Hei kaikille tasapuolisesti!
Olen ollut nykyisessä työssäni vasta vajaan vuoden ja jotenkin tuntuu että ei ollutkaan minun juttu. Vaikkakin olen opiskellut tälle alalle ja asiakkaat sanovat että olen luotu tälle työlle, mutta silti olisin niin mielummin vaikka kotona. Työnantajani yrittää olla ihana, henkinen neuvonantaja jne... Mutta ehkäpä just sekin vähän stressaa kun jotenki ahdistun hänenkin kehuistaan ja neuvoistaankin. Monesti hän sillai vaivihkaa käyttää minun kiltteyttäni hyväkseen ja minä oon kaiken sallinut koska onhan hän työnantajani. No, olen alkanut vilkuilla avoimia työapaikkoja ja nyt huomasinkin minuna suunnattomasti kiinnostavan työn. Ja jotenkin vielä tuntuu että varmasti saattasin päästäkkin sinne, kun olen tehnyt vastaavanlaista työtä ennenkin. Kyseessä on tällä kertaa vaan tasokkaampi paikka ja hiukan pelottaakin mutta kiehtoo. Luovutankohan liian helpolla, vai haenko rohkeasti ja en ajattele pomon mietteitä. Olen myös hakenut yhteen pieneen elokuvajuttuunkin, sen tulokset tiedän 22pv, entä jos pääsen siihenkin niin sitten jäis ainakin se mahd. uusi työpaikka tai toisippäin. Jos jatkaisin tässä vanhassa minä tiedän että voisin samalla osallistua tuohon leffa/harrastusjuttuunki. Koska voisin esim. toivoa kesälomat sillai. Mutta enhän minä vielä siihenkään ole päässyt. Ehkä tämä menee niin että haen mutta en pääse mihinkään ja jatkan tässä työssä porskuttamista eteenpäin. Mutta jos joku kokee tai näkee jotain vinkkejä tai muutoksia olisin kiitollinen. Oma rakkauselämäni nyt on tukossa mutta en jaksa stressata siitä. Petin poikaystävääni vuoden verran, rakastuin pahasti siihen toiseen mutta en kyennyt lopettamaan tämän oman kanssa, ja oli pakko katkaissa välit lopullisesti tähän toiseen. Ja jotenkin nyt sysään tunteet nyt taka-alalle. Tahtoisin nyt keskittyä esim. just siihen työpaikan vaihtoon tai nyk. viihtymiseen. Auttakaa jos vain voitte.
Olen ollut nykyisessä työssäni vasta vajaan vuoden ja jotenkin tuntuu että ei ollutkaan minun juttu. Vaikkakin olen opiskellut tälle alalle ja asiakkaat sanovat että olen luotu tälle työlle, mutta silti olisin niin mielummin vaikka kotona. Työnantajani yrittää olla ihana, henkinen neuvonantaja jne... Mutta ehkäpä just sekin vähän stressaa kun jotenki ahdistun hänenkin kehuistaan ja neuvoistaankin. Monesti hän sillai vaivihkaa käyttää minun kiltteyttäni hyväkseen ja minä oon kaiken sallinut koska onhan hän työnantajani. No, olen alkanut vilkuilla avoimia työapaikkoja ja nyt huomasinkin minuna suunnattomasti kiinnostavan työn. Ja jotenkin vielä tuntuu että varmasti saattasin päästäkkin sinne, kun olen tehnyt vastaavanlaista työtä ennenkin. Kyseessä on tällä kertaa vaan tasokkaampi paikka ja hiukan pelottaakin mutta kiehtoo. Luovutankohan liian helpolla, vai haenko rohkeasti ja en ajattele pomon mietteitä. Olen myös hakenut yhteen pieneen elokuvajuttuunkin, sen tulokset tiedän 22pv, entä jos pääsen siihenkin niin sitten jäis ainakin se mahd. uusi työpaikka tai toisippäin. Jos jatkaisin tässä vanhassa minä tiedän että voisin samalla osallistua tuohon leffa/harrastusjuttuunki. Koska voisin esim. toivoa kesälomat sillai. Mutta enhän minä vielä siihenkään ole päässyt. Ehkä tämä menee niin että haen mutta en pääse mihinkään ja jatkan tässä työssä porskuttamista eteenpäin. Mutta jos joku kokee tai näkee jotain vinkkejä tai muutoksia olisin kiitollinen. Oma rakkauselämäni nyt on tukossa mutta en jaksa stressata siitä. Petin poikaystävääni vuoden verran, rakastuin pahasti siihen toiseen mutta en kyennyt lopettamaan tämän oman kanssa, ja oli pakko katkaissa välit lopullisesti tähän toiseen. Ja jotenkin nyt sysään tunteet nyt taka-alalle. Tahtoisin nyt keskittyä esim. just siihen työpaikan vaihtoon tai nyk. viihtymiseen. Auttakaa jos vain voitte.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
Jos haluat näkijöiden apua, laita otsikkoon nimi, keneltä vastausta odotat. Pyyntöjä on niin paljon, että he vastailevat vain itselleen osoitettuihin kysyksiin :)).
Tuli tunne, että sinulla on voimakas itsenäistymis-ja kasvunvaihe menossa. Työnantajasi tuntuu ihanalta, mutta sinua ahdistaa ? Ei ole kiva, jos joku vahvempi on koko "niskan päällä". Ei ole kiva olla aina oppilas, joskus on kiva opettaakin, vai mitä ?
Minulle sanoi joku näkijä aikanaan, että kun kasvu on kovaa, ei kannata kovasti kiinnittyä mihinkään. Teet mielestäni ihan oikein, kun jätät rakkauden hetkeksi ja syvennyt vain itseesi.
Pyydä itsellesi johdatusta ja niitä asioita, joita haluat. Älä liian tarkkaan. Asiat eivät aina toteudu ihan siten kuin toivomme. Monesti näemme itse valinnan mahdollisuutemme liian suppeana. Voi olla niinkin, ettei pitkään aikaan tapahdu mitään. Ehkä nyt tuossa työpaikassasi, opit jotakin tärkeää ja vasta kun sen olet oppinut, on aika jatkaa matkaa eteenpäin.
Jokainen päivä elämässämme on uuden oppimista varten. Kärsivällisyys on ollut minulle vaikein pala. Tiedän, että asiat etenevät ja uskon 100%:sti, että saan mitä haluan. Vauhti on vain kovin hidas. Kuitenkin, kun olen askeleen päässyt eteenpäin, olen aina kiitollinen, että opin vielä tämänkin, ennenkuin saan unelmani täyttymyksen. Uskon, että mitä valmiimpi itse olen, sitä suurempi onni minua odottaa.
Luota elämän synkronisuuteen. Mitään ei tapahdu sattumalta eikä epäonnea ole. Vastoinkäymiset ovat aina vain meitä kasvattamassa. Elä rohkeasti elämäsi, sen jokainen hetki. Tietoisena siitä, että sinulla on iso joukko valo-olentoja ympärilläsi tukemassa matkaasi. Vaikket heihin uskoisikaan, he ovat rinnallasi. Vain pienen pyynnön päässä. He rakastavat sinua ja haluavat auttaa.
Aikaa meillä on, älä hätäile. Kun hetki on oikea, tiedät mitä tehdä ja tilaisuus sinulle annetaan. Siihen asti, nauti elämästäsi :)).
On monta tietä onneen eikä yksikään niistä ole väärä. Joku on vain vähän mutkaisempi. Matka itsessään on tärkeä. Pidä rakkaus sydämessäsi, se on tärkeintä.
rakkaudella Siru
Kiitos ja halaus sinulle! Ihana kun olit vastannut ja positiivinen asenne toi minullekkin tosi hyvän olon. Kutsun valo-olentoja seurakseni ja katson tulevaan myönteisemmin. Asioilla on taipumus järjestyä. En enää jaksa stressata vaan ajattelin ottaa vastaan mitä tulee, pikku hiljaa, asiat tosiaan lähtee rullaamaan. Kiitos Siru. Aurinkoista kevättä!