Mietin kovasti sanaa "Mukavuusabortti" koska se esiintyy paljon tällä palstalla. Ihmettelin kauheasti mitä sillä tarkoitetaan ja miten se voi liittyä aborttiin, joka ei tosiaankaan ole mukava. Eihän jälkiehkäisy, tai sairauksien hoito ole "mukavaa". Ne on välttämätöntä hoitoa eikä niitä valikoida mukavuus mielessä. Kerran ulkomailla asuessani jouduin itse abortin teettämään. Abortti ei ollut sinänsä paha juttu, muttei myöskään mikään mukava. Abortti oli pelastus hädässä ja se oli jälkiehkäisyn tapainen kokemus. Muttei se tuonut elämään mitään "etua" Kuten rahaa tms vai mitä sillä sitten tarkoitetaan, hyvin epämääräinen asia. Jos joku päätyy vaikka ei toivotun äidiksi niin siitähän saa oikeasti rahallisia etuja, lapsilisää ja hoitotukea jne. Eikö saakin? Näin eräs äiti ystäväni.
Itse koin siten että elämäni oli ollut siihen vahinkoon asti "mukavaa" tai oikeammin hyvää ja mielekästä, antoisaa, ihanaa, mielenkiintoista, rikasta ja onnellista. Raskaus vaaransi kaiken sen. Myös mitä olin suunnitellut ja elämääni halunnut. Mulla oli "mukavuuselämä" Eli elin kuten itse tahdoin omilla ehdoillani. En kahta hetkeä edes ajatellut muuta vaihtoehtoa kuin abortti.
Abortti ei siis tuo elämään mitään erityistä mukavuutta, mutta se mahdollisti entisen valitsemani eli hyvän elämän jatkamisen. Toinen vaihtoehto olisi ollut siis se huono (minulle huono, epätoivottu, kurja, kieltäymyksellinen, väsyttävä, puuduttava, katkera, sosiaalisesti rajoittunut) elämä äitinä, vaikka siihen sitä rahallistakin etuisuutta saa. Raha ei korvaa kuitenkaan minuuden kuolemaa, elämän suunnitelman romuuttamista ja henkistä alasajoa katkeruuteen ja vihaan jota pakotettu asema tuo. Epämukavuutta, lievä ilmaus. Oikeampi olisi vapausrangaistus. Niin kivoja lapset kuin onkin, en voi kuvitella itseäni äitinä koska lapset tuhlaisi ne voimavarat jotka haluan pitää itselläni. Muutama tunti lapsenvahtina on ok mutta kuka ei ymmärrä että äitiys on 24/7 työtä?
Termin keksijä ilmeisesti toivoo, että naisten elämäntehtävään kuuluukin huonoon elämään suostuminen, koska "mukavaa" entistä elämäänsä ei saa jatkaa koska on sattunut syntymään naiseksi. Mies ei luovu mistään, eikä kukaan näytä edes vaativan miestä luopumaan mistään vaikka naisen velvoitetaan uhraamaan kaikki itselleen tärkeä vain yhden vahingon tähden. Adoptio ei missään tapauksessa ole vaihtoehto. Minun tehtäväni ei ole hoitaa muiden lapsettomuutta.
Huono vai hyvä elämä, vaiko mukava?
17
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Eiköhän tuossa mukavuudella tarkoiteta sitä, että epämukavuudesta huolimatta abortti on varmaan kokonaisuutena mukavampi kokemus kuin yhdeksän kuukauden raskaus ja synnytys.
Samaan tapaan kun mädän hampaan kiskominen pois on kokonaisuutena pienempi paha kuin jatkuvasta särystä kärsiminen.- Anonyymi
Enpä tiedä tuota. Riippuu varmaan millä viikolla abortti tehdään ja mistä syistä. Alkuraskauden abortti voi mennä helpostikin (ei toki aina, henkisesti voi ottaa todella koville), mutta keskeytys toisella kolmanneksella esimerkiksi sikiöpoikkeavuuden vuoksi on jotain ihan muuta. Fyysisesti ja henkisesti niin hirveä kokemus, ettei siitä kaikki ennalleen toivu ikinä.
- Anonyymi
Sinäkin kuvittelit että mukavuusabortti olisi vähemmän epämukavaa kuin lapsen elämän pelastaminen ja sen jatkuminen muualla. Mutta toisin näyttää käyneen, minkä tajusit liian myöhään, ja loppuelämäsi on p.ilalla ryvettyneen omantunnon takia ja k.atkerien syyllisyyt.raumojen vankilassa. Eihän se elämä tietenkään ole enää lapsen m.urhan jälkeen ennallaan, taisi revetä aimo pala itsekunnioitusta ja naiseuttakin sen mukana viemäriin kun et halunnut suojella jälkeläistäsi, vaikka se on oikeastaan naisen elämän tärkein tehtävä. Ei se elämä enää hääviä varmaan ole siellä tunnontuskien upottavalla suolla, eikä ihme että monelta ne voimavarat kuluukin loppuun ennenaikaisesti ja seuraavat pian lapsiaan hautaan oman käden kautta.
Tähänkin tarinaan sopii osuvasti tämä,
"Onnellisuusmuurin varjossa:
Ihminen, joka on surmauttanut lapsensa abortissa saadakseen itselleen
etua on pakotettu lakkaamatta julistamaan teostaan saamaansa hyötyä ja
sen tuomaa "onnellisuutta". Tuon kohtalon täytyy olla raskas.
Abortööri rakentaa ympärilleen onnellisuusmuurin, jonka takana
surullinen totuus "onnesta" piilee."- Anonyymi
Hei olet käsittänyt nyt väärin jotain.
Minä kerroin että olen ollut koko elämäni tyytyväinen ja onnellinen koska olen voinut elää kuten haluan. Siis ennen kuin tulin vahingossa raskaaksi. Esitätkö että oma arvioni elämäni laadusta ei pidä paikkaansa?
Jos olisin joutunut pakolla muuttamaan elämäni suuntaa sinne mihin en halua ja mikä tuntuu itselleni mahdottomalle niin olisin hyvin onneton.
Abortilla en siis saanut mitään lisäonnellisuutta, jonka "varjossa" käyskentelen. Vaan vältin oman elämän suistumisen raiteiltaan ja saatoin jatkaa elämääni, jonka itse olen valinnut, työ josta pidän, elämäntyylin ja itsenäisyyden. Taso pysyi samana mutta johonkin pakotettuun rooliin joutuminen olisi ollut järkyttävän traumaattista. Vähän kuin orjuus tai vankeus. Minun silmissä. Myös synnytys on traumaattinen tapahtuma. Tuskin sekään on muuta kuin kauhua ja traumaa normaalistikaan (mitä tutut on kertoneet) ja mitä jälkiä se jättäisi
jos sellaiseen joutuisi sänkyyn sidottuna ja pakottamalla. Se kuulostaa raiskaukselta ja vapauden riistolta. Kaikki mikä ei pohjaudu omaan tahtoon on traumaattista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei olet käsittänyt nyt väärin jotain.
Minä kerroin että olen ollut koko elämäni tyytyväinen ja onnellinen koska olen voinut elää kuten haluan. Siis ennen kuin tulin vahingossa raskaaksi. Esitätkö että oma arvioni elämäni laadusta ei pidä paikkaansa?
Jos olisin joutunut pakolla muuttamaan elämäni suuntaa sinne mihin en halua ja mikä tuntuu itselleni mahdottomalle niin olisin hyvin onneton.
Abortilla en siis saanut mitään lisäonnellisuutta, jonka "varjossa" käyskentelen. Vaan vältin oman elämän suistumisen raiteiltaan ja saatoin jatkaa elämääni, jonka itse olen valinnut, työ josta pidän, elämäntyylin ja itsenäisyyden. Taso pysyi samana mutta johonkin pakotettuun rooliin joutuminen olisi ollut järkyttävän traumaattista. Vähän kuin orjuus tai vankeus. Minun silmissä. Myös synnytys on traumaattinen tapahtuma. Tuskin sekään on muuta kuin kauhua ja traumaa normaalistikaan (mitä tutut on kertoneet) ja mitä jälkiä se jättäisi
jos sellaiseen joutuisi sänkyyn sidottuna ja pakottamalla. Se kuulostaa raiskaukselta ja vapauden riistolta. Kaikki mikä ei pohjaudu omaan tahtoon on traumaattista.Oletko sinä kuullut kieltodefensseistä ja itsepetoksen verkoista joiden vallassa joutuu vääriksi koettujen (joko alitajuisesti tai tietoisesti) tekojen jälkeen elämään? Uskotko itse tuohon huijaukseesi "onnesta" ym. mitä nyt joudut täällä pakkomieteisellä vimmalla vakuuttelemaan?
"vältin oman elämän suistumisen raiteiltaan ja saatoin jatkaa elämääni, "
Miten lapsen adoptio nuo olisi aiheuttanut tai estänyt?
"synnytys on traumaattinen tapahtuma. Tuskin sekään on muuta kuin kauhua ja traumaa normaalistikaan"
On sinulla omituinen kuva sitä että auttaa jonkun toisen maailmaan.. mitähän kauhua ja t.raumaa se voisi aiheuttaa? Toisin kuin lapsen tappaminen mitä ilmeisimmin, ja jopa itsem.urhan partaalle saakka..
"Kaikki mikä ei pohjaudu omaan tahtoon on traumaattista."
O.i voi, onhan se kamalaa t.raumaa kun ei oikutteleva l.elliprinsessa saakaan elämässä ihan kaikkea mitä keksii hinkua, ja yhteiskunnan ikäviä sääntöjäkin joutuu tottelemaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko sinä kuullut kieltodefensseistä ja itsepetoksen verkoista joiden vallassa joutuu vääriksi koettujen (joko alitajuisesti tai tietoisesti) tekojen jälkeen elämään? Uskotko itse tuohon huijaukseesi "onnesta" ym. mitä nyt joudut täällä pakkomieteisellä vimmalla vakuuttelemaan?
"vältin oman elämän suistumisen raiteiltaan ja saatoin jatkaa elämääni, "
Miten lapsen adoptio nuo olisi aiheuttanut tai estänyt?
"synnytys on traumaattinen tapahtuma. Tuskin sekään on muuta kuin kauhua ja traumaa normaalistikaan"
On sinulla omituinen kuva sitä että auttaa jonkun toisen maailmaan.. mitähän kauhua ja t.raumaa se voisi aiheuttaa? Toisin kuin lapsen tappaminen mitä ilmeisimmin, ja jopa itsem.urhan partaalle saakka..
"Kaikki mikä ei pohjaudu omaan tahtoon on traumaattista."
O.i voi, onhan se kamalaa t.raumaa kun ei oikutteleva l.elliprinsessa saakaan elämässä ihan kaikkea mitä keksii hinkua, ja yhteiskunnan ikäviä sääntöjäkin joutuu tottelemaan.Olet käsittänyt kovin väärin nyt.
Olen ollut siis hyvin tyytyväinen elämääni ennen aborttianikin. Vahinko raskaus se oli kova järkytys. En minä siitä järkytyksestä mitään onnellisuutta tai muureja tai syyllisyyttä kyllä saanut. Olisko pitänyt? Kauhu kyllä karsii kaiken positiivisen saati onnellisuuden.
Se olisi laittanut koko elämäni pirstaleiksi jos en olisi tiennyt ilman muuta saavani keskeyttää raskautta. Minulla on lääkäriystävä jolta sain heti lähetteen. Se rauhoitti mieltä heti.
En minä nyt oikein käsitä, miksi ihmisen pitäisi yhdestä vahingosta laittaa elämänä piloille jos ei kerran raskaus tai äitiys ole mitenkään sinua itseä vaan aiheutti kauhua. Lisäksi päälle kova pahoinvointi. Minun elämä ei siis muuttunut mitenkään huonoksi tai mukavammaksi kuin ennenkään. Se vaan jatkui yhtä kokemusta rikkaampana ja vahingosta viisastuneena. Sellainen oman elämän hallinnan menettämisen tunne se on hirveän traumaattinen. Tunne että joku kauhea syö voimasi ja valtaa kehosi.
Jossain siinä järkytysvaiheessa ajattelin että elämälläni ei ole enää mitään merkitystä jos en saa aborttia. Mielummin olisin kuollut ennemmin koska se kaikki mitä olen rakentanut, olisi kuitenkin kuollut. Minuus olisi hävinnyt. Yksityisyys, vapaus, ura, ystäväpiiri, terveys, ulkomuoto, koko elämäntyyli.
Yhteiskunnan sääntöihin kuuluu vapaus valita elämäntyylinsä kun ei riko lakia. Myös jokaisella on oikeus omaan kehoon ja yksityisyyteen. Kunnioitan niitä jotka tahtoo lapsia mutta arvostan myös omaa valintaani enkä ainakaan saata maailmaan lisää kärsimystä ja ei toivottuja lapsia, siitä tulisi varmaan kauheat syyllisyystuskat jos olisin sellaiseen osallinen. Anonyymi kirjoitti:
Olet käsittänyt kovin väärin nyt.
Olen ollut siis hyvin tyytyväinen elämääni ennen aborttianikin. Vahinko raskaus se oli kova järkytys. En minä siitä järkytyksestä mitään onnellisuutta tai muureja tai syyllisyyttä kyllä saanut. Olisko pitänyt? Kauhu kyllä karsii kaiken positiivisen saati onnellisuuden.
Se olisi laittanut koko elämäni pirstaleiksi jos en olisi tiennyt ilman muuta saavani keskeyttää raskautta. Minulla on lääkäriystävä jolta sain heti lähetteen. Se rauhoitti mieltä heti.
En minä nyt oikein käsitä, miksi ihmisen pitäisi yhdestä vahingosta laittaa elämänä piloille jos ei kerran raskaus tai äitiys ole mitenkään sinua itseä vaan aiheutti kauhua. Lisäksi päälle kova pahoinvointi. Minun elämä ei siis muuttunut mitenkään huonoksi tai mukavammaksi kuin ennenkään. Se vaan jatkui yhtä kokemusta rikkaampana ja vahingosta viisastuneena. Sellainen oman elämän hallinnan menettämisen tunne se on hirveän traumaattinen. Tunne että joku kauhea syö voimasi ja valtaa kehosi.
Jossain siinä järkytysvaiheessa ajattelin että elämälläni ei ole enää mitään merkitystä jos en saa aborttia. Mielummin olisin kuollut ennemmin koska se kaikki mitä olen rakentanut, olisi kuitenkin kuollut. Minuus olisi hävinnyt. Yksityisyys, vapaus, ura, ystäväpiiri, terveys, ulkomuoto, koko elämäntyyli.
Yhteiskunnan sääntöihin kuuluu vapaus valita elämäntyylinsä kun ei riko lakia. Myös jokaisella on oikeus omaan kehoon ja yksityisyyteen. Kunnioitan niitä jotka tahtoo lapsia mutta arvostan myös omaa valintaani enkä ainakaan saata maailmaan lisää kärsimystä ja ei toivottuja lapsia, siitä tulisi varmaan kauheat syyllisyystuskat jos olisin sellaiseen osallinen.Kauhu ja henkinen pahoinvointi kaiketi on abortinvastustajan mielestä onnellisuutta. Tai ainakin pitäisi teeskennellä että on sitä. Jos taas väität olevasi onnellinen, se onkin vastustajan mielestä teeskentelyä.
Kukapa näistä ottaa selvän. :-)
Abortinvastustajaa ei kiinnosta kuulla muiden kokemuksia jos ei kysessä ole katumusriitti, joka tekee abortinvastustajalle hyvää ja jota vastustaja aborttikokemukselta vaatii. Saa siinä vähän tyydytystä ettei oma elämä tunnu niin kurjalta.
Vastustaja ei siedä, että abortista voi puhua kokemuksena kokemuksen joukossa kuten esim synnytyksestä voi kertoa. Se on silloin vain trauman hoitoa. Jos taas ei kerro, se on syyllisyyttä ja häpeää ja tabu. Ja jos sanoo ettei aborttia ole kokenut, niin se on valehtelua.
Eli on sama mitä teet, se on väärin. Myös se jos synnytät lapsen. Silloin ei saa enää valittaa mistään vaan olla silloinkin hiljaa, koska olet mennyt levittelemään jalkojasi, joten olet itsekäs lelliprinsessa, jonka pitäisi tyytyä Lidlin kurkkuihin ja kirpputoritavaroihin eikä haaveillakaan paremmasta, ihan yksi ja sama mitä teet.
Jos taas haluat jäädä lapsettomaksi eikä sinulla olisi abortinkaan kanssa mitään tekemistä, olet kelvoton kun kasvat kohta horsmaa, järkännyt ketään tuomaan kukkia äitienpäivänä ja vanhainkotiin katsojaa.
Summa summarum: kannattaa kuunnella vain ja ainoastaan omaa sisintä. Nämä halveksii joka tapauksessa siitä, että olet ylipäätään nainen. :-)
Miehillä ei ole tässä halveksunnan maailmassa mitään osuutta, hän on ulkopuolinen ja suojassa kaikelta halveeraukselta. Alkio ilmestyy naisen kohtuun ilmasta, kuten eräässä kirjassakin kerrotaan tapahtuneen.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet käsittänyt kovin väärin nyt.
Olen ollut siis hyvin tyytyväinen elämääni ennen aborttianikin. Vahinko raskaus se oli kova järkytys. En minä siitä järkytyksestä mitään onnellisuutta tai muureja tai syyllisyyttä kyllä saanut. Olisko pitänyt? Kauhu kyllä karsii kaiken positiivisen saati onnellisuuden.
Se olisi laittanut koko elämäni pirstaleiksi jos en olisi tiennyt ilman muuta saavani keskeyttää raskautta. Minulla on lääkäriystävä jolta sain heti lähetteen. Se rauhoitti mieltä heti.
En minä nyt oikein käsitä, miksi ihmisen pitäisi yhdestä vahingosta laittaa elämänä piloille jos ei kerran raskaus tai äitiys ole mitenkään sinua itseä vaan aiheutti kauhua. Lisäksi päälle kova pahoinvointi. Minun elämä ei siis muuttunut mitenkään huonoksi tai mukavammaksi kuin ennenkään. Se vaan jatkui yhtä kokemusta rikkaampana ja vahingosta viisastuneena. Sellainen oman elämän hallinnan menettämisen tunne se on hirveän traumaattinen. Tunne että joku kauhea syö voimasi ja valtaa kehosi.
Jossain siinä järkytysvaiheessa ajattelin että elämälläni ei ole enää mitään merkitystä jos en saa aborttia. Mielummin olisin kuollut ennemmin koska se kaikki mitä olen rakentanut, olisi kuitenkin kuollut. Minuus olisi hävinnyt. Yksityisyys, vapaus, ura, ystäväpiiri, terveys, ulkomuoto, koko elämäntyyli.
Yhteiskunnan sääntöihin kuuluu vapaus valita elämäntyylinsä kun ei riko lakia. Myös jokaisella on oikeus omaan kehoon ja yksityisyyteen. Kunnioitan niitä jotka tahtoo lapsia mutta arvostan myös omaa valintaani enkä ainakaan saata maailmaan lisää kärsimystä ja ei toivottuja lapsia, siitä tulisi varmaan kauheat syyllisyystuskat jos olisin sellaiseen osallinen.Tuskin sentään.
"muureja tai syyllisyyttä kyllä saanut"
Melkoinen paatunut psykopaatti on oltava jos ei tuntisi syyllisyyttä eikä mitään lapsensa tappamisesta. Mutta kuten todettu, mitä ilmeisimmin ne kieltodefenssit jylläilee sielläkin. Ikävän asian olemassaolo on mukavampi kieltää kokonaan koska myönnettynä se olisi aivan liian kivuliasta, eikä sitä voisi enää torjua tietoisuudestaan.
Miten muka elämä pirstaloituu siitä että antaa jonkun toisenkin jatkaa omaansa? Tuskin sinulla sentään mitään fysikaalisia terveyssyitä oli, joiden takia olisit ollut hengenvaarassa. Mitään et olisi hävinnyt vaikka lapsesikin eläisi nyt jossakin häntä kauan kaivanneessa, rakastavasssa kodissa. Mutta tuollaistakin "menetyksien" listauksia joudut tekemään hakiessasi loputtomasti oikeutuksia lapsesi julmalle elämän riistolle.
Mutta nythän se elämäsi vasta piloilla näyttääkin olevan, vaikka muuta yrität vakuutella ja huijata itseäsikin. T.raumoja yrität siirtää aiheutuneeksi muka jostakin ihan muusta kuin itse tappamisesta ja sen syyllisyydestä, kuten "vahinkoraskaus ja elämänhallinnan menetys" ym. täysin sivuseikkoihin.
Raskausvaivat, jos sellaisia kaikilla edes onkaan, on kuitenkin hyvinkin tilapäisiä koko elämän mittakaavassa, toisin kuin loppuelämää r.iivaavat t.raumat lapsen murhasta.
Itsem.urha-ajatukset valtaa usein lapsen tappamisen jälkeen, kun alun helpotuksen haihduttua tajutaan todella mitä tulikaan tehtyä ja kenelle. Väität saaneesi niitä kuitenkin siitä jos et olisi saanut tehdä hautomaasi m.urhaa.
Helposti siinä minuuskin katoaa ja itsekunnioituksen pala naiseudesta kun ryhtyy lapsensa m.urhapuhiin hänen äidinvaiston mukaisen suojelun sijaan. Se vaisto on joka naisella, halusi itse lapsia tai ei. Ehkä psykopaatit tästä jälleen poikkeuksena, joilla tosiaan aivotoiminta on muutenkin h.äiriintynyttä.
Useimpien elämäntyyliin ei onneksi kuulu toisten ihmisten tappaminen, oli laillista tai ei.
"Myös jokaisella on oikeus omaan kehoon"
Ja miten sinun lapsesi sai tämän oikeuden kun r.iistit sen häneltä?? Etkö tosiaan itse tajua kuinka t.ekopyhiä l.ässytät?
Vai että arvostat omaa lapsesi tappamista... no kuka mitäkin haluaa arvostaa, muilta arvostusta teollesi on turha odottaa.
"enkä ainakaan saata maailmaan lisää kärsimystä ja ei toivottuja lapsia, siitä tulisi varmaan kauheat syyllisyystuskat"
Ja n.aurettava l.ässytys senkun jatkuu. :D Miten se lapsi tuollaisia olisi kärsinyt siellä onnellisessa adoptioperheessä? Olisi ollut kovinkin "ei-toivottu"?? Syyllisyystuska todellakin näyttää kärvistävän, joka johtuu ihan muusta kuin adoptioajatuksista.. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuskin sentään.
"muureja tai syyllisyyttä kyllä saanut"
Melkoinen paatunut psykopaatti on oltava jos ei tuntisi syyllisyyttä eikä mitään lapsensa tappamisesta. Mutta kuten todettu, mitä ilmeisimmin ne kieltodefenssit jylläilee sielläkin. Ikävän asian olemassaolo on mukavampi kieltää kokonaan koska myönnettynä se olisi aivan liian kivuliasta, eikä sitä voisi enää torjua tietoisuudestaan.
Miten muka elämä pirstaloituu siitä että antaa jonkun toisenkin jatkaa omaansa? Tuskin sinulla sentään mitään fysikaalisia terveyssyitä oli, joiden takia olisit ollut hengenvaarassa. Mitään et olisi hävinnyt vaikka lapsesikin eläisi nyt jossakin häntä kauan kaivanneessa, rakastavasssa kodissa. Mutta tuollaistakin "menetyksien" listauksia joudut tekemään hakiessasi loputtomasti oikeutuksia lapsesi julmalle elämän riistolle.
Mutta nythän se elämäsi vasta piloilla näyttääkin olevan, vaikka muuta yrität vakuutella ja huijata itseäsikin. T.raumoja yrität siirtää aiheutuneeksi muka jostakin ihan muusta kuin itse tappamisesta ja sen syyllisyydestä, kuten "vahinkoraskaus ja elämänhallinnan menetys" ym. täysin sivuseikkoihin.
Raskausvaivat, jos sellaisia kaikilla edes onkaan, on kuitenkin hyvinkin tilapäisiä koko elämän mittakaavassa, toisin kuin loppuelämää r.iivaavat t.raumat lapsen murhasta.
Itsem.urha-ajatukset valtaa usein lapsen tappamisen jälkeen, kun alun helpotuksen haihduttua tajutaan todella mitä tulikaan tehtyä ja kenelle. Väität saaneesi niitä kuitenkin siitä jos et olisi saanut tehdä hautomaasi m.urhaa.
Helposti siinä minuuskin katoaa ja itsekunnioituksen pala naiseudesta kun ryhtyy lapsensa m.urhapuhiin hänen äidinvaiston mukaisen suojelun sijaan. Se vaisto on joka naisella, halusi itse lapsia tai ei. Ehkä psykopaatit tästä jälleen poikkeuksena, joilla tosiaan aivotoiminta on muutenkin h.äiriintynyttä.
Useimpien elämäntyyliin ei onneksi kuulu toisten ihmisten tappaminen, oli laillista tai ei.
"Myös jokaisella on oikeus omaan kehoon"
Ja miten sinun lapsesi sai tämän oikeuden kun r.iistit sen häneltä?? Etkö tosiaan itse tajua kuinka t.ekopyhiä l.ässytät?
Vai että arvostat omaa lapsesi tappamista... no kuka mitäkin haluaa arvostaa, muilta arvostusta teollesi on turha odottaa.
"enkä ainakaan saata maailmaan lisää kärsimystä ja ei toivottuja lapsia, siitä tulisi varmaan kauheat syyllisyystuskat"
Ja n.aurettava l.ässytys senkun jatkuu. :D Miten se lapsi tuollaisia olisi kärsinyt siellä onnellisessa adoptioperheessä? Olisi ollut kovinkin "ei-toivottu"?? Syyllisyystuska todellakin näyttää kärvistävän, joka johtuu ihan muusta kuin adoptioajatuksista..Osui ja upposi 😆
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet käsittänyt kovin väärin nyt.
Olen ollut siis hyvin tyytyväinen elämääni ennen aborttianikin. Vahinko raskaus se oli kova järkytys. En minä siitä järkytyksestä mitään onnellisuutta tai muureja tai syyllisyyttä kyllä saanut. Olisko pitänyt? Kauhu kyllä karsii kaiken positiivisen saati onnellisuuden.
Se olisi laittanut koko elämäni pirstaleiksi jos en olisi tiennyt ilman muuta saavani keskeyttää raskautta. Minulla on lääkäriystävä jolta sain heti lähetteen. Se rauhoitti mieltä heti.
En minä nyt oikein käsitä, miksi ihmisen pitäisi yhdestä vahingosta laittaa elämänä piloille jos ei kerran raskaus tai äitiys ole mitenkään sinua itseä vaan aiheutti kauhua. Lisäksi päälle kova pahoinvointi. Minun elämä ei siis muuttunut mitenkään huonoksi tai mukavammaksi kuin ennenkään. Se vaan jatkui yhtä kokemusta rikkaampana ja vahingosta viisastuneena. Sellainen oman elämän hallinnan menettämisen tunne se on hirveän traumaattinen. Tunne että joku kauhea syö voimasi ja valtaa kehosi.
Jossain siinä järkytysvaiheessa ajattelin että elämälläni ei ole enää mitään merkitystä jos en saa aborttia. Mielummin olisin kuollut ennemmin koska se kaikki mitä olen rakentanut, olisi kuitenkin kuollut. Minuus olisi hävinnyt. Yksityisyys, vapaus, ura, ystäväpiiri, terveys, ulkomuoto, koko elämäntyyli.
Yhteiskunnan sääntöihin kuuluu vapaus valita elämäntyylinsä kun ei riko lakia. Myös jokaisella on oikeus omaan kehoon ja yksityisyyteen. Kunnioitan niitä jotka tahtoo lapsia mutta arvostan myös omaa valintaani enkä ainakaan saata maailmaan lisää kärsimystä ja ei toivottuja lapsia, siitä tulisi varmaan kauheat syyllisyystuskat jos olisin sellaiseen osallinen.Se onkin varmaan kuin Alien elokuvasta sisälläsi kasvaa hirviö ja se tunkee lopulta esiin repien sinut hajalle ja veri lentää.
, 😆 - Anonyymi
tieteilijä kirjoitti:
Kauhu ja henkinen pahoinvointi kaiketi on abortinvastustajan mielestä onnellisuutta. Tai ainakin pitäisi teeskennellä että on sitä. Jos taas väität olevasi onnellinen, se onkin vastustajan mielestä teeskentelyä.
Kukapa näistä ottaa selvän. :-)
Abortinvastustajaa ei kiinnosta kuulla muiden kokemuksia jos ei kysessä ole katumusriitti, joka tekee abortinvastustajalle hyvää ja jota vastustaja aborttikokemukselta vaatii. Saa siinä vähän tyydytystä ettei oma elämä tunnu niin kurjalta.
Vastustaja ei siedä, että abortista voi puhua kokemuksena kokemuksen joukossa kuten esim synnytyksestä voi kertoa. Se on silloin vain trauman hoitoa. Jos taas ei kerro, se on syyllisyyttä ja häpeää ja tabu. Ja jos sanoo ettei aborttia ole kokenut, niin se on valehtelua.
Eli on sama mitä teet, se on väärin. Myös se jos synnytät lapsen. Silloin ei saa enää valittaa mistään vaan olla silloinkin hiljaa, koska olet mennyt levittelemään jalkojasi, joten olet itsekäs lelliprinsessa, jonka pitäisi tyytyä Lidlin kurkkuihin ja kirpputoritavaroihin eikä haaveillakaan paremmasta, ihan yksi ja sama mitä teet.
Jos taas haluat jäädä lapsettomaksi eikä sinulla olisi abortinkaan kanssa mitään tekemistä, olet kelvoton kun kasvat kohta horsmaa, järkännyt ketään tuomaan kukkia äitienpäivänä ja vanhainkotiin katsojaa.
Summa summarum: kannattaa kuunnella vain ja ainoastaan omaa sisintä. Nämä halveksii joka tapauksessa siitä, että olet ylipäätään nainen. :-)
Miehillä ei ole tässä halveksunnan maailmassa mitään osuutta, hän on ulkopuolinen ja suojassa kaikelta halveeraukselta. Alkio ilmestyy naisen kohtuun ilmasta, kuten eräässä kirjassakin kerrotaan tapahtuneen."Kauhu ja henkinen pahoinvointi kaiketi on abortinvastustajan mielestä onnellisuutta"
Suosijasakki tosiaan väittää että tuollainen abortin jälkeinen tila on onnen huipentumaa.
"Saa siinä vähän tyydytystä ettei oma elämä tunnu niin kurjalta."
Mitä kurjaa olisi lapsiaan tappamattomien elämissä? Ainakaan mitään tappajien kurjuuteen verrattavaa.. tähän ei vaan vieläkään ole saatu vastausta.
"Myös se jos synnytät lapsen. Silloin ei saa enää valittaa mistään vaan olla silloinkin hiljaa"
Noinhan se sinun sakkisi juurikin tekee, herjaten ja halventaen urheita äitejä. "Mitäs et käyttänyt Naisen Oikeutta, turha nyt valittaa"! Pakkohan sitä katkeruudessa lauottua omaa r.äksytystä on yrittää vieritellä muiden niskoille. :)
"Nämä halveksii joka tapauksessa siitä, että olet ylipäätään nainen"
Naiset halveksimassa naisia..? :D Just. Vaiko sittenkin ihan vaan niitä lapsiaan m.urhaavia, oli mitä sukupuolta tahansa.
"Osui ja upposi"
No sitä ei ole vaikea uskoa. - Anonyymi
"vaikka se on oikeastaan naisen elämän tärkein tehtävä"
Hei mitä just luin??? Eikö sun mielestä nainen saa itse valita sitä mikä hänen elämänsä tärkein tehtävä on? Eihän kaikki halua lapsia vaan kokee elämä tehtävänsä olevan joku muu.
Mieti jotain lääkäriä joka ei halua lapsia mutta pelastaa ja kuntouttaa monta potilasta.
Ei kai se tosiasia että nainen pystyy tekemään lapsia tee siitä mitään pakollista?
Eri asia on tietty että jos on niitä lapsia tahtonut niin niille on jo valmiiksi sitoutunut antamaan kaiken rakkauden ja suojan. Mutta ei kaikki jaksa sitäkään. Silloin tulee lastensuojelu mukaan kuvaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuskin sentään.
"muureja tai syyllisyyttä kyllä saanut"
Melkoinen paatunut psykopaatti on oltava jos ei tuntisi syyllisyyttä eikä mitään lapsensa tappamisesta. Mutta kuten todettu, mitä ilmeisimmin ne kieltodefenssit jylläilee sielläkin. Ikävän asian olemassaolo on mukavampi kieltää kokonaan koska myönnettynä se olisi aivan liian kivuliasta, eikä sitä voisi enää torjua tietoisuudestaan.
Miten muka elämä pirstaloituu siitä että antaa jonkun toisenkin jatkaa omaansa? Tuskin sinulla sentään mitään fysikaalisia terveyssyitä oli, joiden takia olisit ollut hengenvaarassa. Mitään et olisi hävinnyt vaikka lapsesikin eläisi nyt jossakin häntä kauan kaivanneessa, rakastavasssa kodissa. Mutta tuollaistakin "menetyksien" listauksia joudut tekemään hakiessasi loputtomasti oikeutuksia lapsesi julmalle elämän riistolle.
Mutta nythän se elämäsi vasta piloilla näyttääkin olevan, vaikka muuta yrität vakuutella ja huijata itseäsikin. T.raumoja yrität siirtää aiheutuneeksi muka jostakin ihan muusta kuin itse tappamisesta ja sen syyllisyydestä, kuten "vahinkoraskaus ja elämänhallinnan menetys" ym. täysin sivuseikkoihin.
Raskausvaivat, jos sellaisia kaikilla edes onkaan, on kuitenkin hyvinkin tilapäisiä koko elämän mittakaavassa, toisin kuin loppuelämää r.iivaavat t.raumat lapsen murhasta.
Itsem.urha-ajatukset valtaa usein lapsen tappamisen jälkeen, kun alun helpotuksen haihduttua tajutaan todella mitä tulikaan tehtyä ja kenelle. Väität saaneesi niitä kuitenkin siitä jos et olisi saanut tehdä hautomaasi m.urhaa.
Helposti siinä minuuskin katoaa ja itsekunnioituksen pala naiseudesta kun ryhtyy lapsensa m.urhapuhiin hänen äidinvaiston mukaisen suojelun sijaan. Se vaisto on joka naisella, halusi itse lapsia tai ei. Ehkä psykopaatit tästä jälleen poikkeuksena, joilla tosiaan aivotoiminta on muutenkin h.äiriintynyttä.
Useimpien elämäntyyliin ei onneksi kuulu toisten ihmisten tappaminen, oli laillista tai ei.
"Myös jokaisella on oikeus omaan kehoon"
Ja miten sinun lapsesi sai tämän oikeuden kun r.iistit sen häneltä?? Etkö tosiaan itse tajua kuinka t.ekopyhiä l.ässytät?
Vai että arvostat omaa lapsesi tappamista... no kuka mitäkin haluaa arvostaa, muilta arvostusta teollesi on turha odottaa.
"enkä ainakaan saata maailmaan lisää kärsimystä ja ei toivottuja lapsia, siitä tulisi varmaan kauheat syyllisyystuskat"
Ja n.aurettava l.ässytys senkun jatkuu. :D Miten se lapsi tuollaisia olisi kärsinyt siellä onnellisessa adoptioperheessä? Olisi ollut kovinkin "ei-toivottu"?? Syyllisyystuska todellakin näyttää kärvistävän, joka johtuu ihan muusta kuin adoptioajatuksista.."Raskausvaivat, jos sellaisia kaikilla edes onkaan, on kuitenkin hyvinkin tilapäisiä koko elämän mittakaavassa, toisin kuin loppuelämää r.iivaavat t.raumat lapsen murhasta."
Lapsen murhasta varmaan tuleekin traumat, samoin adoptiosta. Hylkäähän nainen lapsensa siinä.
Abortissa ei vielä ole kuin hieman kudosta joten se ei oikein rinnastu henkirikokseen. On se nyt eri asia tehdä abortti kuin antaa sikiön kehittyä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Raskausvaivat, jos sellaisia kaikilla edes onkaan, on kuitenkin hyvinkin tilapäisiä koko elämän mittakaavassa, toisin kuin loppuelämää r.iivaavat t.raumat lapsen murhasta."
Lapsen murhasta varmaan tuleekin traumat, samoin adoptiosta. Hylkäähän nainen lapsensa siinä.
Abortissa ei vielä ole kuin hieman kudosta joten se ei oikein rinnastu henkirikokseen. On se nyt eri asia tehdä abortti kuin antaa sikiön kehittyä.Abortissa poistuu kyllä pieni määrä kudosta, mutta se on 100%:sti pienen ihmisyksilön alun eli alkion/sikiön KOKO fyysinen olemus ja KOKO elämä!
Olen aivan samaa mieltä, että abortti, ihmisyksilön alun surmaaminen on aivan eri asia kuin antaa sikiön kehittyä ja pitää oikeutensa omaan elämäänsä. Abortti on laillistettu ihmisyksilön elämän lopetus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"vaikka se on oikeastaan naisen elämän tärkein tehtävä"
Hei mitä just luin??? Eikö sun mielestä nainen saa itse valita sitä mikä hänen elämänsä tärkein tehtävä on? Eihän kaikki halua lapsia vaan kokee elämä tehtävänsä olevan joku muu.
Mieti jotain lääkäriä joka ei halua lapsia mutta pelastaa ja kuntouttaa monta potilasta.
Ei kai se tosiasia että nainen pystyy tekemään lapsia tee siitä mitään pakollista?
Eri asia on tietty että jos on niitä lapsia tahtonut niin niille on jo valmiiksi sitoutunut antamaan kaiken rakkauden ja suojan. Mutta ei kaikki jaksa sitäkään. Silloin tulee lastensuojelu mukaan kuvaan.Ei tietenkään tarvi haluta ja valitkoon vapaasti lapsettomuuden, mutta jos vahinko käy, sitä haluamttomuutta ei myöskään tarvi hoitaa tappamisella.
Eikö m.urhaamattomuuden pidä mielestäsi olla "pakotettua", eikä niitä pidä yrittää estää edes lainsäädännöllä?
"samoin adoptiosta. Hylkäähän nainen lapsensa siinä. "
Niinhän sinä haluaisit. Kummastakohan mahtaa tulla pahemmat traumat, lapsen elämän säästämisestä ja pelastamisesta, vaiko itsekkäästä tappamisesta. Kumma juttu, aborttöörit tappaa itsensä 6 kertaa useammin kuin synnyttäneet.. Abortin jälkeen lapsi on paitsi surmattu, myös hylätty kylmään haisevaan viemäriin tai biojätekasaan, adoptiossa "hylätään" rakastavaan, häntä kauan odottaneeseen kotiin.
"Abortissa ei vielä ole kuin hieman kudosta joten se ei oikein rinnastu henkirikokseen."
Tuollaisia n.aurettavia vähättelyjä sitä sitten on epätoivon vimmaisella r.aivolla vakuuteltava niissä abortin k.irveltävissä syyllisyyst.raumoissa. Mitään eroa ei tosiasiassa ole ihmisen tappamisella ja ihmisen tappamisella. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tietenkään tarvi haluta ja valitkoon vapaasti lapsettomuuden, mutta jos vahinko käy, sitä haluamttomuutta ei myöskään tarvi hoitaa tappamisella.
Eikö m.urhaamattomuuden pidä mielestäsi olla "pakotettua", eikä niitä pidä yrittää estää edes lainsäädännöllä?
"samoin adoptiosta. Hylkäähän nainen lapsensa siinä. "
Niinhän sinä haluaisit. Kummastakohan mahtaa tulla pahemmat traumat, lapsen elämän säästämisestä ja pelastamisesta, vaiko itsekkäästä tappamisesta. Kumma juttu, aborttöörit tappaa itsensä 6 kertaa useammin kuin synnyttäneet.. Abortin jälkeen lapsi on paitsi surmattu, myös hylätty kylmään haisevaan viemäriin tai biojätekasaan, adoptiossa "hylätään" rakastavaan, häntä kauan odottaneeseen kotiin.
"Abortissa ei vielä ole kuin hieman kudosta joten se ei oikein rinnastu henkirikokseen."
Tuollaisia n.aurettavia vähättelyjä sitä sitten on epätoivon vimmaisella r.aivolla vakuuteltava niissä abortin k.irveltävissä syyllisyyst.raumoissa. Mitään eroa ei tosiasiassa ole ihmisen tappamisella ja ihmisen tappamisella.Ei kukaan perhe taida kelpuuttaa aivovaurioituneita fas lapsia? Kaikki tahtoo söpön ja terveen. Ei ole kaikille odottamassa kotia, ei kellekään valmiina. Sijoituskodeistakin on pulaa kun niitä lapsia kierrätetään paikasta toiseen jotka ei ole noilla ihmiskaupoilla priimalaatua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kukaan perhe taida kelpuuttaa aivovaurioituneita fas lapsia? Kaikki tahtoo söpön ja terveen. Ei ole kaikille odottamassa kotia, ei kellekään valmiina. Sijoituskodeistakin on pulaa kun niitä lapsia kierrätetään paikasta toiseen jotka ei ole noilla ihmiskaupoilla priimalaatua.
Kuka sellaisia tahallaan tekee? Kunnon ihmiset ei tietenkään pahoinpitele edes syntymättömiä alkoholilla ym. myrkyillä, ja juopotkin joilla edes järjen ja inhimillisyyden rippeitä on vielä jäljellä, hakeutuu hoitoon raskauden ajaksi kiireen vilkkaa.
Moniko vammainen lapsi on jäänyt tässä maassa viranomaisten taholta hoitamatta, ja milloin viimeksi?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1765369
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1284785- 303036
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa301961"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla231804Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161767Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????1101744Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221740Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu301653Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181581