Vaalikeskustelua

Olen havainnut että asiallinen ja asiapitoinen keskustelu on saanut väistyä poliittisessa keskustelussa eri kantoja esittävien taholta.
Pyritään mustamaalaamaan ja demonisoimaan toisin ajattelevia. Jopa valtakunnan korkeimmilla paikoilla olevat henkilöt tuovat tätä samaa toiminta- ja keskustelutapaa yhä enenevässä määrin julkisesti esille.
Viha toisin ajattelevia kohtaan on hyväksyttyä. On mahdotonta myöntää omia virheitä vaan niiden saadessa päivänvalon, pyritään kääntämään omat virheet muiden aikaan saamiksi. Tai jos se ei ole mahdollista niin sitten pyritään piilottamaan asia mahdollisimman nopeasti jonnekin jotta voidaan jatkaa kuten ennenkin.

Ääri ilmiöt ovat tulleet jäädäkseen.
Ja niille on tilausta koska vallanpitäjät eivät ole huomioineet kaikkia tasapuolisesti.
Kun toistuvasti kokee jäävänsä ulkopuoliseksi ja huomaa että toisia kohdellaan oikeudenmukaisemmin kuin toisia, luo toimintatapa vastavoiman.
Tuo vastavoima saattaa ottaa otteen ihan kaikista joiden mielestä asiat vaativat uusia otteita, ihann tavallisen ihmisen huomioimista. Eri tavalla kuin ennen.

Suomikin on kokenut historiassaan erilaisten vastakkain asettelujen aiheuttamat ajat.
Mutta onko vieläkään päättäjät huomioineet syitä mitkä ovat nostaneet ihmisiä barrikaadeille?
Jos jokin kansaliike voimistuu, sille on syynsä.
Se että kielletään liike ja syyt miksi liike on olemassa ja koko ajan vahvistuu, johtuu asioista joissa tuo kasvava liike tahtoo asioiden muuttuvan.
Kun kokee omakohtaisesti sekä lähipiirissään epäoikeuden mukaista kohtelua muihin nähden, on se monille syy ottaa asiaan kantaa. Tavalla tai toisella.

Pelko tätä omasta mielestään oikeuksiaan vaativaa, pitkässä juoksussa koko ajan kasvavaa väkeä kohtaan johtaa pelkääjien taholta vihaan ja vihapuheeseen mielummin kun asiapitoiseen vuorovaikutukseen.