On se nyt kumma

Niinpä. Pitää elää päivä kerrallaan, ei odottaa turhia tulevaisuudelta, lopettaa haaveillut kokonaan. Yrittää selviytyä tästä elämästä yksinänsä. Ottaa opikseen menneisyyden virheistä ettei tee samoja mokia uudestaan. Oppia olemaan piittaamatta loukkauksista mitä jatkossakin joutuu kuulemaan, kasvattaa lisää suojakuorta ympärilleen. Oppia olemaan hiljaa muiden seurassa, ketään ei mä ja mun jutut kiinnosta.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Pitää elää päivä kerrallaan, ei odottaa turhia tulevaisuudelta, lopettaa haaveillut kokonaan. Yrittää selviytyä tästä elämästä yksinänsä. Ottaa opikseen menneisyyden virheistä ettei tee samoja mokia uudestaan. Oppia olemaan piittaamatta loukkauksista mitä jatkossakin joutuu kuulemaan, kasvattaa lisää suojakuorta ympärilleen. Oppia olemaan hiljaa muiden seurassa, ketään ei mä ja mun jutut kiinnosta.

Ei pidä. Pitää elää päivä kerrallaan ja haaveilla. Törmätä yllättäen ihmisiin, jotka tuovat valon pimeään päivään pelkällä läsnäolollaan. Poimia lämpimät ajatukset, kauniit katseet, hymyt ja sanat itsellensä talteen, kerätä niistä voimaa ja muistella niitä yksinäisyyden ja epätoivon synkkinä hetkinä.

Mitään ei pidä tehdä. Saa olla oma itsensä ja elää.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä. Pitää elää päivä kerrallaan ja haaveilla. Törmätä yllättäen ihmisiin, jotka tuovat valon pimeään päivään pelkällä läsnäolollaan. Poimia lämpimät ajatukset, kauniit katseet, hymyt ja sanat itsellensä talteen, kerätä niistä voimaa ja muistella niitä yksinäisyyden ja epätoivon synkkinä hetkinä.

Mitään ei pidä tehdä. Saa olla oma itsensä ja elää.

Jos vain voi, kannattaa kerätä niitä hyviä kokemuksia mukavista ihmisistä ja niiden kommenteista vuorovaikutustilanteessa, jättää huonot aistimukset muista omaan arvoonsa, koska niillä ei ole mitään myönteistä annettavaa. Miksi muistella huonoja asioita, kun on olemassa niitä hyviäkin asioita, joita miettiä.

Voi hymyillä itselleen kuin hyvälle kaverilla ja sanoa vaikka ääneen itselle, että tykkään sinusta ja näytät hyvältä. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pidä omasta peilikuvastaan, mitä täydellisyyttä he itseltään vaativat. Jos joku kommentoi sinusta jotakin kielteistä, voit jättää sen omaan arvoonsa, pääasia, että pidät itse itsestäsi. Jotta näytät hyvältä, sinun on pidettävä huolta itsestäsi ja tehtävä jotakin itsesi hyväksi. Jos et huolehdi ulkonäöstäsi, ei varmaan hoitamaton ulkonäkö näytä parhaimpaansa eikä siihen ole sitten tyytyväinenkään. Kun hoitaa itseänsä sekä ulkoisesti että sisäisesti liikkumalla, syömällä terveellisesti ja ajattelemalla mukavia, se näkyy ja tuntuu ulopspäin hyvinä juttuina.

Miksi elämää pitäisi elää murjottaen kun sen voi elää iloisesti hymyillen? Toki kaikki päivät eivät ole kenelläkään aina ruusuisia, mutta kun luottaa hyvään, se hyvä tulee kyllä niiden huonompien päivien jälkeen taas.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä. Pitää elää päivä kerrallaan ja haaveilla. Törmätä yllättäen ihmisiin, jotka tuovat valon pimeään päivään pelkällä läsnäolollaan. Poimia lämpimät ajatukset, kauniit katseet, hymyt ja sanat itsellensä talteen, kerätä niistä voimaa ja muistella niitä yksinäisyyden ja epätoivon synkkinä hetkinä.

Mitään ei pidä tehdä. Saa olla oma itsensä ja elää.

Mun kohdalla menee toisin. Päivä kerrallaan ilman turhia haaveita. Mennyt luotto ihmisiin, ei ole haluja tutustua kehenkään. Mulle tullut entiset tavat taas, en pysty katsomaan ihmisiä silmiin, kun kuljen ihmisten joukossa, ahdistaa liikaa. Mulla soi mielessä kaikki ilkeydet mitä olen viime aikoina kuullut, ei kukaan mitään hyvää ole sanonut, eikä pahemmin hymyillyt mulle, monet katsoneet mua inhoten ja vihaten ja osalle olen pelkkää ilmaa. Ne, jotka hyvällä muistan, ovat tuolla toisella puolella, heitä on ikävä, ehkä siellä löytyy mullekin paikka johon kuulun. Mulla ei ole ikinä ollut oikeutta olla oma itseni, aina on joku sanonut, ett mun pitäis olla sellainen tai tälläinen tai mitä mussa on vialla. Mä olen paska ihminen, eikä sellasessa mitään hyvää ole. Kunpa en olisi ikinä syntynytkään.

Anonyymi kirjoitti:

Jos vain voi, kannattaa kerätä niitä hyviä kokemuksia mukavista ihmisistä ja niiden kommenteista vuorovaikutustilanteessa, jättää huonot aistimukset muista omaan arvoonsa, koska niillä ei ole mitään myönteistä annettavaa. Miksi muistella huonoja asioita, kun on olemassa niitä hyviäkin asioita, joita miettiä.

Voi hymyillä itselleen kuin hyvälle kaverilla ja sanoa vaikka ääneen itselle, että tykkään sinusta ja näytät hyvältä. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pidä omasta peilikuvastaan, mitä täydellisyyttä he itseltään vaativat. Jos joku kommentoi sinusta jotakin kielteistä, voit jättää sen omaan arvoonsa, pääasia, että pidät itse itsestäsi. Jotta näytät hyvältä, sinun on pidettävä huolta itsestäsi ja tehtävä jotakin itsesi hyväksi. Jos et huolehdi ulkonäöstäsi, ei varmaan hoitamaton ulkonäkö näytä parhaimpaansa eikä siihen ole sitten tyytyväinenkään. Kun hoitaa itseänsä sekä ulkoisesti että sisäisesti liikkumalla, syömällä terveellisesti ja ajattelemalla mukavia, se näkyy ja tuntuu ulopspäin hyvinä juttuina.

Miksi elämää pitäisi elää murjottaen kun sen voi elää iloisesti hymyillen? Toki kaikki päivät eivät ole kenelläkään aina ruusuisia, mutta kun luottaa hyvään, se hyvä tulee kyllä niiden huonompien päivien jälkeen taas.

Uskomatonta soopaa. voi vittu mitä paskaa joka sana

Anonyymi kirjoitti:

Jos vain voi, kannattaa kerätä niitä hyviä kokemuksia mukavista ihmisistä ja niiden kommenteista vuorovaikutustilanteessa, jättää huonot aistimukset muista omaan arvoonsa, koska niillä ei ole mitään myönteistä annettavaa. Miksi muistella huonoja asioita, kun on olemassa niitä hyviäkin asioita, joita miettiä.

Voi hymyillä itselleen kuin hyvälle kaverilla ja sanoa vaikka ääneen itselle, että tykkään sinusta ja näytät hyvältä. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pidä omasta peilikuvastaan, mitä täydellisyyttä he itseltään vaativat. Jos joku kommentoi sinusta jotakin kielteistä, voit jättää sen omaan arvoonsa, pääasia, että pidät itse itsestäsi. Jotta näytät hyvältä, sinun on pidettävä huolta itsestäsi ja tehtävä jotakin itsesi hyväksi. Jos et huolehdi ulkonäöstäsi, ei varmaan hoitamaton ulkonäkö näytä parhaimpaansa eikä siihen ole sitten tyytyväinenkään. Kun hoitaa itseänsä sekä ulkoisesti että sisäisesti liikkumalla, syömällä terveellisesti ja ajattelemalla mukavia, se näkyy ja tuntuu ulopspäin hyvinä juttuina.

Miksi elämää pitäisi elää murjottaen kun sen voi elää iloisesti hymyillen? Toki kaikki päivät eivät ole kenelläkään aina ruusuisia, mutta kun luottaa hyvään, se hyvä tulee kyllä niiden huonompien päivien jälkeen taas.

Tulee mieleen tuosta tekstin loppuosasta yks juttu vuosien takaa. Yks henkilö kertoi menettäneensä useita läheisiä lyhyen ajan sisään, osa meistä otti osaa hänen suruunsa ja lohdutti häntä, yks miespuolinen älypää sitten kehoitti tätä henkilöä tekemään jotain hyvää, ett katkaisee huonon onnensa. Teki melkein mieli hivauttaa kyseistä älynväläyksen sanojaa päin näköä, olis voinut miettiä mitä surevalle ihmiselle sanoo. Tuo surevakin järkyttyi tuosta kommentista, piti lohdutella uudemman kerran ja sanoa ettei kannata välittää tuon idiootin puheista.