Monesti sanotaan että aika kultaa muistot ja täälläkin kirjoituksista paistaa se läpi aika hyvin. Kerrotaan kuinka oli aina kavereita ja ties mitä itsepetosjuttuja.
Mutta ne huonot puolet? Aloitan muutamalla itse.
- Yksityisyyden puute. Pienessä asunnossa nukuttiin tiiviisti huoneissa joissa kerrossänkyjä kuin armeijan kasarmeilla. Harva edes pystyy kuvitella teini-ikäisen fiiliksiä kun edes vessaan ei pääse niin että joku hakkaa ovea tai tunkee sisään. Tytöillä kun alkaa kuukautiset niin se on sitten kaikkien naurunaihe kun sitä ei voi piilottaa.
- Vessa/kylpyhuone. Jatkuva jonotus kaikkeen ihan perusjuttuun.
- Ainainen puute ruuasta. Ainakin meillä isä oli töissä ja äiti masentui vakavasti seitsemännen lapsen jälkeen ja meillä oli aina jääkaappi tyhjä. Meidät pakotettiin kouluun kipeänäkin kouluruokailun takia.
- Harrastusten puute. Meitä vietiin rauhikselle kun koulukavereita vietiin lätkäreeneihin. Tämä oli erityisen alentavaa ja nöyryyttävää mennä 3-4x viikossa kuuntelemaan vanhan käppänän jokellusta ja mummojen määkimislauluja.
- Lomamatkat. Meillä kaikki raha meni suviseuramatkoihin. Sitä häpeän määrää ei voi kuvailla sanoin kun opettaja luokassa kysyi kesäloman jälkeen missä kukin oli lomalla. Muut kertoivat iloisena kuinka olivat olleet etelässä ja itse joutui kiemurtelemaan asian kanssa.
- Järjetön määrä kotitöitä. Jättiperheessä pyykkikone(et) pyörivät yötäpäivää, samoin tiskikoneet. Tosin meillä äidin masennuksen takia kaikki jäi hoitamatta ja opettaja laittoi silloiseen reissuvihkoon mainintoja likaisista ja haisevista vaatteista. Samoin kuin alkoholistiperheissä, myös lestaperheissä pienet lapset joutuvat ottamaan vastuun talouden kotitöistä ja pienempien hoidosta. Meillä koti oli kuin jatkuvaa orjuutusta. Meitä ei kukaan toivonut (paitsi kysyttäessä näin esitettiin) vaan olimme riippakiviä vanhemmillemme. Muistan kuinka äitini itki kylässä olleen toisen äidin kanssa uutta raskauttaan samalla kun yritti keittää perunoita 10 litran kattilan äärellä. Lapset raatoivat yötäpäivää kotitöitä joka jätti karmeat jäljet itseeni.
- Ulkopuolisuuden tunne "maailmassa". Aikana ennen internettiä kaikki populaarikulttuuri tuli telkkarista ja VHS-nauhurista. Me emme tienneet hölkäsen pöläystä mitä koulukaverit puhuivat. Meni pitkälle aikuisuuteen kun edes tiesin mikä on kummeli. Elimme kuin kuplassa.
- Lelujen ja vaatteiden suhteen ei voitu edes haaveila mistään mitä koulukavereilla oli. Lelupäivät ala-asteella olivat nöyryyttäviä kun meillä ei ollut leluja vietäväksi. Muut toivat viimeisimpiä uutuuksia joita kateellisena muut vertailivat. Samoin muotia tuolloin olleet NHL-seurojen paidat ja lippikset. Meillä ei noita näkynyt koskaan.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka mutta en nyt viitsi enempää tälläkertaa. Ja en syytä vanhempiani. He olivat uhreja siinä missä minäkin. Varmasti kuvittelivat tekevänsä vilpittömästi oikein aivopestessään meitä ja lapsia sarjatuotantona tekemällä taivaspaikkaa varmistaessaan.
Niin, me olimme vain yksiköitä, numeroita tuossa talossa joka pyöri kuin rikkinäinen kanala tai sikala jossa tuotantotavoitteet olivat liian korkeita kulurakenteeseen nähden.
Mutta ne huonot puolet? Aloitan muutamalla itse.
- Yksityisyyden puute. Pienessä asunnossa nukuttiin tiiviisti huoneissa joissa kerrossänkyjä kuin armeijan kasarmeilla. Harva edes pystyy kuvitella teini-ikäisen fiiliksiä kun edes vessaan ei pääse niin että joku hakkaa ovea tai tunkee sisään. Tytöillä kun alkaa kuukautiset niin se on sitten kaikkien naurunaihe kun sitä ei voi piilottaa.
- Vessa/kylpyhuone. Jatkuva jonotus kaikkeen ihan perusjuttuun.
- Ainainen puute ruuasta. Ainakin meillä isä oli töissä ja äiti masentui vakavasti seitsemännen lapsen jälkeen ja meillä oli aina jääkaappi tyhjä. Meidät pakotettiin kouluun kipeänäkin kouluruokailun takia.
- Harrastusten puute. Meitä vietiin rauhikselle kun koulukavereita vietiin lätkäreeneihin. Tämä oli erityisen alentavaa ja nöyryyttävää mennä 3-4x viikossa kuuntelemaan vanhan käppänän jokellusta ja mummojen määkimislauluja.
- Lomamatkat. Meillä kaikki raha meni suviseuramatkoihin. Sitä häpeän määrää ei voi kuvailla sanoin kun opettaja luokassa kysyi kesäloman jälkeen missä kukin oli lomalla. Muut kertoivat iloisena kuinka olivat olleet etelässä ja itse joutui kiemurtelemaan asian kanssa.
- Järjetön määrä kotitöitä. Jättiperheessä pyykkikone(et) pyörivät yötäpäivää, samoin tiskikoneet. Tosin meillä äidin masennuksen takia kaikki jäi hoitamatta ja opettaja laittoi silloiseen reissuvihkoon mainintoja likaisista ja haisevista vaatteista. Samoin kuin alkoholistiperheissä, myös lestaperheissä pienet lapset joutuvat ottamaan vastuun talouden kotitöistä ja pienempien hoidosta. Meillä koti oli kuin jatkuvaa orjuutusta. Meitä ei kukaan toivonut (paitsi kysyttäessä näin esitettiin) vaan olimme riippakiviä vanhemmillemme. Muistan kuinka äitini itki kylässä olleen toisen äidin kanssa uutta raskauttaan samalla kun yritti keittää perunoita 10 litran kattilan äärellä. Lapset raatoivat yötäpäivää kotitöitä joka jätti karmeat jäljet itseeni.
- Ulkopuolisuuden tunne "maailmassa". Aikana ennen internettiä kaikki populaarikulttuuri tuli telkkarista ja VHS-nauhurista. Me emme tienneet hölkäsen pöläystä mitä koulukaverit puhuivat. Meni pitkälle aikuisuuteen kun edes tiesin mikä on kummeli. Elimme kuin kuplassa.
- Lelujen ja vaatteiden suhteen ei voitu edes haaveila mistään mitä koulukavereilla oli. Lelupäivät ala-asteella olivat nöyryyttäviä kun meillä ei ollut leluja vietäväksi. Muut toivat viimeisimpiä uutuuksia joita kateellisena muut vertailivat. Samoin muotia tuolloin olleet NHL-seurojen paidat ja lippikset. Meillä ei noita näkynyt koskaan.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka mutta en nyt viitsi enempää tälläkertaa. Ja en syytä vanhempiani. He olivat uhreja siinä missä minäkin. Varmasti kuvittelivat tekevänsä vilpittömästi oikein aivopestessään meitä ja lapsia sarjatuotantona tekemällä taivaspaikkaa varmistaessaan.
Niin, me olimme vain yksiköitä, numeroita tuossa talossa joka pyöri kuin rikkinäinen kanala tai sikala jossa tuotantotavoitteet olivat liian korkeita kulurakenteeseen nähden.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuotahan se lapsuus oli.
Aloittajalle: Kiinnostaa, millainen on nykyään vanhempiesi ja sisarustesi tilanne? Ovatko vielä vl:iä?
Vanhemmat ovat mukana vielä. Kaikki paitsi yksi lapsista lähti lahkosta aika nopeasti. Tytöt vähän myöhemmin mikä on aika yleistä.
Olemme kaikki hyvissä väleissä ja vanhempani ovat hyvin toipuneet. Kiitos kysymästä.
t. aloittaja
Onneksi on se todellisuus, että kaikki "pelit" loppuvat aikoinaan, mutta valitettavasti vammat jäävät elämään.
Siunusta.
Tunnistan paljon tuttua tarinassasi. Olen kolmekymppinen lestaperheessä kasvanut. Kouluun mentiin eriparisukissa, kun puhtaita ei löytynyt. Vaatteet haisivat usein homeelta, kun äiti ei ollut jaksanut ripustaa niitä heti kuivumaan. Ruokaa ei aina ollut, mehän syötiin kuin susilauma kaikkea. Esim. 1 kg mandariineja meni tunnissa. Hedelmiä oli muutenkin vain harvoin. Joka päivä syötiin puuroa tai velliä, koska kahteen lämpimään ruokaan ei riittänyt rahat. Ainoa lomamatka oli suviseurat. Niistä hävetti puhua muille.
Pahinta oli se väkivalta eli piiskaaminen. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee jne.paskaa.
Pieksäminen on kyllä tuttua; kaikista pienistäkin vahingoista remmiä tai koivurisua paljaalle perseelle oikein kunnolla. Tai kahden riitelevän lapsen hiuksista revittiin ja lyötiin nämä kallot yhteen että meinasi taju lähteä. Sitten pakkoparannus kun oli ollut niin ilkeä ja syntinen. Ihanaa lapsuutta, ei tee mieli muistella. Omat lapset joskus pyytävät kertomaan lapsuudesta mutta eipä ole ollut mitään kerrottavaa.
Nyt kun olette viisastuneet, älkää tehkö tätä enää omille lapsillenne, älkääkä antako muidenkaan tehdä . Ei oman taivaspaikan varmistamiseksi tarvitse hyödyntää muita.
Miehet, menkää laittamaan siemenjohdot poikki, jos ette halua enää lisää lapsia.
En ikinä pahoinpitelisi lapsiani uskonnollisella aivopesulla. T. Ex Vl
Varsin tutun kuuloista. Mutta en kyllä kaivannut mitää etelän matkoja, niitähän tekevät vain rikkaat. Mitään "populaarikulttuuria" nyt tuskin monikaan täysjärkinen on edes kaivannut epäuskoisistakaan. Harrastuksia on vaikka kuinka paljon, joku lätkäjoukkue ei ole mitenkään erityinen harrastus vaan aivan järjetön rahanmeno. Luistella voi vapaasti samoin kuin hiihtää. Toki niihin tarvitaan jonkinlaiset varusteet joita kirpputoreilta saa kyllä hyväkuntoisina melkein ilmaiseksi. Ruuasta kyllä oli pula eikä voinut aina syödä niin paljon kuin olisi tehnyt mieli, kouluruoka paikkasi hyvin sitä puutetta. Yksityisyyttä löytyi ulkoa kun muisti hävitä luonnon helmaan yksin. Nykyäänkään en kaipaa mitään väkijoukkoja vaan haluan olla yksin.
Joukoissa tyhmyys tiivistyy 😊
Käskevät vanhemmat lapset nuorempia kohtaan. Sellaisten asioiden pakottaminen mitä ei edes itse halunnut tehdä. Tupakkia tuputettiin suuhun ja vielä punasta norttia. Kiljua tekivät ja käskettiin ottaa omin luvin marjamehuja kellarista. Sitten pakotettiin kiljua vielä juomaan . Bensaa käskettiin imemään autojen tankista heidän mopoon. Omenavarkaudet ym. Jos joku jäi heistä kiinni niin nuorempien syyksi laitettiin. Väkivallan alla oli pakko totella, vanhemmille ei auttanut puhua.
En ihmettele mistä ne hoitomiähet ja johtajat tulivat.
Aloitus on kaunokirjallinen helmi, ehkäpä aloittaja on kirjailija.
Odotin että joku nykyinen vellu ehättäisi sanomaan että aloitus ja kommentit ovat valhetta.
Minun mielestä pahinta oli sisarusväkivalta, hyvin monimuotoisena esiintyvä sisarusväkivalta.
Kun vanhimpien ja nuorempien sisarusten väliä on useita kymmeniä vuosia niin on turha pahua aidosta sisarusrakkaudesta kun sitä ei yksinkertaisesti ole. Sisarukset saattavat olla nuoremmilleen oikeasti pahimmat vihamiehet ja vahingontekijät.
Tuo erään kommentin susilauma vertaus oli hyvä. Suurperheessä ei todellakaan kasva sosiaalisia lapsia vaan kyynärpäätaktikkoja ja häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita.
Paradoksaalista kyllä, he jotka jäävät lahkoon ovat yleensä armeliaimpia sisaruksiaan kohtaan,. Paitsi ne jotka ovat vl-uskossa puhtaasti hyödyntavoittelusyistä.
Kauheinta oli se vanhempien jatkuva hokema synnistä ja anteeksiannosta. Onneksi minä ja sisareni selvisimme ja otimme etäisyyttä liikkeeseen.
Hyväksi käyttö (seksuaalinen)