nämä viinaunet on.Olen nänhyt niitä ennenkin mutten tässä mitassa.
Kerron vähän taustaa parilta viime päivältä.
Toissapäivänä kuuntelin mutsilta(=pomo) vi.....ja miten hän joutui iltamyöhään korjaamaan minun ompelemani verhot, olivat jääneet 5 cm liian lyhyiksi. Hän oli ommellut samat verhot uudestaan ja HUPS , niistä olikin tullut hänen tyylillään oikean mittaiset.
Syy iltamyöhään työhön menemiseen oli ollut iskän räytymispäivä, eli ukko oli ollut tanakassa humalassa.
Ehkä minä, alkoholistitytär kun olen, sain kuulla ne moitteet, tiedä sitä, mutta aika fakiiri on mutsikin, jos sai verhoihin viisi senttiä lisää, kun ei niissä käänteissä ollut varaa pidentää.
Väpätys kun ei loppunut, niin läksin kotiin, ja päikkäreillä näin viinaunta.
Illalla soitin mutsille. Hän yritti kaunistella, että ei tässä mitään, mutta minä olin ihan raivona, uhkailin lopareilla ja sanoin etten sössi yhtään ainoata verhonriekaletta jos kerran en osaa, kailotin, ettei talvilomastakaan ole ollut tietoa saatikka lomarahoista, sanoin hänen kiusaavan minua tahallaan ja muuta mitä en edes muista.
Hän sanoi, että älä Arja nyt itke (ja v...u se on aina kielletty) ja minä rääkymään, että itkempäs just silloin kun itkettää.
Hän lupasi talviloman ja lomarahat.
Ja taas , minä olen ehtinyt ottaa jo päikkärit, niin mitäpä muuta kun entistäkin inhottavampi viinauni. Kaljakoreja, pimeätä viinaa, varastin mutsin kassasta viisikymmentä euroa, kävin nyrkkirysyn mutsin kanssa, lähetin omat pojat mutsin luokse hoitoon siksi aikaa kun ryypiskelen unessa.
Kun olin heräämässä, ensimmäinen ajatus oli etten halua herätä tällaiseen elämään ja nipistin silmiä kiinni, kunnes tajusin, että untahan se...
Kerron vähän taustaa parilta viime päivältä.
Toissapäivänä kuuntelin mutsilta(=pomo) vi.....ja miten hän joutui iltamyöhään korjaamaan minun ompelemani verhot, olivat jääneet 5 cm liian lyhyiksi. Hän oli ommellut samat verhot uudestaan ja HUPS , niistä olikin tullut hänen tyylillään oikean mittaiset.
Syy iltamyöhään työhön menemiseen oli ollut iskän räytymispäivä, eli ukko oli ollut tanakassa humalassa.
Ehkä minä, alkoholistitytär kun olen, sain kuulla ne moitteet, tiedä sitä, mutta aika fakiiri on mutsikin, jos sai verhoihin viisi senttiä lisää, kun ei niissä käänteissä ollut varaa pidentää.
Väpätys kun ei loppunut, niin läksin kotiin, ja päikkäreillä näin viinaunta.
Illalla soitin mutsille. Hän yritti kaunistella, että ei tässä mitään, mutta minä olin ihan raivona, uhkailin lopareilla ja sanoin etten sössi yhtään ainoata verhonriekaletta jos kerran en osaa, kailotin, ettei talvilomastakaan ole ollut tietoa saatikka lomarahoista, sanoin hänen kiusaavan minua tahallaan ja muuta mitä en edes muista.
Hän sanoi, että älä Arja nyt itke (ja v...u se on aina kielletty) ja minä rääkymään, että itkempäs just silloin kun itkettää.
Hän lupasi talviloman ja lomarahat.
Ja taas , minä olen ehtinyt ottaa jo päikkärit, niin mitäpä muuta kun entistäkin inhottavampi viinauni. Kaljakoreja, pimeätä viinaa, varastin mutsin kassasta viisikymmentä euroa, kävin nyrkkirysyn mutsin kanssa, lähetin omat pojat mutsin luokse hoitoon siksi aikaa kun ryypiskelen unessa.
Kun olin heräämässä, ensimmäinen ajatus oli etten halua herätä tällaiseen elämään ja nipistin silmiä kiinni, kunnes tajusin, että untahan se...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nyt on kulunut n. 1.5 tuntia viestistäsi, ehdotan sinulle, mene ulkoilmaan ja hengitä syvään. Kiitä Kaitselmusta, siitä että saat olla raittiina. Kaikki on kuitenkin hyvin.
Meninkin ulos ja pesin auton samalla.
Arvaa vaan kiittelinkö Kaitselmusta ja hyvä ettei jokaista vastaantulijaakin. Vieläkin on jotenkin tutiseva olo, kun se uni oli niin aidon tuntuinen - minä haistoin sen pontikan hajun vaikka en oikeasti ole juonut ponua kuin yhden suullisen verran.
Varmaan tuo kärhämä mutsin kanssa aiheuttaa nuo unet, koska joskus vastaavanlaisista tilanteista olen lähtenyt juomaan.
Onneksi se oli unta!
Huojentunu tunne sitten kun huomaa,ettei oo ollukaan juomassa,vaan unta nähny.
Muutaman kerran mullekin sattunut.
Joskus melkein ääneen ajatellu,että,
onneks en ollukaan oikeesti juomassa.
Myös itse olen nähnyt "aitoja" juopottelu-unia, mutta yhdestä olen herännyt tosikovassa kohmelossa ja darrassa. Vaikka viime ryypystä oli kulunut puolitoista vuotta. Mutta tämäkin kuuluu kuulema toipumis- ja kuntoutumisoireisiin ja on aivan normaalia. (Varsinkin kun sitä viimeistä ryyppyä oli edeltänyt kymmenen vuoden putki.)
No, kun tajusin helpottuneena, että sehän olikin vain unta, "krapulakin" katosi samalla.
Laitoin kahvin tippumaan ja menin suihkuun huuhtelemaan hiet pois.
Olikin oikeastaan halvin ja harmittomin (ei kylläkään hauskin) juopottelureissu, mitä koskaan olen tehnyt!
Minä laitan päikkärin huomenna harkintaan. Fiksuinta olisi olla ulkona sekin aika.
Kiitos vielä kerran.
hyvä ,että oli unta vain.mullakin on ollut kova krapula ja mieli ojassa joskus herätessä unen takia.vaikka sitten tajuaa sen olleen unta vain,silti oli koko päivän peloissaan ja ahdistunut.kouraisee syvälle tuommoiset painajaiset.
uskon, että alitaju joi puolestani ja ehkä nuo unet ovat parantavia. Tiedä tuota, mutta pitkään se oli mielessä.
tota juttuas! Kuulosti melkein ku oisit sortunu!
Onneks et!!!
Jos saan aikaseks, ni avaan uuden keskustelun käytyäni ulkona tupakalla ( liittyy aiheeseen ) ja vähän funtsimassa!