Aloin kitkeä joka paikkaan levinnyttä idänunikkoa kukkapenkistä. Mullassa ähkiessäni kauheat epäilykset valtasivat mieleni. Juurta jää maahan niin pirusti, että pääseekö unikosta ikinä eroon.
Onko kellään kokemuksia, häviääkö idänunikko ahkerallakaan kitkemisellä vai yltyvätkö maahan jääneet juurenpalaset vain kasvattamaan uusia versoja? Yleensä "annan kaikkien kukkien kukkia vaan", mutta tämä laji on erityinen inhokkini. Pihallemme lajin on aikoinaan valinnut talon entinen omistaja.
Penkeissä kasvaa pari vanhaa pionia ja hyvin marjovaa karhunvatukkaa, joita ei huvittaisi lähteä siirtelemään. Ainakaan pionit eivät yhtään tykkää paikanvaihdosta. Kitkeminen lienee siis ainoa vaihtoehto.
Onko kellään kokemuksia, häviääkö idänunikko ahkerallakaan kitkemisellä vai yltyvätkö maahan jääneet juurenpalaset vain kasvattamaan uusia versoja? Yleensä "annan kaikkien kukkien kukkia vaan", mutta tämä laji on erityinen inhokkini. Pihallemme lajin on aikoinaan valinnut talon entinen omistaja.
Penkeissä kasvaa pari vanhaa pionia ja hyvin marjovaa karhunvatukkaa, joita ei huvittaisi lähteä siirtelemään. Ainakaan pionit eivät yhtään tykkää paikanvaihdosta. Kitkeminen lienee siis ainoa vaihtoehto.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kokemuksesta tiedän, että idänunikkoa on erittäin vaikea saada kuriin, kun se kerran on päässyt valloilleen. Useiden vuosien kitkemisen jälkeen se vähitellen häviää, mutta yhtään ei parane antaa periksi.
Pionit eivät todellakaan pidä siirtelystä. Olen itse onnistunut siinä ja saanut "siirtolaiset" kukkimaan jo seuraavana kesänä. Jos siirrät tai jaat, niin istuta ne lähelle maan pintaa.
Taidan kaivaa koko penkin ylös. Katsotaan sitten, mitä pionit ovat mieltä uudelleen istuttamisesta. Kiitos vinkeistä!
Voitin taistelun unikkokasvustoja vastaan vain roundupin avulla, ensin yritin kitkeä, sitten käänsin ja putsasin koko penkin, mutta aina niitä vaan jostain minimaalisesta juurenpalasta lähti leviämään, kunnes päätin ottaa rankat keinot käyttöön, eli myrkyt peliin, pikku suihkupullolla "täsmähoitoa", varoen ja peittäen penkin halutut asukit, pikkuset taimet meni pensselillä töpöttäen (ei ainakaan riskiä sotkea muitten päälle). Sitä mukaan kun niitä uudestaan ylös tuli kävi heti "maalaamassa", ja vähän toista kesää meni, ennenkuin ei enää tullut ainuttakaan ylös, sota oli voitettu. Olen kyllä varautunut siihen että jossain vaiheessa vielä jostain putkahtaa, mutta silloin olen valmiina pullon kanssa vastaanottamassa....
Vuosia yritin saada idänunkkoani kasvamaan. Olin saanut muutaman taimen, jotka nököttivät penkin päässä vuodesta toiseen juroen. Olivatko sitten ne samat jotka olin siihen istuttanut, vai kasvattiko juuri uuden taimen vuosittain, en tiedä. Sitten se innostui kasvuun n. 6-7 v kuluttua. Tältä palstalta nyt näen, että olenkin varjellut kyytä povellani! Kaiken lisäksi olen levittänyt kukkaa nyt toiselle puolelle taloa, niin että olen ilmeisesti pulassa!
Kotipuutarhuri ei ikinä osaa arvioida seurauksia kun uuden kasvin löytää. Esim. ihastuin kauniiseen paukkubalsamiin joitakin vuosia sitten. Pahus, kun se kylvi sitten siemeniään kaikkiin ilmansuuntiin, niin että vei monta vuotta saada se katoamaan. Yhä vielä joku siemen itää ja yrittää heinikon suojissa kukkia.
Ei minua kukaan varoittanut, että saisin siitä mieliharmin vuosikausiksi.
Ja nyt sitten tämä unikko!