"painon tunne" oikealla kyljessä..

Missä kohtaa kipu tuntui? Oliko mitään patteja tai kyhmyjä?

Jalle kirjoitti:

Missä kohtaa kipu tuntui? Oliko mitään patteja tai kyhmyjä?

Täältä tulee lisätietoa, siitä mitä itse koin.
Minulla oli kylkikaaren ala painon tai ahtauden tunne.
Ihan kun olisi yrittänyt avata nyrkkiä ahtaassa lasissa.
Yritä nyt tuosta ottaa selvää, mutta siltä tuntui.
No, se kasvain oli munuaisen sisällä ja tietysti kasvaessaan puristi sen seinämiä.

Mitään muita oireita ei ollut.
Veriarvot olivat ihan normaalit.
Ei minkäänlaisia väsymyksen oireita.
Ei verivirtsaisuutta.
Ei mitään tunnettavia patteja, paitsi sitten se myöhemmin löytynyt.
Siis tunsin olevani kunnossa, tunnetta
lukuunottamatta.
Ensin lääkäri yritti selittää suolen toimintaa, ruuan kulkua siellä.
Ylipainoinen kun olin.
Kuitenkin kerroin, ettei syömisellä ollut mitään
vaikutusta, ei vuorokaudenajoilla.
Tunne oli aina.
Sain lähetteen ultraan ja siellä se sitten löytyi, liki kolme senttinen kasvain.
Ei muuta, kun nettiin ja hakusanaksi munuaissyöpä.
Se ei ihan lohdullista luettavaa ollutkaan.
Olin kaukana tyypillisestä potilaasta.

Siitä se sitten lähti rullaamaan.
Lähete sairaalaan.
Verikokeet ja tietokonekuvaus.
Tapaaminen leikkaavan lääkärin kanssa.
Leikkausajan sain vajaa kaksi kuukautta
siitä, kun ekan kerran kävin lääkärillä.
Silloinkaan ei vielä tiedetty mikä se oli.
Olin aina luullut otettavan koepalat,
mutta ei näissä tapauksissa.
Kuulemma hyöty/riski liian suuri.
Joten minut leikattiin ja sitten odottelin
tulosta kuukauden.
Olisi myös saattanut olla niin ettei se
syöpä olisi ollutkaan. Yhdellähän munuaisella
pärjää ihan hyvin.
Voitte varmaan kuvitella millaiset ajatukset
päässä pyöri, tuon kolmen kuukauden aikana.

Nyt on kaikki hyvin, ainakin toistaseksi.
Voin hyvin, arvomaailmani ja elämäni
muuttunut paljon paremmaksi.
Olen sinut asian kanssa. Nautin tästä päivästä.
Eiliseen en voi vaikuttaa ja huomisesta ei tiedä.
Ei vaikkei syöpää olisikaan ollut.

Toivottavasti näistä oli jotain hyötyä.

Orvokki kirjoitti:

Täältä tulee lisätietoa, siitä mitä itse koin.
Minulla oli kylkikaaren ala painon tai ahtauden tunne.
Ihan kun olisi yrittänyt avata nyrkkiä ahtaassa lasissa.
Yritä nyt tuosta ottaa selvää, mutta siltä tuntui.
No, se kasvain oli munuaisen sisällä ja tietysti kasvaessaan puristi sen seinämiä.

Mitään muita oireita ei ollut.
Veriarvot olivat ihan normaalit.
Ei minkäänlaisia väsymyksen oireita.
Ei verivirtsaisuutta.
Ei mitään tunnettavia patteja, paitsi sitten se myöhemmin löytynyt.
Siis tunsin olevani kunnossa, tunnetta
lukuunottamatta.
Ensin lääkäri yritti selittää suolen toimintaa, ruuan kulkua siellä.
Ylipainoinen kun olin.
Kuitenkin kerroin, ettei syömisellä ollut mitään
vaikutusta, ei vuorokaudenajoilla.
Tunne oli aina.
Sain lähetteen ultraan ja siellä se sitten löytyi, liki kolme senttinen kasvain.
Ei muuta, kun nettiin ja hakusanaksi munuaissyöpä.
Se ei ihan lohdullista luettavaa ollutkaan.
Olin kaukana tyypillisestä potilaasta.

Siitä se sitten lähti rullaamaan.
Lähete sairaalaan.
Verikokeet ja tietokonekuvaus.
Tapaaminen leikkaavan lääkärin kanssa.
Leikkausajan sain vajaa kaksi kuukautta
siitä, kun ekan kerran kävin lääkärillä.
Silloinkaan ei vielä tiedetty mikä se oli.
Olin aina luullut otettavan koepalat,
mutta ei näissä tapauksissa.
Kuulemma hyöty/riski liian suuri.
Joten minut leikattiin ja sitten odottelin
tulosta kuukauden.
Olisi myös saattanut olla niin ettei se
syöpä olisi ollutkaan. Yhdellähän munuaisella
pärjää ihan hyvin.
Voitte varmaan kuvitella millaiset ajatukset
päässä pyöri, tuon kolmen kuukauden aikana.

Nyt on kaikki hyvin, ainakin toistaseksi.
Voin hyvin, arvomaailmani ja elämäni
muuttunut paljon paremmaksi.
Olen sinut asian kanssa. Nautin tästä päivästä.
Eiliseen en voi vaikuttaa ja huomisesta ei tiedä.
Ei vaikkei syöpää olisikaan ollut.

Toivottavasti näistä oli jotain hyötyä.

Kiitos hyvästä vastauksesta ja oikein aurinkoista kesää sinulle!

Orvokki kirjoitti:

Täältä tulee lisätietoa, siitä mitä itse koin.
Minulla oli kylkikaaren ala painon tai ahtauden tunne.
Ihan kun olisi yrittänyt avata nyrkkiä ahtaassa lasissa.
Yritä nyt tuosta ottaa selvää, mutta siltä tuntui.
No, se kasvain oli munuaisen sisällä ja tietysti kasvaessaan puristi sen seinämiä.

Mitään muita oireita ei ollut.
Veriarvot olivat ihan normaalit.
Ei minkäänlaisia väsymyksen oireita.
Ei verivirtsaisuutta.
Ei mitään tunnettavia patteja, paitsi sitten se myöhemmin löytynyt.
Siis tunsin olevani kunnossa, tunnetta
lukuunottamatta.
Ensin lääkäri yritti selittää suolen toimintaa, ruuan kulkua siellä.
Ylipainoinen kun olin.
Kuitenkin kerroin, ettei syömisellä ollut mitään
vaikutusta, ei vuorokaudenajoilla.
Tunne oli aina.
Sain lähetteen ultraan ja siellä se sitten löytyi, liki kolme senttinen kasvain.
Ei muuta, kun nettiin ja hakusanaksi munuaissyöpä.
Se ei ihan lohdullista luettavaa ollutkaan.
Olin kaukana tyypillisestä potilaasta.

Siitä se sitten lähti rullaamaan.
Lähete sairaalaan.
Verikokeet ja tietokonekuvaus.
Tapaaminen leikkaavan lääkärin kanssa.
Leikkausajan sain vajaa kaksi kuukautta
siitä, kun ekan kerran kävin lääkärillä.
Silloinkaan ei vielä tiedetty mikä se oli.
Olin aina luullut otettavan koepalat,
mutta ei näissä tapauksissa.
Kuulemma hyöty/riski liian suuri.
Joten minut leikattiin ja sitten odottelin
tulosta kuukauden.
Olisi myös saattanut olla niin ettei se
syöpä olisi ollutkaan. Yhdellähän munuaisella
pärjää ihan hyvin.
Voitte varmaan kuvitella millaiset ajatukset
päässä pyöri, tuon kolmen kuukauden aikana.

Nyt on kaikki hyvin, ainakin toistaseksi.
Voin hyvin, arvomaailmani ja elämäni
muuttunut paljon paremmaksi.
Olen sinut asian kanssa. Nautin tästä päivästä.
Eiliseen en voi vaikuttaa ja huomisesta ei tiedä.
Ei vaikkei syöpää olisikaan ollut.

Toivottavasti näistä oli jotain hyötyä.

olen huomannu itselläni oikean kylkikaaren alla sillai,ku olen istumassa,ni aivan ku siellä olis jotai isoa joka ei mahdu sinne eli joudun vaihtamaan asentoa.se on kylkiluiden alla.oliko se sulla noin ?toivottavasti saitte selvää,ku on niin vaikea selittää...

tunkee ulos kirjoitti:

olen huomannu itselläni oikean kylkikaaren alla sillai,ku olen istumassa,ni aivan ku siellä olis jotai isoa joka ei mahdu sinne eli joudun vaihtamaan asentoa.se on kylkiluiden alla.oliko se sulla noin ?toivottavasti saitte selvää,ku on niin vaikea selittää...

Juuri kylkikaaren alla se tuntui.
Minulla tuntui aina. Kyllä istuessa haki sen asennon jossa oli helpointa olla.
Antoi tilaa sille jollekkin epämääräiselle ahtauden tunteelle.
Minusta myöskin oli vaikea selittää olotilaani.
Kipuahan ei varsinaisesti ollut.

Hakeudu vaan lääkäriin mitä pikemmin.
Siellä se sitten lähtee selviämään.

Minusta tuntui helpottuneelta heti kun oli leikattu.
"Tunne" oli poissa.
Vaikka haavaa kolottikin.

Tilanteen selviäminen oli helpotus,
vaikka sitten odottelinkin pelonsekaisin
tuntein diagnoosia.

Epävarmuus oli pahempaa, kun nykyinen tieto
olleesta syövästä.

No niin varaamaan aikaa lääkärille.

Orvokki kirjoitti:

Juuri kylkikaaren alla se tuntui.
Minulla tuntui aina. Kyllä istuessa haki sen asennon jossa oli helpointa olla.
Antoi tilaa sille jollekkin epämääräiselle ahtauden tunteelle.
Minusta myöskin oli vaikea selittää olotilaani.
Kipuahan ei varsinaisesti ollut.

Hakeudu vaan lääkäriin mitä pikemmin.
Siellä se sitten lähtee selviämään.

Minusta tuntui helpottuneelta heti kun oli leikattu.
"Tunne" oli poissa.
Vaikka haavaa kolottikin.

Tilanteen selviäminen oli helpotus,
vaikka sitten odottelinkin pelonsekaisin
tuntein diagnoosia.

Epävarmuus oli pahempaa, kun nykyinen tieto
olleesta syövästä.

No niin varaamaan aikaa lääkärille.

käsitin että sulla oli sitä painon tunnetta koko ajan!? mulla sitä ei kuitenkaa ole jatkuvasti,vaan silloin tällöin.on monesti askarruttanu mikä ihme se oikein on,mutta ehkä vielä siirrän lekuriin menoa ja seuraan tilannetta.kiitos orvokille,vastaat todellakin selvästi ja niin että tyhmempikin ymmärtää :)

Maksassa ei ole tuntoa! Ei kannata kertoilla arvauksia täällä.

dgfh kirjoitti:

Maksassa ei ole tuntoa! Ei kannata kertoilla arvauksia täällä.

Ai että maksan etäpesäkkeet tai maksasyöpä ei missään vaiheessa tunnu miltään?

Esim. mulla on juuri nyt oikean kylkikaaren alla painontunne ja se johtuu selässä olevasta välilevynpullistumasta joka todettin jo vuosia sitten. Pullistuma painaa hermoon joka saattaa säteillä kipua rinnankin puolelle. Välillä en tunne mitään ja taas kovan treenin jälkeen oon monta päivää jopa niin kipeä ettei saa nukutuksi. On aika yleinen vaiva tietääkseni. Välillä pelottaa että se ei olekaan enää sitä samaa kipua ja tulee kaikkea mieleen mutta ainahan voi mennä uusiin tutkimuksiin. Välilevyvaivaan auttaa hyväkuntoiset keskivartalonlihakset ja fysioterapia. Leikkaus on tässä tapauksessa iso toimenpide jota lääkärit ei ensimmäisenä suosittele koska siinä avataan rintalasta ja sitä kautta leikataan. Lisäksi monelle leikkaus ei tuo edes apua vaivaan.

mmiKo kirjoitti:

Esim. mulla on juuri nyt oikean kylkikaaren alla painontunne ja se johtuu selässä olevasta välilevynpullistumasta joka todettin jo vuosia sitten. Pullistuma painaa hermoon joka saattaa säteillä kipua rinnankin puolelle. Välillä en tunne mitään ja taas kovan treenin jälkeen oon monta päivää jopa niin kipeä ettei saa nukutuksi. On aika yleinen vaiva tietääkseni. Välillä pelottaa että se ei olekaan enää sitä samaa kipua ja tulee kaikkea mieleen mutta ainahan voi mennä uusiin tutkimuksiin. Välilevyvaivaan auttaa hyväkuntoiset keskivartalonlihakset ja fysioterapia. Leikkaus on tässä tapauksessa iso toimenpide jota lääkärit ei ensimmäisenä suosittele koska siinä avataan rintalasta ja sitä kautta leikataan. Lisäksi monelle leikkaus ei tuo edes apua vaivaan.

Kerroin omasta kokemuksestani.
Samoja oireita voi aiheuttaa monikin asia.
Juuri siksi syy kannattaa selvittää.
Se, että asia askarruttaa yhtenään haittaa elämää.
Ainakin minä koin suuren helpotuksen asian lähdettyä rullaamaan.
Useinmiten taitaa olla niin, että me turhaan pelätään pahinta.
On siis hyvä saada siihen varmuus.

Minulla heräsi tiedonjano. Eikä ollut ketään keneltä kysyä. Tietoa hain lähinnä netistä.
Tunsin olevani tyhjän päällä. Tiedon syövästäkin sain kirjeessä.

Olin tuohon syöpään sairastuakseni väärää sukupuolta ja parikymmentä vuotta liian nuori.
Ja netistä ensinmäiset löytämäni sanat olivat;
90 % on kuollut viiden vuoden kuluttua, vaikka kaikki olisikin saatu pois leikattua.
Tuon lauseen kyllä muista koko ikäni.
Tuo tieto tosiaan pisti ajattelemaan.
Lopulta kuitenkin minulla oli ykköstä.

Jos jotain pahaa niin jotain hyvääkin.
Olen fyysisesti ja henkisesti nykyään paljon vahvempi.
Ymmärrän elämän nykyään toisin.
Ei tämä maailma valmiiksi hosumalla tule.
Elämä on täynnä valintoja. Osaan voimme vaikuttaa, osaan emme.
Nykyään teen ihan toisenlaisia valintoja.
Syön terveelisemmin.
Liikun enemmän.
Osaan ennenkaikkea pysähtyä,
tästä oravanpyörästä. Jota nykyaika on.
Yksinkertaisesti sanottuna NAUTIN ELÄMÄSTÄ.
Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä.
Tietysti niitä huonojakin hetkiä on,
mutta nehän vaan parantavat niitä hyviä hetkiä.

Ja KIITOKSET alkuperäiselle ja Jonille lämpimistä sanoista.

Kun on itse kokenut henkilökohtaisesti,
osaa ilmeisesti valita sanat selvästi.
Niin ja tuo "maalaisjärki".

Orvokki kirjoitti:

Kerroin omasta kokemuksestani.
Samoja oireita voi aiheuttaa monikin asia.
Juuri siksi syy kannattaa selvittää.
Se, että asia askarruttaa yhtenään haittaa elämää.
Ainakin minä koin suuren helpotuksen asian lähdettyä rullaamaan.
Useinmiten taitaa olla niin, että me turhaan pelätään pahinta.
On siis hyvä saada siihen varmuus.

Minulla heräsi tiedonjano. Eikä ollut ketään keneltä kysyä. Tietoa hain lähinnä netistä.
Tunsin olevani tyhjän päällä. Tiedon syövästäkin sain kirjeessä.

Olin tuohon syöpään sairastuakseni väärää sukupuolta ja parikymmentä vuotta liian nuori.
Ja netistä ensinmäiset löytämäni sanat olivat;
90 % on kuollut viiden vuoden kuluttua, vaikka kaikki olisikin saatu pois leikattua.
Tuon lauseen kyllä muista koko ikäni.
Tuo tieto tosiaan pisti ajattelemaan.
Lopulta kuitenkin minulla oli ykköstä.

Jos jotain pahaa niin jotain hyvääkin.
Olen fyysisesti ja henkisesti nykyään paljon vahvempi.
Ymmärrän elämän nykyään toisin.
Ei tämä maailma valmiiksi hosumalla tule.
Elämä on täynnä valintoja. Osaan voimme vaikuttaa, osaan emme.
Nykyään teen ihan toisenlaisia valintoja.
Syön terveelisemmin.
Liikun enemmän.
Osaan ennenkaikkea pysähtyä,
tästä oravanpyörästä. Jota nykyaika on.
Yksinkertaisesti sanottuna NAUTIN ELÄMÄSTÄ.
Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä.
Tietysti niitä huonojakin hetkiä on,
mutta nehän vaan parantavat niitä hyviä hetkiä.

Ja KIITOKSET alkuperäiselle ja Jonille lämpimistä sanoista.

Kun on itse kokenut henkilökohtaisesti,
osaa ilmeisesti valita sanat selvästi.
Niin ja tuo "maalaisjärki".

Orvokin sanat pistävät miettimään tätä elämää.
Unohdamme tämän elämän rikkauden ja ainutlaatuisuuden.

Luin kiitollisena viestejäsi. Sekä näitä vanhempia että uudempia. Olen itse myös tälläinen, joka on tunnustellut outoja tuntemuksia, ylimääräisen tuntu, oikealla, alhaalla kylkikaaressa, ennen kaikkea selän puolella. Itsekin päädyin ennen näitä sivuja paikallistamaan sen munuaisten seuduille ja etsin tietoa netistä. Kertomuksesi perusteella lienee minunkin aika hakeutua lääkäriin ja selvittää tilanne!

Pidän peukkuja puolestasi!

elli kirjoitti:

Luin kiitollisena viestejäsi. Sekä näitä vanhempia että uudempia. Olen itse myös tälläinen, joka on tunnustellut outoja tuntemuksia, ylimääräisen tuntu, oikealla, alhaalla kylkikaaressa, ennen kaikkea selän puolella. Itsekin päädyin ennen näitä sivuja paikallistamaan sen munuaisten seuduille ja etsin tietoa netistä. Kertomuksesi perusteella lienee minunkin aika hakeutua lääkäriin ja selvittää tilanne!

Pidän peukkuja puolestasi!

Kiitokset sinulle ja toivottavasti kohdallasi kaikki on hyvin. Niin omalta kohdaltakin toivon,
mutta vielä ollaan odottavissa tunnelmissa.
Onneksi niin kauan on toivoa, kun on elämää.

Peukut pystyssä täälläkin!

Orvokki kirjoitti:

Kiitokset sinulle ja toivottavasti kohdallasi kaikki on hyvin. Niin omalta kohdaltakin toivon,
mutta vielä ollaan odottavissa tunnelmissa.
Onneksi niin kauan on toivoa, kun on elämää.

Peukut pystyssä täälläkin!

Niin jottei tämä elämä kävisi liian yksitoikkoiseksi.
Tuli tähän perheeseen sitten kolarikin kohdalle.
Onneksi se oli vain auto joka hajosi, joten nyt ollaan ilman.
Joskus tuntuu, että kuinka paljon oikein tapahtuukaan.
Ja kuinka ihmeessä kaikesta selvitään.

Yhä olen odottavissa tunnelmissa, mutta onneksi
lääkärillä käynti on jo tällä viikolla.
Kohta kaksi viikkoa keuhkokuvista ja vielä odottelen.
Niin mitä?
Sitä en tiedä.

Kaikesta huolimatta voin hyvin, mutta aina välistä ajatukset karkaavat.

Orvokki kirjoitti:

Niin jottei tämä elämä kävisi liian yksitoikkoiseksi.
Tuli tähän perheeseen sitten kolarikin kohdalle.
Onneksi se oli vain auto joka hajosi, joten nyt ollaan ilman.
Joskus tuntuu, että kuinka paljon oikein tapahtuukaan.
Ja kuinka ihmeessä kaikesta selvitään.

Yhä olen odottavissa tunnelmissa, mutta onneksi
lääkärillä käynti on jo tällä viikolla.
Kohta kaksi viikkoa keuhkokuvista ja vielä odottelen.
Niin mitä?
Sitä en tiedä.

Kaikesta huolimatta voin hyvin, mutta aina välistä ajatukset karkaavat.

enempää mitä ihminen kestää! Tsemppiä!!!