Eräs 24 vuotias kaverini antoi minun hoitaa hevostansa sillä aikaa kun kävisi kahden päivän reissussa.
No olin onnellinen kun sain hoitaa niin upeaa hevosta ominpäin jopa kaksi päivää! Hevonen oli kahdeksan vuotias läpönen ja kaverini oli kouluttanut sitä esteile ja kouluun, koska aikoi kilpailla sillä viikon päästä. Hevonen menestyi kummassakin lajissa kuulema hyvin ja halusi tehdä kaiken oikein ja ei luovuttanut ennen kun sai tehtyä sen oikein.
Jo seuraavana päivänä
Olin menossa hiekka montuille harjottelemaan koulu liikkeitä. Ennen hiekka montuile tuloa on erittäin pitkä suora. Näin suoran päästä jo että hiekka montun risteyksessä oli matalan näköinen este. No otin tietenkin laukan ja päätin hypätä esteen lähemmäksi päästyäni huomasin että este oli yli metrin korkuinen ja tiedättehän että innokas hevonen esteille halusi hypätä sen.. Hyppy epä onnistui etjalat osuivat tolppaan ja me kaaduimme. En tiedä miten pitkään olin ollut tajuttomana mutta kun heräsin hevonen makasi kuolleena vierelläni.
Kaverini väittää kiven kovaa että hevosen kuolema ei ollut minun vikani mutta itse olen eri mieltä. Miksi minun täytyi hypätä este.
No olin onnellinen kun sain hoitaa niin upeaa hevosta ominpäin jopa kaksi päivää! Hevonen oli kahdeksan vuotias läpönen ja kaverini oli kouluttanut sitä esteile ja kouluun, koska aikoi kilpailla sillä viikon päästä. Hevonen menestyi kummassakin lajissa kuulema hyvin ja halusi tehdä kaiken oikein ja ei luovuttanut ennen kun sai tehtyä sen oikein.
Jo seuraavana päivänä
Olin menossa hiekka montuille harjottelemaan koulu liikkeitä. Ennen hiekka montuile tuloa on erittäin pitkä suora. Näin suoran päästä jo että hiekka montun risteyksessä oli matalan näköinen este. No otin tietenkin laukan ja päätin hypätä esteen lähemmäksi päästyäni huomasin että este oli yli metrin korkuinen ja tiedättehän että innokas hevonen esteille halusi hypätä sen.. Hyppy epä onnistui etjalat osuivat tolppaan ja me kaaduimme. En tiedä miten pitkään olin ollut tajuttomana mutta kun heräsin hevonen makasi kuolleena vierelläni.
Kaverini väittää kiven kovaa että hevosen kuolema ei ollut minun vikani mutta itse olen eri mieltä. Miksi minun täytyi hypätä este.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Otan osaa.Ei tietenkään se sinun vika ollut.
aina täytyy ENSIN tarkastaa mitä esteen takana on tai kuinka korkea se on. olit huolimaton ja tyhmä, mene itseesi. sinun syytä se oli. hyppäsit ns. tuntemattomaan. omä häpeäsi!
Oletko muuten tullut ajatelleeksi mikä onni on, että itse olet vielä elossa? Surullista että hevonen kuoli, mutta turha sitä on spekuloida, jos ja jos... Ja eihän kaverisikaan sinua syytä, on vain helpottunut että kuitenkin sinä, hänen kaverinsa selvisit hengissä!
...tämä ole provo.Muussa tapauksessa otan osaa.
Tätä sanotaan ONNETTOMUUDEKSI!!!
Vaikka hevonen menehtyi ei syy ollut kenekään..
En itse ole kokenut mitään yhtä kaameaa juttua mutta yritän kyllä ymmärtää..kaiken ymmärtää ihan täysin kuitenkin vasta kun sen kokee...Tiedän että sinun on vaikea ajatella asiaa mutta sun on saatava tää juttu pois mielestä..se ei ollut sun syysi..
Onnettomuuksia tapahtuu ja sinulla oli onnea koska sinulle ei itsellesi sattunut pahasti..
Älä syytä itseäsi..
Myös ystäväsi on surullinen hyvän ystvänsä menetyksestä!Voit kuitenkin olla varma että sinulla on tosi kultainen ystävä sillä tässä olisi voinut käydä niinkin että sinä ja ystäväsi molemmat luulisitte että se olisi sinun syysi....Se olisi kauheaa ja siinä voisi tapahtua vaikka mitä...Yritä unohtaa vain kaikki nämä muistot itsestäsi,tiedän että se on vaikeaa..
moikka!!!! mulle tuli outo olo tosta sun kirjotuksesta. mä tiiän miten kauheeta on menettää hevonen... siitä seuraa älytön masennus kausi mut älä syytä ittees. mun hevonen kuoli mut se oli ravuri ja sillä oli sydän vika... mä syytän siitä vieläkin itteeni. se tunne ei heti katoo mä kyl tiiän. mä toivon et mailit mulle. mulle voi kertoo surun ja pahan mielen, mä ymmärrän sua. otan osaa.-jenni-
mä tiän miltä tuntuu menettää hevonen.se oli tavallaan sinunkin syytä kun hyppäsit oudon esteen. muttei se ollut kovin paljoa sinun syytä.
itse olin ostanut 3 vuotta sitten kun olin 20 niin huippuluokan esteratsun.hevonen oli minulle maailman tärkein asia.kun ostin hevoseni se oli elämänsä kunnossa.se oli vasta 6.no...pian tuli seurankilpailut. joihin me osallistuttiin pepoldin kanssa.se oli pääluokka.esteet olivat n.140 ja tiesin että pepoldi pystyy siihen.olin täysin oikeassa sillä saimme parhaan ajan ja menimme uusintaan.pepoldilla ei ollut minkäänlaisia ongelmia silloin.kun tuli meidän vuoro niin pepoldi lähti automaattisesti eteenpäin.kun olimme johdossa ja edessä oli vielä isoin ja viimeinen este joka oli 145 minkä olimme päässeet aina niin yhtäkkiä pepoldi säikähti miestä joka oli juovuksissa radalla suoraan edessämme.hän otti pepoldia hännästä kiinni ja pepold säikähti entistä enemmän.mies otti äkkiä puukon taskustaan ja löi sen pepoldin lautaseen.este tuli juuri silloin ja pepold hyppäsi mutta kaatui esteen päälle.mies otettiin kiinni ja minä olin maassa pepoldin vieressä.se hengitti vielä mutta pian sen hengitys lakkasi.pepold oli kuollut.se oli ainoa aarre mikä minulla oli.minulta murtui jalka.kaikki ihmiset juoksivat meidän luo.itkin pepoldin vieressä ja pyysin ettei tämä saa mennä julkisuuteen ,sillä en halunnut sitä.mies joutui ehdolliseen ja joutui maksamaan minulle uuden hevosen mutta en ottanut.hautasin pepoldin sen laitumelle ja laitoin siihen sen valkoisen ristin.siinä palaa edelleen kynttilät.mies on kuollut jo viime vuonna kun paljastu että hain oli ollut veljeni tyttöystävän isä.veljeni tyttöystävä oli halunnut pepoldin mutta kun en myynyt sitä hän suuttui.
edelleen minulla on niin ikävä pepoldia joten tiedän miltä tuntuu menettää ystävä.
Sinä kaipaava kyynel. Kun luin juttusi kyyneleet nousivat silmiini. Minun ongelmani näytti pieneltä. jos voisin jotenkin jakaa sinun ja (oliko se minun vikani...en muista nimimerkkiä =)) surua niin jakaisin. Haluaisin helpottaa tuskaanne ja ottaa niistä osan kantaakseni mutta koska se ei ole mahdollista toivon teille onnea jaksaa ja jatkaa...
Tiedän miltä tuntuu menettää nuori ja terve hevonen.Kyseisen hepon nimi oli Viki,ja oli ratsastuskoulussa.6 vuotta sekin,ja aloittelijoiden unelma,valittu tallin hevoseksikin.Sitten noin vuosi sitten Viki sai ähkyn ja kuoli.Ensiksi en voinnut uskoa.Lempiheppani kuollut.Ei voi olla.Muistan vielä sen päivän kun sain tietää.Oli ratsastustuntini aika.Kävelin tallinkäytävää pitkin,ja huomasin että Vikin boksi oli tyhjä."No,ehkä se on ulkona tai tunnilla"Sitten menin maneesiin katsomaan tuntia.Opettaja sitten kertoi.Aikosin ottaa aloittelijamerkin Vikillä.Nyt en voi.
Kaipaava kyynel,en osaa lohduttaa,mutta toivottavasti henkiset haavasi paranevat.
Kauheaa tuo sun kokemus!Itken vieläkin tuota asiaa..Mut otan osaa...