Jumppatossu

Sukkahousut ja stayupit kiihoittaa valtavasti, myös tiukat pitsi rintaliivit vielä musta ja niiden
päällä tiukka valkoinen paita... liivit näkyvät kuumottavasti paidan läpi!

Ihanan kiihoittavaa ajella autolla tiukassa paidassa, liivit näkyvät läpi.

Onko muita jotka kiihoittuvat samoista asioista. M52

Hienoa kun on muita sukkiksien ja tossujen ystäviä. Olen salaa harrastanut noita sitten nuoruusvuosien. Tykkään valtavasti ihonvärisistä sukkahousuista ja värillisistä jumppatossuista. Muutkin värit käyvät kyllä. Ajatus toisesta sukkis-tossu-intoilijasta on kiihottava

Anonyymi kirjoitti:

Hienoa kun on muita sukkiksien ja tossujen ystäviä. Olen salaa harrastanut noita sitten nuoruusvuosien. Tykkään valtavasti ihonvärisistä sukkahousuista ja värillisistä jumppatossuista. Muutkin värit käyvät kyllä. Ajatus toisesta sukkis-tossu-intoilijasta on kiihottava

Jo vain. Kai sitä jo jotenkin kieroon kasvoi pienestä pitäen. En varsinaisesti osaa sanoa, mikä jo pienenä asiassa kiehtoi, mutta mopo karkasi totaalisesti lapasesta, kun minua pyydettiin prinssiksi esitykseen jonnekin torinlaidalle.

Utelin tietysti mitä tämä piti sisällään, ja olennaisin osa oli kuulemma koomaavan ruususen eli tytön pussaaminen. Vastaukseni oli tietenkin että ”Hyi hitto” ja toinen hyi vielä siitä että julkisesti.

Tehtävä siis lankesi parhaalle kaverilleni.

Silleen äijämäisin urheilu termein se näky kaveristani iski niinku takalaiton. Sellaset säihkyvän sinisen / kultaset releet, mutta ennen kaikkea ne hassut lyhyet pussishortsit, ja niiden alla valkoset peittävät nailonit. Jalassaan hänellä oli sellaiset kultaiset ballerinat, joita siihen aikaan sai alennuksella Anttilasta.

Ilman mitään järkevää selitystä, olin aivan sairaanloisen kateellinen hänelle. Niin kateellinen että tyhmyyksissäni varastin hänen omat vaatteet ja piilotin ne.

Sillä seurauksella että hän sai ”pitää” prinssin asun, ja keikistellä siinä.

Voi kun olisin älynnyt odottaa että hän pukee omat vaatteensa, ja keikannut sitten kostyymin… No sitä puolta harrastuksessa tuli sitten harjoiteltua myöhemmin, mutta se on kokonaan toinen tarina.

Joka tapauksessa se oli hetki jolloin tajusin, että mitä elämältäni haluan… Todella todella haluan, ja miten sitä häpesin ja salasin.

No vuosien saatossa on myös maku muuttunut, ja denierit ohentuneet. Ihonväri on ollut myös pitkään oma suosikkini. Jalkine puolellakin on tullut kokeiltua yhtä sun toista, mutta jumppatossuilla on oma lähtemätön paikka sydämessäni.

Anonyymi kirjoitti:

Jo vain. Kai sitä jo jotenkin kieroon kasvoi pienestä pitäen. En varsinaisesti osaa sanoa, mikä jo pienenä asiassa kiehtoi, mutta mopo karkasi totaalisesti lapasesta, kun minua pyydettiin prinssiksi esitykseen jonnekin torinlaidalle.

Utelin tietysti mitä tämä piti sisällään, ja olennaisin osa oli kuulemma koomaavan ruususen eli tytön pussaaminen. Vastaukseni oli tietenkin että ”Hyi hitto” ja toinen hyi vielä siitä että julkisesti.

Tehtävä siis lankesi parhaalle kaverilleni.

Silleen äijämäisin urheilu termein se näky kaveristani iski niinku takalaiton. Sellaset säihkyvän sinisen / kultaset releet, mutta ennen kaikkea ne hassut lyhyet pussishortsit, ja niiden alla valkoset peittävät nailonit. Jalassaan hänellä oli sellaiset kultaiset ballerinat, joita siihen aikaan sai alennuksella Anttilasta.

Ilman mitään järkevää selitystä, olin aivan sairaanloisen kateellinen hänelle. Niin kateellinen että tyhmyyksissäni varastin hänen omat vaatteet ja piilotin ne.

Sillä seurauksella että hän sai ”pitää” prinssin asun, ja keikistellä siinä.

Voi kun olisin älynnyt odottaa että hän pukee omat vaatteensa, ja keikannut sitten kostyymin… No sitä puolta harrastuksessa tuli sitten harjoiteltua myöhemmin, mutta se on kokonaan toinen tarina.

Joka tapauksessa se oli hetki jolloin tajusin, että mitä elämältäni haluan… Todella todella haluan, ja miten sitä häpesin ja salasin.

No vuosien saatossa on myös maku muuttunut, ja denierit ohentuneet. Ihonväri on ollut myös pitkään oma suosikkini. Jalkine puolellakin on tullut kokeiltua yhtä sun toista, mutta jumppatossuilla on oma lähtemätön paikka sydämessäni.

Hauska ja elävä tarina. Kukapa ei haluaisi olla prinssi valkosissa sukkahousuissa ja kultasissa ballerinoissa

Anonyymi kirjoitti:

Hauska ja elävä tarina. Kukapa ei haluaisi olla prinssi valkosissa sukkahousuissa ja kultasissa ballerinoissa

En tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani, tai siis enhän siitä ole koskaan uskaltanut puhua, sen verran “homofobisessa” ympäristössä tuli kasvettua. Mutta omalta osaltani se oli "sairaanloista" kateutta.

Tarinaan liittyy myös sivujuonne. En oikein muista missä asiayhteydessä meidän ilmaisutaidon opettaja. (luetaan äikän maikka.) Joka muuten luonteeltaan muistutti Jörn Donneria, mutta näytti noin kaksi kertaa leveämmältä ja naiselta. Otti puheeksi jotenkin syvemmän uppoutumisen tai uhrautumisen roolia varten.

Oli kuulemma tärkeää, miltä roolivaatteet tuntuivat, erityisesti ihoa vasten. Se teki näyttelemisestä jotenkin aidompaa tai jotain. Talonpoikaisjunteilla täytyi olla jotkin kutisevat ja karheat alusvaatteet, kun taas aatelisen täytyi tuntea jotain ylemmyyden tunnetta ihoaan vasten.

Kai se oli jonkinlainen ruumiista irtautumiskokemus, kun tajusin, miksi siihen kaverini prinssin rooliasuun oli panostettu poikkeuksellisen paljon.

Ajatella, hänen täytyi ”uhrautua” silkkisen satiinin pehmeyteen, siroihin jalkineisiin ja erityisesti hienostuneisiin sukkahousuihin, vain sen takia että kokisi olevansa parempi kuin muut!!!11

Se että minä kerron tästä näin anonymiteetin suojassa, kertoo siitä, että en ole vieläkään päässyt asian yli, vaan olen edelleenkin katkera.

Ihanaa, että on muitakin jotka haluaa ja tykkää käyttää nyloneita....