vaikka mulla olisi ollut siihen monia mahdollisuuksia silloin. Vuosia jo kaduttanut prrhana.
Harmittaa kun en sua kahville pyytänyt
Anonyymi
2056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyllä hän voi minut vieläkin pyytää kahveelle, minä voin tarjoilla pullat jopa.
Minä voisin keittää kahvit ja leipoa pullaa, joilla ei ole tuoreus takuuta (kivikovia voisilmäpullia). Mutta pullat olisi rakkaudelle tehtyjä, se pääasia? Tuutko?
❤
Matukkaan pullasta kuin hullu puurosta namnamnamanamaa
Niin miekin kadun, kun en kysynyt naista sumpille. Harmi ettei ole enää mitää mahiksia pyytää.
Tee se nyt.
Tissipullat on parhaita kahden käden koko
No en kai minä tule .
Mun luona on käyny tytöt kohta kuutisen vuotta sitten.
Ja mä heidän luonaan.
Ulkona kävin kävelemässä kun krapula.
Väliin nukkunu ja taas ulkona.
Nyt kyllä tuntuu ettei vähene ihan viikossa.
Ei kyllä oo tarviskaan .
Nuita normaalempeja ihmisiä kävin kattelemassa
Enhän mä oikein siitä jäästä tykkee missä näyttee olovan porukkoo.
Tänään mulla on ainnai aika hyvä kaukonäkö katoin nimittäin pitkälle järven yli metsikköön..
Häiritsi pirusti vuoan auton iänet.
Pakko odottoo aina väljempi aiko jolloin ei kulje oikeestaan keteen.
Missään.
Mutta nukkunna oon nyt ehkä kuukauden paremmin.
Kai se on tätä luontaista rytmiä.
No kahvikin on parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
No jos ottaa seuraavalla kerralla tilaisuudesta vaarin, niin ei pääse enää sivu suun.
Oli semmoinen kerran elämässä tilanne, ei toistu.
Monella sama tarina
muistan ottaa seuraavalla kerralla ;) ei saa yrittää sitten karkuun :)
Naurettavaa, kun 5-kymppiset naisetkin näyttelevät vaikeasti tavoiteltavaa, luulevat, että kerran elämässä tilaisuuksia tulee loputtomasti. Ei ole pitkä matka siihen, kun on peli on ohi kokonaan.
En oo viiskybänen mutta tuli vaan mieleen että ne ei halua tyytyäkään ihan mihin tahansa, toisin kuin teinipissikset joille joku 70 vuotias ukkeliinikin kelpaa....
Minua on kaduttanut myös se etten silloin pyytänyt kahville kun hän lähti tupakille kanssani tai silloin kun hän istui penkillä käytävän sivustolla odottaen ja itse häivyin himaan. Se olikin viimeinen kerta kun hänet näin.
Joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään
Näinpä.. mitä sitä turhia haaveilemaan.
Nyt harmittaa, koska et silloin pyytänyt häntä kahville. Veikkaan, että tuo harmistus kertoo siitä että tiedät ettet valinnut oikeaa vaihtoehtoa.
Aikojen jälkeen, voi olla vaikeampi palata vanhaan tilanteeseen, ja vaan kysyä: lähtisitkö kahville, jos pyytäisin? Rakkaus on nöyrä, etenkin jos sen on vahvaa ja syvää ( ja tietysti molemminpuolista). Hän voi hyvin vastata kyllä, vaikka aikaa olisi kulunut ja voithan sinä kertoa, että hän on jäänyt vaivaamaan mieltäsi ja tahtoisit ottaa selvää miksi kaipaat häntä niin paljon.
Intuitiosi taitaa kertoa sinulle, että asiaan palattava jotenkin? Jos et palaa, mitä luulet miettiväsi palstalla vaikka 1-1.5v vuoden päästä? Olis pitänyt?
Mitä mahdollisuuksia?
Nii nimeomaa sitäkin hän?