Tomi, ikävä sua

Pohdiskelen tässä, että kuvittelenko vaan? Puoli vuotta mennyt, kumpikin katseltu, vältelty, hymyilty, sanaa hyvin vähän vaihdettu. Helpompi on pakoilla, kummallakin omat syynsä siihen, ja paikka jossa näemme on haastava edetä edes keskustelun tasolla.
Mutta, mulla on sua ikävä koko ajan. Oot ensimmäinen ajatus aamulla, viimeisin illalla.

Mitä tässä voi tehdä? Perjantaina muutaman lauseen vaihdon aikana sain sulta sitä hymyä, se on parasta, vaikka et sitä yleensä tee.

Ymmärrän että molemmat pelkää eri syistä. Haluaisin vaan nähdä sun kans joskus, kun kummallekkin sopii. Käydä kahvilla tai kävelyllä. Olisin ikionnellinen jos mulla olisi työkalut avata tätä solmua, en keksi miten. Odotin, että ihastuminen menisi ohi, mutta ei se mene, kun loppukesästä jo alkoi siellä missä näemme joka viikko. Jos ympäristö olisi toisenlainen, voisin tämän ottaa puheeksi.
Puran tämän tänne ja jos, jos näkisit tämän, niin ehkä voidaan alkaa tätä yhdessä ratkomaan muualla kuin tuolla kyseisessä paikassa.

t. K