Simeon sai nähdä Jumalan lähettämän valon
Jeesus syntyi maailmaan Jumalan lupausten mukaisesti. Hän on valo, joka loistaa kaikille kansoille.
Jerusalemissa eli Simeon-niminen mies. Simeonista sanottiin, että hän odotti Israelille luvattua lohdutusta ja että Pyhä Henki oli hänen yllään.
Simeon oli uskovainen mies. Hän uskoi samalla tavalla kuin muutkin Vanhan testamentin uskovaiset. He uskoivat sen lupauksen, joka oli jo ensimmäiselle ihmisparille kerrottu: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän” (1. Moos. 3:15).
Simeon oli Jumalan lupaukseen liittyen saanut Pyhältä Hengeltä henkilökohtaisen lupauksen. Hän saisi itse nähdä Herran Voidellun, Vapahtajan Jeesuksen ennen kuolemaansa. Simeonilla oli siis aivan erityinen syy odottaa lupauksen täyttymistä.
Simeonin kiitosvirsi
Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi tulivat Jerusalemin temppeliin, kun Jeesus oli neljänkymmenen päivän ikäinen. Lain mukaan lapsi piti silloin viedä Herran eteen ja äidin piti tuoda mukanaan uhri Herralle. Maria ja Joosef kuuluivat köyhään kansaan, joten heidän uhriksensa riitti kaksi metsäkyyhkystä.
Pyhä Henki johdatti Simeonin temppeliin samaan aikaan pyhän perheen kanssa. Odotus päättyi, kun vanha mies ja poikalapsi kohtasivat. Simeonin täytti suuri ilo. Lupaus oli täyttynyt, hän sai omin silmin nähdä Vapahtajan. Simeon otti Jeesus-lapsen syliinsä ja puhkesi kiittämään Jumalaa:
”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” (Luuk. 2:29–32.)
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä Jeesuksesta sanottiin. Simeon siunasi heitä.
Jeesus on valo
Kynttilänpäivän keskeinen sanoma on Jeesuksesta loistava valo. Kristus-valo alkoi loistaa jo aikojen alussa.
Luomiskertomuksen toisena päivänä Jumala sanoi: ”’Tulkoon valo!’ Ja valo tuli.” (1. Moos. 1:3.) Johanneksen evankeliumi sanoo saman näin: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” (Joh. 1:1.) Tästä valosta kerrotaan läpi Raamatun.
Profeetat ennustivat valosta: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” (Jes. 9:1.) Johannes Kastaja puolestaan oli valon todistaja: ”Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen” (Joh. 1:7).
Viimein sana tuli lihaksi ja asui ihmisten keskellä. ”Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14.) Jeesus kehotti uskomaan ja seuraamaan tätä valoa: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12.)
Armon valo Jumalan valtakunnassa
Armon valo loistaa Jumalan valtakunnassa maan päällä. Valo tulee Kristuksen kasvoista.
Herran Siunauksen toinen osa lupaa: ”Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen.” Vanhan testamentin Jaakobin elämä antaa tästä yhden esimerkin.
Vaurastunut Jaakob oli oppinut luottamaan omiin voimiinsa. Hän oli palaamassa synnyinseudulleen, kun sai tietää veljensä Esaun olevan tulossa vastaan. Jaakob pelästyi. Yöllä Jaakob paini erään miehen kanssa Jabbok-virralla. Aamulla Jaakob ei päästänyt miestä ennen kuin tämä siunasi Jaakobia. Matka jatkui, pelko vaihtui iloksi: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvosta kasvoon, ja minun sieluni on vapahdettu” (1. Moos. 32:30.)
Jumalan lapselle kuuluu Herran siunauksen kolmaskin lupaus, Jumalan armohoito. Jeesus sanoi: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.) Kun on synnit anteeksi, on Jumalan rauha sydämellä.
Teri Hiltunen
Jeesus syntyi maailmaan Jumalan lupausten mukaisesti. Hän on valo, joka loistaa kaikille kansoille.
Jerusalemissa eli Simeon-niminen mies. Simeonista sanottiin, että hän odotti Israelille luvattua lohdutusta ja että Pyhä Henki oli hänen yllään.
Simeon oli uskovainen mies. Hän uskoi samalla tavalla kuin muutkin Vanhan testamentin uskovaiset. He uskoivat sen lupauksen, joka oli jo ensimmäiselle ihmisparille kerrottu: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän” (1. Moos. 3:15).
Simeon oli Jumalan lupaukseen liittyen saanut Pyhältä Hengeltä henkilökohtaisen lupauksen. Hän saisi itse nähdä Herran Voidellun, Vapahtajan Jeesuksen ennen kuolemaansa. Simeonilla oli siis aivan erityinen syy odottaa lupauksen täyttymistä.
Simeonin kiitosvirsi
Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi tulivat Jerusalemin temppeliin, kun Jeesus oli neljänkymmenen päivän ikäinen. Lain mukaan lapsi piti silloin viedä Herran eteen ja äidin piti tuoda mukanaan uhri Herralle. Maria ja Joosef kuuluivat köyhään kansaan, joten heidän uhriksensa riitti kaksi metsäkyyhkystä.
Pyhä Henki johdatti Simeonin temppeliin samaan aikaan pyhän perheen kanssa. Odotus päättyi, kun vanha mies ja poikalapsi kohtasivat. Simeonin täytti suuri ilo. Lupaus oli täyttynyt, hän sai omin silmin nähdä Vapahtajan. Simeon otti Jeesus-lapsen syliinsä ja puhkesi kiittämään Jumalaa:
”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” (Luuk. 2:29–32.)
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä Jeesuksesta sanottiin. Simeon siunasi heitä.
Jeesus on valo
Kynttilänpäivän keskeinen sanoma on Jeesuksesta loistava valo. Kristus-valo alkoi loistaa jo aikojen alussa.
Luomiskertomuksen toisena päivänä Jumala sanoi: ”’Tulkoon valo!’ Ja valo tuli.” (1. Moos. 1:3.) Johanneksen evankeliumi sanoo saman näin: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” (Joh. 1:1.) Tästä valosta kerrotaan läpi Raamatun.
Profeetat ennustivat valosta: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” (Jes. 9:1.) Johannes Kastaja puolestaan oli valon todistaja: ”Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen” (Joh. 1:7).
Viimein sana tuli lihaksi ja asui ihmisten keskellä. ”Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14.) Jeesus kehotti uskomaan ja seuraamaan tätä valoa: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12.)
Armon valo Jumalan valtakunnassa
Armon valo loistaa Jumalan valtakunnassa maan päällä. Valo tulee Kristuksen kasvoista.
Herran Siunauksen toinen osa lupaa: ”Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen.” Vanhan testamentin Jaakobin elämä antaa tästä yhden esimerkin.
Vaurastunut Jaakob oli oppinut luottamaan omiin voimiinsa. Hän oli palaamassa synnyinseudulleen, kun sai tietää veljensä Esaun olevan tulossa vastaan. Jaakob pelästyi. Yöllä Jaakob paini erään miehen kanssa Jabbok-virralla. Aamulla Jaakob ei päästänyt miestä ennen kuin tämä siunasi Jaakobia. Matka jatkui, pelko vaihtui iloksi: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvosta kasvoon, ja minun sieluni on vapahdettu” (1. Moos. 32:30.)
Jumalan lapselle kuuluu Herran siunauksen kolmaskin lupaus, Jumalan armohoito. Jeesus sanoi: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.) Kun on synnit anteeksi, on Jumalan rauha sydämellä.
Teri Hiltunen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siellä temppelissä oli myös naisprofeetta nimeltään Hanna.