että joskus puhuisimme ovat nollassa. Sitä ne ovat olleet jo muutaman vuoden ajan. Sä et pysty hyväksymään sellaista toimintaa, että tuijotetaan ja tullaan lähelle mutta ei sanota mitään. Näin on siksi että sulla on sellaisesta jo aikaisempaa kokemusta ja lisäkokemus sellaisesta saa posttraumaattisen oireilun esiin uudestaan.
Kun lisäksi "kansa" on kokenut oikeudekseen puuttua sun elämään ilman lupaa, se on vain vahvistanut oireilua. Jokaisella yksilöllä on oikeus saada elää rauhassa ja tehdä niin kuin haluaa omassa elämässään. Pakottamisella ei saada mitään hyvää aikaan.
Kun lisäksi "kansa" on kokenut oikeudekseen puuttua sun elämään ilman lupaa, se on vain vahvistanut oireilua. Jokaisella yksilöllä on oikeus saada elää rauhassa ja tehdä niin kuin haluaa omassa elämässään. Pakottamisella ei saada mitään hyvää aikaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voin samaistua tekstiisi, mutta kannattaa myös ymmärtää että tuollainen noin yksilöllinen asia minkä itse kokee on yleensä muiden kokemuspiiriin ulkopuolella eivätkä he tiedä siitä mitään jos heille ei asiaa selvästi kerro, on tärkeää asettaa rajat ja suojella itseään tilanteista mitkä johtavat todennäköisesti vain huonoon eikä jatkuvasti ”altistaa” itseään kys. tilanteisiin jos ei osaa tuoda esille omia tarpeitaan rohkeasti.