en tiedä mitä pitäisi tehdä. masentaa tosi usein enkä osaa iloita asioista. en ole paljoa puhunut asioista, mutta silloin kun olen kertonut tästä ystävilleni tai äidilleni tai kenellekään yleensä, he kaikki vähättelevät asiaa ja sanovat sen olevan vai väliaikaista syys-kevät-talvi-masennusta, mitä milloinki. alan itseki jo ajattelemaan että valitan vain liian usein eikä mitään ongelmia oikeasti. ja silti sisällä tuntuu pahalta ja masentaa todella usein. mitä teen? en enää osaa hakea apua, koska sitä ei anneta...
yksin ongelmissa
n87
3380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
saada asiaa liikkeelle? kouluterkkari, omalääkäri...
Ihan sama ongelma se minullakin on. Toiset vain vähättelee tai eivät välitä. Ja sitten vaan vajoaa yhä alemmas. Minua on kyllä kehoitettu ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, mutta tuohon paikalliseen ei ole luottamista. Vaikka heillä vaitiolovelvollisuudet onkin.
Jos löydät keinon millä sat apua kerrothan toki minullekkin. Ei oikein edes jaksa yrittää. Kaikki vaan maksaa. Eikä kukaan välitä.
Omalle lääkärille aika terveyskeskukseen. Hän on vaitiolovelvollinen. Aikaa tilatessa ei tarvitse kertoa syytä, voi sanoa, että olen sairas puhun vain lääkärille tai että tarvitsen lähetteen eteenpäin. Lääkäri kyselee, harkitsee ja pyytää tarvittaessa psykiatrilta konsulttiapua. Hän myös kirjoittaa lähetteen varsinaiselle psykologille tai psykiatrille. Ero on siinä mm. että psykiatri saa kirjoittaa tarvittaessa lääkereseptin, psykologeista en ole varma. Sieltä saa tietoa, saako toistuvia tapamisia tukihenkilön kanssa vai miten toimitaan.
Lisäksi paikkakunnalla saattaa toimia ns. oma-apuryhmiä tai taloja. Mielenterveysyhdistyksiä, joissa tapaa eri ikäisiä mielenterveysongelmaisia ja siellä ei epäillä. Yleisesti olleet mukavaa porukkaa. Sairaaloissa on nuorten osastot, mutta ne on tarkoitettu yleensä akuuteille tai pitkäaikaissairaille.
Apua kannattaa hakea, koska niin uskomattomalta kuin se tänään tuntuu, niin masennus loppuu joskua. Kukaan ei siihen tilaan ole jäänyt ja mitä nopeammin saa apua ja tukea, niin parantuminen voi alkaa.
Tsemppiä!