Ne jotka kuulee ääniä, niin uskon että he jotenkin tarvitsevat sitä. Mikään ääni tai jonkun joku sanominen ei muuta miksikään sitä mikä olet todellisuudessa. Kun oli 5 v tai 10 tai 20 v, niin aina oli läsnä jokin joka pysyy samana eikä ole muuttunut, eikä muutu, eli sinä itse. Olit itse aina läsnä kaikissa mukavissa ja myös ikävissä tapahtumissa. Se itse ei ole muuttunut koko aikana yhtään, se läsnäolosi ei voi muuttua. Jos elämässä ei tunnut olevan tarkoitusta niin äänet pitävät tapahtumat käynnissä. Tarvitsemme muiden mielipiteitä, riippumatta siitä onko ne hyviä vai huonoja, tunteaksemme olevamme olemassa ja pitämässä meidät liikkeellä. Jos äänet yhtäkkiä katoaisivat, eli ajatukset katoaisivat, tilalle voisi tulla vielä negatiivisia ajatuksiakin ahdistavampi tyhjyyden tunne. Tarvitsemme itseämme kohtaan kohdistuvan vastavoiman tunteaksemme olomme kotoisaksi. Äänillä ei ole mitään voimaa. Kun sen tietää, niin niitä voi tulla ikävä, kun ei enää tiedä mitä haluaisi tehdä seuraavaksi. Siten äänet ja ajatukset antavat tuulta purjeisiin elämässä.
Äänien luuleminen
Anonyymi
2143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tiedä kuuleeko ääniä, mutta... erikoisia ajatuksia ei työkkäriin pääsemätön enää jaksa leimata hönttihoitajille ensi näkemällä...
Mielenkiintoinen aloitus. Totta, äänet ovat ihmisen sisäistä elämää. Tyhjää olisi, jos ei olisi mitään elämää...