En enää keksinyt, mistä muualta kysyä neuvoa eli isit, ottakaa kantaa.
Tulin vuosi sitten usean vuoden yrittämisen jälkeen raskaaksi. Koko raskausaika ja etenkin siitä eteenpäin, kun maha alkoi erottua, oli seksin harrastaminen miehelleni epämiellyttävää (käytännössä hän ei itse lauennut ollenkaan vaan jätti homman kesken). Pelkäsi satuttavansa vauvaa tai että raskaus menee seksin takia kesken. Olen itse hoikkarakenteinen eli maha alkoikin erottua jo suht hyvissä ajoin, joka tarkoitti, että seksi loppui siinä vaiheessa kokonaan. Tuolloin totesin, että ok, jos taustalla on pelko vauvan satuttamisesta (HITTO, jotkut raskaana olevat tekevät pornoakin ja terveitä vauvoja vaan tulee!!!) mutta odotan ja oletan seksielämän jatkuvan normaalisti, kun vauva on syntynyt.
Nyt vauvalla on ikää 6 kk. Arvatkaa, harrastetaanko meillä seksiä?
Edellinen kerta oli tammikuun puolivälissä, kun sain miehen puoliväkisin hommaan houkuteltua. Tuollakin kertaa suostui panemaan minua sen verran, että minä sain ja homma loppui siihen. Totesi, että "jatketaan huomenna". Sitä huomista päivää olen tässä nyt kohta jo kuukauden odottanut, ei oo tullut.
Ärsyttää, raivostuttaa, v*tuttaa! Ulkonäössäni ei ole ongelmaa, olen samoissa mitoissa kuin ennen raskautta. Lantiopohjan lihaksia olen treenannut lähes päivittäin, ettei toosakaan olisi kuin ladon ovet. Ei vaan miestä kiinnosta. Onko teillä edes joskus puolierektio pelkästä ajatuksesta, että kohta pääsette panemaan muijaanne? Itse en sellaisesta osaa kuin haaveilla, että joku näyttäisi minua haluavan. Tässä on nyt mennyt melkein vuosi, että meillä kummallakin on oma seksielämämme, ei yhteistä (eli omin käsin onneen, vieraita ei mies hyväksyisi ikinä). Siinä määrin raivostuttaa, että viimeiseen kuukauteen en ole enää mennyt sänkyyn alasti (tai muutenkaan näyttäydy miehelle alasti), en tee ehdotuksia/aloitteita seksin suhteen, en halua oikeastaan edes koskea toiseen enkä pussata (meillä siis vain pussataan suulle, kun mies ei pidä suuremmin "oikeasta" suutelusta). En oikeastaan jaksa edes keskustella mistään. Minä olen se, joka kotona hoitaa kaikki siivoamiseen liittyvät työt eli silläkään en miestä rasita. Yhteistä aikaa ja tekemistä meillä on päivässä nolla, kun mies on yleensä iltaan asti menossa normityöpäivän päälle.
Toista naista varmaan useampi nyt olettaa kuvioissa olevan mutta siihen en usko. Noille iltamenoille (tavallaan kakkostyö kyseessä ) on ihan syynsä mutta en ala sitä tähän nyt avaamaan.
Olisiko ajatuksia, miten tämän tilanteen saisi ratkaistua? Tiedän, että pitäisi puhua mutta aloitetta mieheltä on siihen turha odottaa. En haluaisi miettiä eroa mutta onko tässä enää mitään toivoa? En tässä iässä ole kiinnostunut ajatuksesta, että eläisin loppuikäni ilman seksiä.
Tulin vuosi sitten usean vuoden yrittämisen jälkeen raskaaksi. Koko raskausaika ja etenkin siitä eteenpäin, kun maha alkoi erottua, oli seksin harrastaminen miehelleni epämiellyttävää (käytännössä hän ei itse lauennut ollenkaan vaan jätti homman kesken). Pelkäsi satuttavansa vauvaa tai että raskaus menee seksin takia kesken. Olen itse hoikkarakenteinen eli maha alkoikin erottua jo suht hyvissä ajoin, joka tarkoitti, että seksi loppui siinä vaiheessa kokonaan. Tuolloin totesin, että ok, jos taustalla on pelko vauvan satuttamisesta (HITTO, jotkut raskaana olevat tekevät pornoakin ja terveitä vauvoja vaan tulee!!!) mutta odotan ja oletan seksielämän jatkuvan normaalisti, kun vauva on syntynyt.
Nyt vauvalla on ikää 6 kk. Arvatkaa, harrastetaanko meillä seksiä?
Edellinen kerta oli tammikuun puolivälissä, kun sain miehen puoliväkisin hommaan houkuteltua. Tuollakin kertaa suostui panemaan minua sen verran, että minä sain ja homma loppui siihen. Totesi, että "jatketaan huomenna". Sitä huomista päivää olen tässä nyt kohta jo kuukauden odottanut, ei oo tullut.
Ärsyttää, raivostuttaa, v*tuttaa! Ulkonäössäni ei ole ongelmaa, olen samoissa mitoissa kuin ennen raskautta. Lantiopohjan lihaksia olen treenannut lähes päivittäin, ettei toosakaan olisi kuin ladon ovet. Ei vaan miestä kiinnosta. Onko teillä edes joskus puolierektio pelkästä ajatuksesta, että kohta pääsette panemaan muijaanne? Itse en sellaisesta osaa kuin haaveilla, että joku näyttäisi minua haluavan. Tässä on nyt mennyt melkein vuosi, että meillä kummallakin on oma seksielämämme, ei yhteistä (eli omin käsin onneen, vieraita ei mies hyväksyisi ikinä). Siinä määrin raivostuttaa, että viimeiseen kuukauteen en ole enää mennyt sänkyyn alasti (tai muutenkaan näyttäydy miehelle alasti), en tee ehdotuksia/aloitteita seksin suhteen, en halua oikeastaan edes koskea toiseen enkä pussata (meillä siis vain pussataan suulle, kun mies ei pidä suuremmin "oikeasta" suutelusta). En oikeastaan jaksa edes keskustella mistään. Minä olen se, joka kotona hoitaa kaikki siivoamiseen liittyvät työt eli silläkään en miestä rasita. Yhteistä aikaa ja tekemistä meillä on päivässä nolla, kun mies on yleensä iltaan asti menossa normityöpäivän päälle.
Toista naista varmaan useampi nyt olettaa kuvioissa olevan mutta siihen en usko. Noille iltamenoille (tavallaan kakkostyö kyseessä ) on ihan syynsä mutta en ala sitä tähän nyt avaamaan.
Olisiko ajatuksia, miten tämän tilanteen saisi ratkaistua? Tiedän, että pitäisi puhua mutta aloitetta mieheltä on siihen turha odottaa. En haluaisi miettiä eroa mutta onko tässä enää mitään toivoa? En tässä iässä ole kiinnostunut ajatuksesta, että eläisin loppuikäni ilman seksiä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.