Suomen armeijan mielenterveysongelmat.

Tässä jokin aika sitten Toimittaja Kalle Haatanen teki ohjelman armeijan alkoholiongelmista.
Kalle Haatanen: Suomen armeijan johdon alkoholiongelmat.
Linkki löytyy täältä: https://areena.yle.fi/audio/1-4317875

Sitten niihin mielenterveysogelmiin.

Olimme alokaskauden jälkeen siirtyneet toiselle kasarmialueelle ja saaneet uudet esimiehet, osa varusmiesjohtajista oli tuttuja. Kapiaiset olivat kaikki vieraita.

Saimme kouluttajammeksi erään nuoren vänrikin. Vänrikki oli pitkä ja urheilullinen. Piti kovaa ääntä ja piti tarkkaa kuria kaikesta.

Kerran meillä oli metsäleiri ja olimme marssilla kantamassa telttoja kaminoita ym leiriintymis paikalle. Kokelaat ja alikersantit mukaanlukien. Kävelimme siistissä jonossa ja tämä vänrikki käveli joukkueen vieressä.
Sitten hän lähti sanakaan sanomatta juoksemaan metsään ja katosi näkyvistä. Kokelaatkin huusivat perään " Herra vänrikki!" Mutta vastausta ei kuulunut.
Sitten kokelaiden päätöksestä jatkoimme matkaa leiripaikalle pystytimme teltat jne. Uskoimme, että tämä oli jokin testi miten varusmiehet pärjäävät keskenään.

Sitten vänrikki tuli illansuussa paikalle pitkä keppi kädessä ja oli tuhrinut silmänalusensa mustaksi jollain kuralla. Hän käski meidän purkaa teltat ja kasata ne uudestaan. No mehän tottelimme.

Pitkään olikin rauhallista. Eräänä viikonloppu iltana kyseinen vänrikki toimi päivystäjänä. Hän tuli pitämään iltavahvuuslaskentaa. Hän kuitenkin lähti juoksemaan pitkin käytävää ja teki pitkiä loikkia. Sitten hän karjui jotain ja hävisi. Hiljaisuus lähestyi ja kokelaat ottivat asiat osaviin käsiinsä ja toimittivat iltavahvuuslaskennan.

Kerran oli taas viikonloppu ja meillä oli iltapala. Menimme jonossa ruokalaan Heti kokelaiden ja alikersanttien perässä. Ruokalassa odotti yllätys.
Vänrikki istui siellä nojaten tuolin selkänojaan poltti tupakkaa ja joi piimää tölkin suusta. Myös iltapalaksi oli näkkileipää ja piimää. Mitään muuta ei saatu.

Kerran marssilla oltaessamme vänrikki käski meidän tekemään kyykkyhyppyjä viidenminutiin välein ja huutamaan, niin kovaa, kuin ääntä riittää.

Eräänä arki-iltana vänrikki päivysti taas. Yöllä alkoi wc-tiloista kuulumaan kovaa huutamista, mikä muistutti hieman laulamista. Koko komppania heräsi. Mutta kuinka sattuikaan. Eräs kapteeni oli ollut ulkona tupakalla ja kuullut metelin ulos jatuli uteliaisuuttaan katsomaan mistä oli kysymys.

No kapteeni käski vänrikin poistua ja otti itse päivystysvuoron.
Seuraavana päivänä lounaan jälkeen istuttiin tupakkapaikalla ruokasauhuilla, kun näimme, että sairastuvan eteen ajoi ambulanssi ja poliisi. Kyseinen vänrikki ohjattiin ambulanssiin. Siitä ne sitten lähtivät ambulanssi edellä ja poliisit perässä vänrikki kyydissä.

Eräs lääkintämiehemme, jolla oli siviilissäkin hoitoalankoulutus totesi vain, että " Näyttää siltä, että vänrikki NN laitettiin pakkohoitoon. Ei sitä muuten oltaisi tuollaisella saattueella täältä viety."

No vänrikkiä ei näkynyt enää.

Kokelaat kysyivät intin loppupuolella siltä päivystämään tulleelta kapteenilta missä vänrikki NN on?
Kapteeni oli revennyt nauramaan. " En voi kertoa, mutta voitte vain kuvitella."

Tarina on tosi.