Onko laiska vain laiska?

Ei millään pahalla mutta jos henkilöllä on masennus johon on saanut diagnoosin niin silloin ei pysty tekee pidemmän tähtäimen suunnitelmia.Koska se kaikki energia menee siihen että sä pystyt toimimaan ja pysyy tolpillaan.Tämä oma kokemus siitä etten pystynyt tekee pidemmän tähtäimen suunnitelmia.Mulla on kaksi tutkintoa joten ei voi olla laiskuudesta kyse kun 5 ja puolessa vuodessa opiskelin kaksi ammattia.

Dobamiini sulkija myrkyt tekevät kemiallisen hormonaalisen epätasapainon.
1.seuraus krooninen masennus joka tehdään Dobamiini sulkijoilla.
2. Kemiallinen Parkinson: hidasliikkeisyys, hidas oppiminen, hidas äly, tavaroiden tippuminen kädestä, sydämen rasitus kyvyn tramaattinen lasku tehdään Dobamiini sulkijoilla, eli somatomediini hormonit jotka pitävät mielen vireyden, nopean älyn-reagoinnin, sutjakan liikunnan ja elimistön rasitus kyvyn yllä sotketaan Dobamiini sulkijoilla. Samoin myös kliininen lihas massa supistuu myös sydämestä ja tilalle tulee rasvaa, jolloin Dobamiini sulkijoita käyttäneen vireyskyky palaa vasta n. 10 vuoden kuluttua kun kemiallinen epätasapaino palautuu vasta kun myrkyt on lopetettu.
Treenaus ei auta, koska hormonit treenistä huolimatta laskee lihasmassa pitoisuutta ja lisää rasvapitoisutta, on täysi valhe että nämä järkyttävät myrkyt parantaa kenenkään mieltä. Se on big farman valhe kuten koko psykiatria.

Kyse ei ole laiskuudesta, mutta julkisterveytemme tuhoaa meidät myrkyullään., koska valtio maksaa myrkyt, on kansa kauppatavaraa.
Ja nuo aineet vie täysin toimintakyvyn ja valitettavasti siksi että valtio maksaa 35% kansasta on noilla myrkytetty lamaannutettu kuin lamaannutus piikillä.

Yli 50 000 suomalaista sairastaa skitsofreniaa ja saamattomuus on yksi helposti havaittava oire.

Laiskuus ja saamattomuus eivät tarkoita samaa.

Myöskään se, ettei tee tai kykene tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia, ei ole välttämättä laiskuutta.
Laiskuutta on lähinnä se, ettei viitsi tehdä mitään.

Olen itse joskus miettinyt, miten helposti suomessa laiskuus ja masennus menee sekaisin. Miten se tavallaan on laiskuutta niin pitkään kunnes tilanne eskaloituu.

Liekkö jotain tässä yksinpärjäämisen kulttuurissa missä tämä vinoutuu. Tai millä tavalla hyvä laiskuus pitäisi erotella huonosta laiskuudesta. Tätä keskusteluahan käydään useammankin työpaikan kahvilassa...

Aina ajatellaan niitä vakavampia tautimuotoja, mutta hyvin monella voi olla esim. lievä skitsofrenia mistä ei kukaan tiedä mitään. Jos 50 00:lla on se tiettävästi, niin 200 00:lla voi olla piilevänä. Ajatellaan vaan, että se nyt on sellainen laiskimus. Kysymys on kuitenkin yhdestä suomalaisesta kansansairaudesta.

Skitsofrenia on eri asia kuin masennus.
Oireilussakin on paljon eroja näissä kahdessa.