uudestikastajaliikkeissä tehdään väärin kun he
työntävät uudestikastettavan veteen ikäänkuin kiusatakseen luterilaisia.
Ei työntäminen ole oikea tapa, eihän?
Toinen tapa on lahkoissa nimittäin suora upotus
ikäänkuin paksu tukki painettaisiin suoraan upoksiin ja pidettäisiin siellä upoksissa(että varmasti pysyisi kuuliaisena) tarpeeksi kauan.
Kolmas tapa on kaste vasen kylki edellä ja nopea painallus ja veto vedestä jolloin kastettava voi huudella...mitä helluntaihenki nyt ilmoille tuokaan.)
Oikea kylki edellä viittaa goottilaistyyliin joten siitä en kerro enempi, mutta varoitan teitä
kasteenuusujoiden sitkeydestä sillä he haluaisivat vaikka rahalla ostaa meidät.
Sitten joku pitää nenästä kiinni ja sulkee silmänsä ikäänkuin luullen että nyt sitä suoraapäätä helvettiin joutuu kastemekko päällä
ja alla ei sitten mitään olekaan, kerrotaan??
Uudestikastajaliike on keksinyt omia tapoja ja näyttäväviä suorituksia jotka vievät uudestikastettavan perkeleen pariin ja me oikeauskoiset kyynelehtien tunnemme surua menetetyn sielun johdosta.
työntävät uudestikastettavan veteen ikäänkuin kiusatakseen luterilaisia.
Ei työntäminen ole oikea tapa, eihän?
Toinen tapa on lahkoissa nimittäin suora upotus
ikäänkuin paksu tukki painettaisiin suoraan upoksiin ja pidettäisiin siellä upoksissa(että varmasti pysyisi kuuliaisena) tarpeeksi kauan.
Kolmas tapa on kaste vasen kylki edellä ja nopea painallus ja veto vedestä jolloin kastettava voi huudella...mitä helluntaihenki nyt ilmoille tuokaan.)
Oikea kylki edellä viittaa goottilaistyyliin joten siitä en kerro enempi, mutta varoitan teitä
kasteenuusujoiden sitkeydestä sillä he haluaisivat vaikka rahalla ostaa meidät.
Sitten joku pitää nenästä kiinni ja sulkee silmänsä ikäänkuin luullen että nyt sitä suoraapäätä helvettiin joutuu kastemekko päällä
ja alla ei sitten mitään olekaan, kerrotaan??
Uudestikastajaliike on keksinyt omia tapoja ja näyttäväviä suorituksia jotka vievät uudestikastettavan perkeleen pariin ja me oikeauskoiset kyynelehtien tunnemme surua menetetyn sielun johdosta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jeesuksen esimerkki. Eräänä päivänä Jeesus jätti puusepänverstaan Nasaretissa, sanoi kotiväelleen jäähyväiset ja lähti Jordanille, jossa hänen serkkunsa Johannes saarnasi. Jeesus lähestyi Johannesta ja pyysi kastetta. Hämmästyneenä Johannes yritti torjua hänen pyyntönsä sanoen: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!"
"Älä nyt vastustele," Jeesus vastasi. "Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon" (Matt. -3:-13 - 15).
Jeesuksen kaste antoi tälle asetukselle jumalallisen leiman (Matt. -3:-13 - 17; vrt. Matt. -21:25). Koska Kristus, vaikka oli synnitön, kastettiin, jotta Jumalan vanhurskas tahto täytettäisiin, meidät, jotka olemme syntisiä, meidätkin tulee kastaa.
Jeesuksen käsky. Maanpäällisen toimintansa päättyessä Kristus antoi opetuslapsilleen käskyn: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa" (Matt.- 28:19,20).
Tässä käskyssään Kristus osoitti selvästi, että hän vaati kastetta niiltä, jotka halusivat liittyä hänen seurakuntaansa, hänen hengelliseen valtakuntaansa. Kun Pyhä Henki johti ihmisiä parannukseen ja vastaanottamaan Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen, heidät tuli kastaa kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Kaste osoittaisi, että he olivat astuneet henkilökohtaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa ja olivat sitoutuneet elämään sopusoinnussa hänen armon valtakuntansa periaatteiden kanssa. Kristus päätti kastekäskynsä vakuutukseen: "Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen apostolit julistivat kasteen välttämättömyyttä ja kiireellisyyttä (Ap.t. 2:-38; 10:-48; 22:16). Apostolien julistuksesta oli seurauksena, että suuria kansanjoukkoja kastettiin; he muodostivat Uuden testamentin seurakunnan (Ap.t.- 2:-41,47;- 8:12) ja tunnustivat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen arvovallan.
Kaste ja pelastus. Kristus sanoi opetuslapsilleen: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark.- 16:-15,16). Apostolisessa seurakunnassa kaste automaattisesti seurasi Kristuksen vastaanottamista. Se oli vahvistus uuden uskovan uskolle (vrt. Ap.t.- 8:-12;- 16:-30 - 34).
Pietari käytti vedenpaisumusta kuvaamaan kasteen ja pelastuksen välistä suhdetta. Ennen vedenpaisumusta synti oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet että Jumala Nooan välityksellä varoitti maailmaa tuhosta ellei se tekisi parannusta. Vain kahdeksan ihmistä uskoi, astui arkkiin ja pelastui "veden kantamana". "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus" (1.Piet.- 3:-20,21).
Pietari selitti, että meidät pelastaa nyt kaste, niin kuin Nooa ja hänen perheensä pelastuivat veden avulla. Tietenkin Nooan pelasti Jumala eikä vesitulva. Samoin uskovan synnit poistaa Kristuksen veri eikä kastevesi. "Mutta kaste, kuten Nooan kuuliaisuus hänen astuessaan arkkiin, on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa. Kun ihminen Jumalan voimasta vastaa myöntävästi Jumalalle, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus saattaa pelastuksen voimaan."
Vaikka kaste on kiinteästi liittyneenä pelastukseen, se ei kuitenkaan takaa pelastusta. Paavali katsoi Israelin lähdön Egyptistä olevan vertauskuvallinen esitys kasteesta: "Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa." Israelin kansa sai vertauskuvallisesti kasteen - pilvi yllä ja vesi kummallakin puolella - kulkiessaan meren poikki. Tästä kokemuksesta huolimatta "useimmat heistä Jumala hylkäsi" (1.-Kor. -10:-1 - 5). Samoin tänäänkään ei kaste automaattisesti takaa pelastusta. Israelin kokemus "on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja. Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu" (1.Kor.- 10:-11,12).
"Yksi kaste"
Kasteen toimittaminen vaihtelee kristikunnassa. Jotkut käyttävät upotuskastetta, toiset pirskottamista, toiset taas valelua. Hengen aikaansaamalle ykseydelle Jumalan seurakunnassa on ominaista myös se, että käytössä on vain "yksi kaste" (Ef. -4:5). Mitä Raamattu paljastaa kastamisen käytännöllisestä toimittamisesta ja mitä sen hengellisestä merkityksestä?
'Baptidzoo' - verbin merkitys Uudessa testamentissa. 'Kastaa' - verbi on suomennettu kreikan sanasta baptidzoo (kantasana on verbi baptoo), joka viittaa upottamiseen. Kun kysymys on vesikasteesta, kastamiseen sisältyy ajatus ihmisen upottamisesta tai painamisesta veden alle.
Uudessa testamentissa verbiä 'kastaa' käytetään eri merkityksissä: (1) sanalla viitataan vesikasteeseen (esim. Matt. -3:6; Mark. -1:9; Ap.t.- 2:41); (2) sanaa käytetään kielikuvana Kristuksen kärsimyksistä ja kuolemasta (Mark.-10: 38,39; Luuk.- 12:-50); (3) Pyhän Hengen tulemisesta (Matt.- 3:11; Mark.- 1:-8; Luuk.- 3:-16; Joh.- 1:-33; Ap.t.- 1:-5;-11:-16) ja (4) rituaalisesta puhdistautumisesta (Mark.- 7:-3,4; Luuk. -11:-38). Tässä neljännessä käyttöesimerkissä on kysymys seremoniallisen epäpuhtauden poistamisesta, jossa kädet upotettiin (kastettiin) veteen ennen ateriaa. Raamattu käyttää substantiivia kaste (baptisma) sekä vesikasteesta että Kristuksen kuolemasta (Matt.- 3:-7; Mark.- 10:-38,39).
Uusi testamentti "ei sisällä mitään todistetta siitä, että pirskottaminen olisi koskaan ollut apostolinen käytäntö; kaikki viittaa siihen, että se on otettu käyttöön vasta myöhemmin."
Kastemuoto Uudessa testamentissa. Uuden testamentin mainitsemat vesikasteet toimitettiin siten, että kastettava upotettiin veteen. Johanneksen sanotaan kastaneen Jordanissa (Matt. -3:-6; vrt. Mark. -1:-5). Hän kastoi "Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä" (Joh.- 3:-23). Vain upostuskasteeseen tarvittiin "runsaasti vettä".
Johannes kastoi myös Jeesuksen upottamalla. Hän kastoi Jeesuksen "Jordanissa", ja tultuaan kastetuksi Jeesus nousi "vedestä" (Mark.- 1:9,10; vrt. Matt.- 3:16). *11
Myös apostolisessa seurakunnassa kastettiin veteen upottamalla. Kun evankelista Filippos kastoi etiopialaisen hoviherran, "he molemmat - - astuivat veteen" ja kasteen jälkeen myös nousivat vedestä (Ap.t.- 8:-38,39).
Upotuskaste historiassa. Ennen kristillistä aikakautta juutalaiset kastoivat käännynnäisiään upottamalla. Qumranin essealaiset noudattivat upotuskastekäytäntöä sekä jäseniinsä että käännynnäisiin.
Maalaukset katakombeissa ja kirkoissa, lattiamosaiikeissa, seinissä, katoissa ym. todistavat, että "upotus oli normaali kastemuoto kristillisessä kirkossa aina 1400 - luvulle asti." *13 Vanhojen kirkkojen yhteydessä olevat kastealtaat ja niiden rauniot Pohjois - Afrikassa, Turkissa, Italiassa, Ranskassa ja muualla todistavat yhä tämän vanhan käytännön puolesta.
Kasteen merkitys
Vertauskuva Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Kuten vyöryvät vedet kuvasivat vaikeuksia ja ahdinkoa (Ps. 42:8; 69:2,3; 124:4,5), samoin Jeesuksen vesikaste oli profeetallinen kuvaus hänen kärsimyksestään, kuolemastaan ja hautaamisestaan (Mark.- 10:-38; Luuk. -12:-50), ja hänen nousemisensa vedestä kasteen jälkeen kuvasi hänen ylösnousemustaan kuolleista (Room.- 6:-3 - 5).
Kasteella ei olisi ollut mitään merkitystä Kristuksen kärsimyksen vertauskuvana, "jos apostolinen seurakunta olisi noudattanut jotakin muuta kastemuotoa kuin upotuskastetta." Tämän vuoksi "voimakkain peruste upotuskastekäytännölle on teologinen."
Vertauskuva synnistä pois kuolemisesta ja elämisestä Jumalalle. Kasteessa uskova astuu kärsimysyhteyteen Herramme kanssa. Paavali kirjoittaa: "Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus - - herätettiin kuolleista" (Room. 6:-3,4).
Tulisiko vastasyntyneitä ja lapsia kastaa? Kasteessa uusia uskovia liitetään seurakunnan yhteyteen jäseninä, jotka ovat "uudestisyntyneitä". Olemme edellä nähneet, että kääntymys on kasteen ja seurakunnan jäsenyyden edellytyksenä (Ap.t.- 8:12,13,-29 - 38;- 9:17,18;- 1.Kor.- 1:-14). "Uudessa testamentissa ei ole ainuttakaan kohtaa, missä vastasyntyneen kaste mainittaisiin." "Havaitsen mahdottomaksi tunnistaa vastasyntyneen kasteessa Uuden testamentin seurakunnan kastetta."
Koska vastasyntyneet ja pienet lapset eivät voi kokea kääntymystä, he eivät täytä kasteen edellytystä. Merkitseekö tämä sitä, että heidät on jätettävä uuden liiton yhteisön ulkopuolelle? Ei tietenkään! Jeesus ei sulkenut heitä armon valtakuntansa ulkopuolelle. Hän sanoi: "'Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.' Hän pani kätensä heidän päälleen" (Matt.- 19:-14,15). Uskovat vanhemmat suorittavat tärkeää tehtävää ohjatessaan lapsiaan sellaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa, että he tulevat johdetuiksi myös kasteelle.
Jeesuksen myönteinen suhtautuminen äiteihin, jotka toivat lapsiaan hänen siunattavakseen, on johtanut seurakunnassa jumalanpalveluksen yhteydessä järjestettävään juhlahetkeen. Siinä pyydetään erityistä siunausta lapselle, jonka vanhemmat tuovat kirkkoon Jumalan eteen hänen siunattavakseen.
Raamatussa ei ole mitään, mikä kieltäisi uudelleen kastamisen henkilöiltä, jotka ovat rikkoneet liittonsa Jumalan kanssa vakavan synnin tai luopumuksen kautta ja sen jälkeen kokeneet kääntymyksen ja haluavat uudistaa liittonsa. Verbiä bapto "käytettiin kreikkalaisten keskuudessa puhuttaessa vaatteen värjäyksestä tai veden ammentamisesta siten että toinen vesiastia upotetaan toiseen, jne. Uudessa testamentissa on kolme kohtaa, joissa verbi baptoo on suomennettu verbillä 'kastaa'. Kussakin näistä tapauksista on kysymys kastaa - verbin 1. merkityksestä: "upottaa jotakin hetkeksi nesteeseen" (Suomen kielen perussanakirja (Valtion painatuskeskus, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki 1990). Vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta rikas mies pyysi Abrahamia sallimaan, että Lasarus "kastaisi sormenpäänsä veteen" ja vilvoittaisi hänen kieltään (Luuk. -16:24). Ristiinnaulitsemista edeltävänä iltana Jeesus paljasti kavaltajansa siten, että "hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle" (Joh.- 13:26). Ja kun Johannes näyssä näki Jeesuksen ratsastavan taivaan sotajoukkojen johtajana, Jeesuksella oli pukunaan "vereen kastettu viitta" (Ilm.- 19:-13).
Didakhé eli "12 apostolin oppi", joka on peräisin samoilta ajoilta kuin UT:n kanoniset kirjoitukset (n. 70-150 jKr), pitää upottamista virtaavaan veteen ensisijaisena kastetapana, mutta sallii myös muut kastetavat:
"Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti: Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmään veteen kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti vettä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
Ellet sinä erota Johanneksen kastetta ja Jeesuksen asettamaa kastetta toisistaan, niin sinun on turha neuvoa ketaan Pyhään Kasteeseen liittyvissä asioissa.
Jeesus ei ole luvannut olla uudestikastajien kanssa ei hetkeäkään ellei oteta mukaan viimeistä tuomiota jolloin ne perkeleet heitetään
helvettiin yhdessä heidän herransa perkeleen kanssa ja vielä tuomiolla ne perkeleet käyvät kauppaa omilla teoillaan...emmekö me sinun nimessäsi...
Varokaa uudestikastajia.
jos joku lahkoriivatuista ilmestyy pihalleni ja alkaa uhkailemaan kasteella ja kehoittaa minua liittymään heidän joukkoonsa.
Onko se synti jos heitän vettä naamalle ja mätkäisen nyrkin naamalle ja sanon: mene pois minun tyköani, saatana?
Yleensä uudestikastajat eivät tule pihalle kiusaamaan kuten nuo saatanat, mormoonit ja kirotut russelilaiset, mutta uudestikastajienkin tapoihin kuuluu "väijyminen".
Kun luterilaisoppinen saa vähänkin herätystä, nuo perkeleet lähtevät välittömästi laukku mukanaan viemään herännyttä perkeleen valtakunnan syvyyksiin.
k-mies, olisitko ystävällinen ja laittaisitko tänne ne raamatunpaikat, joissa Jeesus sanoo, ettei ole uudestikastajien kanssa missään tekemisessä paitsi tuomitsemassa niitä viimeisellä tuomiolla. Odotan.
Minä en haeskele Raamatunpaikkoja enkä rakenna "makkitornia" mistään harhoista ja omista käsityksistäni.
En myöskään selaa Raamattua mutta eikö sinun pitäisi tietää Raamatunpaikat, sanothan omaavasi Pyhän Hengen ja olet lukenut Raamattua?
Miksi et löydä mitään?
Siksikö että kuljet lahkosaappaissa ja nekin ovat
puolillaan jostain märästä aineesta.
Ei kai se nyt kovin kristillistä ole lyödä toisia? Muistelen lukeneeni eräässä Kirjassa jotain toisen posken kääntämisestä...
Martti Luther kirjoittaa: Johanneksen kaste ja meidän kaste jolla me kastamme on yksi ja sama kaste.
Kristuksen asettama kaste on uudestisyntyminen
Jeesukseen Kristukseen.
Johanneksen kaste oli kaste tulevaan Messiaaseen, se oli kaste kuuliaisuuteen.
Ja Kristus on ainut joka täytti Johanneksen kasteen vaatiman kuuliaisuuden.
Nyt ihmiset Kastetaan Kristukseen, eikä suinkaan omaan olemattomaan kuuliaisuuteensa.
Uudestikastajat ovat armonvarkaita.
He ottavat Jeesuksen omaa ja väittävät sitä omaksensa ja että muka se on vieläpä Jumalasta.
Jeesuksella oli usko, kuuliaisuus, ja kaikki mitä vaadittiin lain täyttämiseen.
Uudestikastajilla ei ole mitään ei edes armoakaan pahojen tekojensa tähden.
Vaikea on nousta syvästä kuopasta.
Tohtori Martti Luteruksen Kirja kasteen uudistamisesta, jonka hän lähetti kahdelle papille. Helmikuussa 1528, sivulta 52;
Täytyyhän meidän kuitenkin tunnustaa, että hurmahengillä on raamattu ja Jumalan sana muissa uskonkappaleissa, ja että hän, joka heitä kuule ja uskoo sen, tulee autuaaksi, vaikkapa ovat epäpyhiä ja vääräoppisia ja Kristuksen pilkkaajia. Ei se ole vähä armo, että Jumala antaa sanansa myös pahain konnain ja jumalattomain ihmisten kautta; niin se on jollakin tavalla vaarallisempi, jos hän antaa sen pyhäin ihmisten kautta, kuin jos hän antaa sen epäpyhäin kautta, sen tähden että ymmärtämättömät ottavat siitä aihetta riippumaan enemmän ihmisen pyhyydessä, kuin Jumalan sanassa.
sivu 54;
Jos uskon, hyödyttää kaste minua, jollen usko, niin ei ole minulle siitä hyötyä. Mutta sentähden ei ole kaste väärä eli epävarma, eikä riipu kohtauksesta, vaan Jumalan varmasta sanasta ja käskystä.
Akavan roskasakkia seuraavat kuin aasit nuo kastetut pakanamme ja he kyllä vierastavat lahkolaisuutta.
Kun joku herää tai juuri on tullut uskoon, koputtaa saatana tai kaksi oveen ja alkaa
viedä harhaan kastetun luterilaisen.
Kuinka nopeasti kaikki käy, sen voi jokainen uskova huomata, ainakin siellä missä perkele
omiensa kautta mellastaa tai hiiviskelee nurkissa.