Huoli seurakunnan hengellisestä hyvinvoinnista kasvoi 1960-luvun puolivälin jälkeen, päätellen seurakunnan yhtenäisyyden säilyttämisen keinoja pohtivien artikkelien määrän kasvamisesta. Ensimmäinen seikkaperäinen esitys siitä, miten Kristuksen kirkkolakia käytännössä tulisi toteuttaa, oli v. 1965 julkaistu saarnaaja Arvo Niemikorven pitkä artikkeli ”Kristuksen kirkkolaki – Synti sumentaa hengen valon”. Se kertoi, että vaikka totuus on niin yksinkertainen, että ”tieltä ei tyhmäkään eksy”, on kyseessä kuitenkin ”kovin kaita tie”, jolla pysyttely oli vaikeaa. Kolme pääsyyllistä olivat ”perkele, maailma ja omaliha”. Matteuksen
evankeliumin veljen puhuttelua koskeva ohjeistus on artikkelin pääsisältö. Sen suhteen korostetaan, että vasta seurakunta voi määritellä jonkun uskovaiseksi tai epäuskoiseksi, joskaan ei tarkkaan kerrota, kuka tai ketkä seurakuntaa edustavat. Ilmeisesti sellaiseksi ajateltiin riittävän paikallisen rauhanyhdistyksen jäsenet. Seurakunnassa pitäisi tehdä jonkinlainen kollektiivinen arvio syytetyn sieluntilasta. Yksi tai kaksikaan ei saa langettaa tuomiota synnistä epäillyn ylle, eikä määritellä tätä epäuskoiseksi epäilyjensä perusteella vaan oikea menettely oli kolmiportainen puhuttelu – ensin yksin, sitten kaksin ja lopulta koko seurakunnan edessä. Tämä oli turvamekanismi sen vuoksi, että yksilö teki usein vääriä johtopäätöksiä. Kristuksen kirkkolain lisäksi artikkelissa viitataan Paavalin ja apostoli Johanneksen ohjeisiin245 seurakuntaa vastaan rikkoneiden kohtelussa: heitä ei tule ottaa mukaan yhteisön toimintaan, eikä edes olla tekemisissä tai tervehtiä. Ankaraa suhtautumista kuitenkin pehmennetään toteamalla Paavalin sanoin, että seurakuntaa vastaan rikkonutta ei saa pitää vihollisena, vaan ”neuvoa kuin veljeä”. Yhteydenpito voitiin normalisoida sitten kun synneistä syytetty tekee niistä parannuksen ja pyytää anteeksi.246
"Teitä, kasvoista tutut matkaystävät, jotka olette joutuneet synniltä sidotuksi, tahtoisin pyytää: Älkää olko kovakorvaiset. Älkää pitäkö lapsellisena ahdasmielisyytenä Jumalan seurakunnan päätöksiä. Ne eivät ole ihmisten tekemiä, siellä on saanut Pyhä Henki olla taivaallisen Isän tahtoa ilmoittamassa. Osoittakaa kuuliaisuutta ja tehkää parannus synnistä."
evankeliumin veljen puhuttelua koskeva ohjeistus on artikkelin pääsisältö. Sen suhteen korostetaan, että vasta seurakunta voi määritellä jonkun uskovaiseksi tai epäuskoiseksi, joskaan ei tarkkaan kerrota, kuka tai ketkä seurakuntaa edustavat. Ilmeisesti sellaiseksi ajateltiin riittävän paikallisen rauhanyhdistyksen jäsenet. Seurakunnassa pitäisi tehdä jonkinlainen kollektiivinen arvio syytetyn sieluntilasta. Yksi tai kaksikaan ei saa langettaa tuomiota synnistä epäillyn ylle, eikä määritellä tätä epäuskoiseksi epäilyjensä perusteella vaan oikea menettely oli kolmiportainen puhuttelu – ensin yksin, sitten kaksin ja lopulta koko seurakunnan edessä. Tämä oli turvamekanismi sen vuoksi, että yksilö teki usein vääriä johtopäätöksiä. Kristuksen kirkkolain lisäksi artikkelissa viitataan Paavalin ja apostoli Johanneksen ohjeisiin245 seurakuntaa vastaan rikkoneiden kohtelussa: heitä ei tule ottaa mukaan yhteisön toimintaan, eikä edes olla tekemisissä tai tervehtiä. Ankaraa suhtautumista kuitenkin pehmennetään toteamalla Paavalin sanoin, että seurakuntaa vastaan rikkonutta ei saa pitää vihollisena, vaan ”neuvoa kuin veljeä”. Yhteydenpito voitiin normalisoida sitten kun synneistä syytetty tekee niistä parannuksen ja pyytää anteeksi.246
"Teitä, kasvoista tutut matkaystävät, jotka olette joutuneet synniltä sidotuksi, tahtoisin pyytää: Älkää olko kovakorvaiset. Älkää pitäkö lapsellisena ahdasmielisyytenä Jumalan seurakunnan päätöksiä. Ne eivät ole ihmisten tekemiä, siellä on saanut Pyhä Henki olla taivaallisen Isän tahtoa ilmoittamassa. Osoittakaa kuuliaisuutta ja tehkää parannus synnistä."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sieluntila on sellainen, että kun uskovaiset taistelevat Jumalan sanan miekalla, ei
eroteta sitä Herran suun miekaksi. Ei huomata, että sielun Ylkä on tullut omiensa kautta hoitamaan langenneita. Uskovaiset kehottavat Jumalan rakkauden pakottamina, että tee rakas veli tai sisar parannus tuosta väärästä. Nuhdeltu ei edes
aavista, että Herran voima on noissa ihmisissä. Hän tahtoo vain väittää, että tuon
ja tuon osoittaminen synniksi on vain joidenkin harvojen, horisevien ”ukkojen”
päätös. Se on synti, jota ei anneta anteeksi tässä eikä tulevassa elämässä, koska
armon Henkeä pilkanneelle ei tule katumuksen armoa. -- Sellaisen ihmisen osa
on totisesti ulkokullattujen kanssa. Ovi on suljettu. Herra ei enää tunne omakseen.
Kun hoitokokoukset alkoivat yleistyä, ei niiden vastaanotto ollutkaan yksinomaan kiitollinen ja positiivinen. Jo kauan ennen kokousten määrällistä huippuaikaa vuoden 1974 suviseuroissa Heikki Saaren ”Olkaa teidän opettajillenne alamaiset”-otsikoidussa alustuksessa puhujainkokouksessa hän otti esille sen, että ”lihan tai hengen saastaisuudella” itsensä lianneet seurakuntalaiset alkoivat nähdä Jumalan valtakunnan hoitotoimenpiteet väärinä ja Kristuksen kirkkolain väärinkäytettynä. Tällainen ihminen näkee hoitajan kelvottomana itsensä sijaan. Saari kuitenkin korosti, että hän näki ”meidät opettajatkin” viallisina ja kurjina. Oikeassa hengessä olevat eivät kuitenkaan heitä ylenkatsoisi, kuten eivät galatalaiset
ylenkatsoneet Paavaliakaan. Saari ja muut hoitomiehet edustivat kuitenkin seurakuntaa, joka puolestaan edusti Pyhää Henkeä ja oli siten arvostelun yläpuolella. Samana vuonna mainitaan olleen paljon uskovaisia liikkeen sisällä, jotka eivät kuunnelleet seurakunnan saarnoja ja neuvoja. Tätä pidettiin osoituksena siitä, että oli menty ”maailman mielisyyteen”.
Sieluntila on sellainen, että kun uskovaiset taistelevat Jumalan sanan miekalla, ei
eroteta sitä Herran suun miekaksi. Ei huomata, että sielun Ylkä on tullut omiensa kautta hoitamaan langenneita. Uskovaiset kehottavat Jumalan rakkauden pakottamina, että tee rakas veli tai sisar parannus tuosta väärästä. Nuhdeltu ei edes aavista, että Herran voima on noissa ihmisissä. Hän tahtoo vain väittää, että tuon ja tuon osoittaminen synniksi on vain joidenkin harvojen, horisevien ”ukkojen” päätös. Se on synti, jota ei anneta anteeksi tässä eikä tulevassa elämässä, koska armon Henkeä pilkanneelle ei tule katumuksen armoa. -- Sellaisen ihmisen osa
on totisesti ulkokullattujen kanssa. Ovi on suljettu. Herra ei enää tunne omakseen.
Ei niin tunne vääräuskoisia taivasmatkalaisia. Ei tunne, ei.
mitenkäs se taivasmatkalainen voi olla vääräuskoinen, mikä nyt mättää logiikassanne!