Väärien henkien voidaan katsoa kuuluneen varsinkin 1970-luvun lopun opetuksen keskiöön, sillä niistä kirjoitettiin paljon ja ne olivat myös yhä lisääntyvien hoitokokousten keskeisintä sisältöä. Syntejä ei pyydetty anteeksi pahoista teoista, jotka olivat ”väärän hengen hedelmiä”, vaan sielun vallanneesta henkivallasta. Synti oli eri asia kuin synnissä eläminen, jolla tarkoitettiin jatkuvaa syntiin sortumista ja ”sydämen sisäisen tilan” huononemista. Hengen ajateltiin olevan jotain, joka aiheutti ihmisen tekemät näkyvät synnit. Juuri tässä on henkiajattelun ydin ja pohja myös henkien hoitamisen aiheuttamalle hämmennykselle. Kymmenet henget, joita tunnistivat ihmisestä usein heille tuntemattomat korkea-arvoisiksi
käsitetyt hengelliset auktoriteetit, saivat syystäkin useiden pään sekaisin. Parannuksen tekeminen synneistä ei riittänyt, vaan syytetyn tuli myöntää olevansa epäuskossa, väärän hengen vallassa ja tehdä parannus siitä. Useat eivät koskaan täysin käsittäneet, mitä heiltä vaadittiin
käsitetyt hengelliset auktoriteetit, saivat syystäkin useiden pään sekaisin. Parannuksen tekeminen synneistä ei riittänyt, vaan syytetyn tuli myöntää olevansa epäuskossa, väärän hengen vallassa ja tehdä parannus siitä. Useat eivät koskaan täysin käsittäneet, mitä heiltä vaadittiin
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.