En käsitä mikä minua vaivaa. En luota muihin ihmisiin juurikaan, on vaikea tutustua ihmisiin tai olla sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tuntuu siltä, että joko mahtailen tai sitten olen alentuvainen puhuessani muille. En tiedä miten pitäisi olla ja sitten jotenkin "apinoin" muita, en oikein tiedä onko minussa mitään ns. omaa. Pitkään elin tilanteessa kun en keskustellessani jonkun kanssa edes muistanut mistä oli juuri puhuttu, olin niin jotenkin jännittynyt vaan tsemppaamaan (olemaan jotain muuta mitä olen/tunsin?). Nyt on sen suhteen alkanut vähitellen helpottaa, ehkä olen parantumassa jostain? Oireet ovat alkaneet muutama vuosi sitten mieheni petettyä minua (jonka päätin antaa anteeksi ja niin teinkin lopulta). Vaan on se ollut todella vaikeaa. Välillä olin jo varsin vainoharhainen...mustasukkainen lähinnä ja muutakin.
Olisikohan kokemuksista jäänyt vain heikko itsetunto (joka on nostettavissa ns. kotikonstein) vai onkohan jotain pahemmin vialla? Välillä mietin, että olenkohan oikein kunnossa kuitenkaan, vaan miten voisin itseäni asian suhteen testata?
Toivon todella apua. Kiitos.
Olisikohan kokemuksista jäänyt vain heikko itsetunto (joka on nostettavissa ns. kotikonstein) vai onkohan jotain pahemmin vialla? Välillä mietin, että olenkohan oikein kunnossa kuitenkaan, vaan miten voisin itseäni asian suhteen testata?
Toivon todella apua. Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Petetyksi tuleminen on todella iso asia, minkä myöntäminen helpottaa. Luottamusta kun ei voi oikein antaa takasin, se on ansaittava.
Tuttuja "oireita", epävarmuus, jonka pelko ajaa sitten ylimielisyydeksi. Itsevarmuuden menettäminen vie uskon itseensä ja omiin arvoihin, ajaa helposti itsesyytöksiin/tutkiskeluihin. Sitä muuttuu Jees mieheksi, kun kaipaa ja haluaa hyväksyntää. Muistin pätkinnästä ja siitä miten se "toimii" löytyy tietoa esim. masennuksen oireina. Mustasukkainen? ihmekkös tuo jos on tullu petetyksi, kantapää opettaa äkkiä (yli)varovaiseksi asian suhteen
aikansa. Yksi kärsii hetken toinen vuosia. Olet osoittanut olevasi vahva jäädessäsi suhteeseen, jossa et kuitenkaan osaa luottaa kuten ennen. Eli se syö sinua vaikka et haluaisikaan. Trauma, kriisi millä nimellä sitä kutsutaankin voi aiheuttaa kuvaamiasi oireita. Kun minua vanhempien lasten isä petti ja jäi siitä vihdoin kiinni, elämältäni putosi pohja hetkeksi aikaa. Onneksi oli työ ja lapset, muuten en tiedä, mihin olisin päätynyt. Minusta tuli työnarkomaani, en tiedä onko hyväksi sekään. Sitä kautta vahvistin itseäni ja itsetuntoani.
Kuulostat siltä, että olet rakentanut ympärillesi suojamuurin, ettei kukaan enää pääsisi loukkaamaan. Vain sinä voit päättää, koska ja missä annat muurisi murentua. Nurkka jostain, toinen täältä. Kuulostaa ehkä typerältä, mutta jonkun harrastuksen kautta? Jotain mikä Sinua kiinnostaa. Jos sieltä löytäisit elämäniloa. Ja tietysti keskusteleminen ja harrastaminen miehesi kanssa ovat tärkeässä asemassa. Jaksamista!