En kohta enää jaksa

Anonyymi kirjoitti:

En kohta jaksa enää.. ollaan oltu kohta 30 vuotta naimisissa ja elättelen hänen jo muuttuneen.. hän oli ensirakkaus ja on edelleen. Meidän suhteen rikkoi hänen yli- innokas uskonvouhotus johon minunkin olis pitänyt mennä.. menenkin, että saan olla hänen kanssa.. mutta olinkin enää kuin kaveri. Kaikki yhteinen aika olis pitänyt juosta kokouksissa ja evankelioimassa. Hän oli innoissaan. En minä. Seurustelu oli pelkkää kokousta, hengellisiä koti- iltoja ja nuorteniltoja. Olin ihan kypsä koko touhuun, mutt rakastin häntä. Yritin unohtaa hänet ja minusta oli kiinnostunut muutama. En itse kuitenkaan ollut heistä kiinnostunut sillä tavalla. Ja suhteet jäi todella vaan kaverillisiksi. Myöhemmin ajattelin, että rakastan ensirakkauttani enemmän kuin mitään, ja aloimme olemaan taas yhdessä. Haureutta ja haureutta olimme tehneet.. koska emme olleet naimisissa.. raamattu auki ja tehdääs parannus. Itkin mielessäni, rakastin häntä, en pitänyt sitä haureutena.. menimme naimisiin . Hääyö oli kylmä, kaikin puolin. Ei kosketusta, ei hellyyttä. Hän ei voinut koskea minuun koska olin ” seurustellut” parin muun ihmisen kanssa. Vuodet kuluvat ja aika ajoin joudun kuulusteltavaksi mitä tein ja missä tein kenenki kanssa. Välillä huoritellaan ja välillä kaadetaan vettä päähän kannulla. Ja ollaan hiljaa ja alistetaan. Ja hän ei olisi kanssani mennyt koskaan naimisiin, jos hän ei olisi uskossa. En jaksa enää.. ero on ehkä paras vaihtoehto.. en jaksa koko elämää olla varpaillani. Hän varmasti löytää jostain arvoisensa.. minä olen mielummin yksin ja uskon ilman seurakuntia.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä