Pitkä talvi taas takana. Aurinko paistaa, saan voimia valosta. Mutta jotain se kevät teettää muutakin. Pelottaa. En halua mihinkään hoitoon vaan siksi, että olen niin herkkä muutoksille. Olisi niin helppoa, kun olisi siinä vierellä toinen. Toinen johon voi luottaa, toinen joka pysyy siinä. Auttaisi totuttelemaan kesän tuloon ja antaisi tähän arkeen jotain merkitystä. Yksin ei ole hyvä olla.
Kevät on arvaamatonta aikaa
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo voimakas ja nopea valon määrän lisääntyminen vaikuttaa minuunkin. Joulun aikaan on jotenkin niin pimeää ja "rauhallista" jasiihen pimeään pääsee kietoutumaan piiloon. Vaikka inhoan sitä syksyn pimenemistä, niin siinä joulun aikaan se pimeys on jotenkin niin turvallista ja rauhoittavaa. Sitten uuden vuoden jälkeen se turva ja rauha ikäänkuin hetkessä repeää kokonaan auki. Mulla on aina ihan fyysisestikin jotenkin rauhaton olo heti uuden vuoden jälkeen. Se joulunajan rauhallisuus ja kyky istua ja vaan olla katoaa hetkessä. Uudelleen rauhoittuminen vie ainakin tuonne huhtikuulle. Sitten vasta alkaa pikkuhiljaa olla taas tyyni olo. Asuin lapsena tuolla Napapiirin pohjoispuolella ja siellä se kokemus oli vielä rajumpi.
Jotain se tekee mielelle, kun valoa tulee nopeasti paljon lisää. Mulla on myös tullut nyt entistä rajumpia fyysisiä oireita. Ahdistun herkästi. Ei ole edes tapahtunut mitään, kun mun pulssi alkaa hakkaamaan välillä niin paljon, että joudun ottamaan beetasalpaajaa. Tuo tykyttely, joskus kun jatkuu parikin päivää, vie voimat aika hyvin. Ap
Itselläni tuo valo aiheuttaa levottomuutta. Joskus ihan sellaista pakkonomaista tarvetta liikkua koko ajan. Liikunta tietenkin on ihan hyvä asia, mutta ei sekään saa mennä ylitse. En mä ikinä ole edes kokeillut mitään lääkityksiä, enkä kokenut tarvettakaan. Muksuna varhasteininä olin aina tähän aikaan vuodesta täysi duracelpupu. Sillon nukuinkin huonosti aina tässä kohtaa vuotta. Nykyäänkin unen tarve vähenee radikaalisti, mutta olen oppinut silti nukkumaan tarpeeksi. Silloin kun asuin Lapissa niin kävin silleen osin ylikierroksilla oikeastaan koko kesän ja sitten syksyn tullessa se valon vähyys tipautti kokonaan alas. Itse en tosin ole koskaan kokenut syys- tai kaamosmasennusta, vaan se pimeä oli enemmän tervetullut rauhoittuminen. Se muutos toki on aina outo tunne, mutta se itse rauhoittuminen tuntuu hyvältä. Nyt aikuisena sitä on jo oppinut elämään itsensä kanssa ja mä tiedän miten tämä homma menee. Annan itselle luvan olla tekemättä ja olla rauhassa sen pimeän ajan. Tiedän, että se energiapiikki taas tulee, kun pääsee joulusta yli ja sitten tulee tehtyä rästissä olevat ja enemmänkin. Jos mä en kanavois sitä levottomuuttani tekemiseen, niin varmaan joku ahdistus iskisikin.
Toisilla iskee syksyllä pimeässä tarve päästä etelään, lämpimään ja valoon. Itselläni se tunne iskee aina keväällä. Tulee tarve päästä lämpimään ja samalla vähemmän rajuun valoon. ☺
»kävin silleen osin ylikierroksilla oikeastaan koko kesän ja sitten syksyn tullessa se valon vähyys tipautti kokonaan alas»
Oliks toi sitä, mistä käytetään termiä "arktinen hysteria"?
En osaa sanoa. En tunne kyseistä termiä. Mä nukuin siellä keväisin ja kesäisin tosi vähän. Vain ihan oikeasti säkkipimeässä huoneessa pystyi nukkumaan kunnolla. Eikä oikeastaan ollut edes tunnetta, että olisi tarvinut unta enempää kuin sen tunnin pari yössä. Eihän se tunne tietenkään totta ollut ja jos välillä sai nukuttua ihan kunnon yöunet, niin sitten sen eron kyllä huomasi.
Oletko läheisriippuvainen? Nuo ongelmat mitä sinulla on nyt tulevat olemaan suhteessasikin toisen kanssa ellet aio perustaa elämääsi kokonaan toisen varaan ja se jos mikä ei kestä.
Kevät on hienoin vuodenaika, se merkitsee uudelleensyntymää.
Kaikki alkaa taas näyttämään valoisalta, ihmiset alkavat hymyilemään ja tytöt kaunistuu silmissä.
Miten kukaan voi vastustaa kevättä?
Joo tiedän (lainaus Wikistä): Toukokuu on yleisin kuukausi tehdä itsemurha muun muassa Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Ap ei vastusta kevättä. Kevät on hieno vuodenaika, mutta herkille ihmisille voi olla petollinenkin. Jännää miten eri tavoin ihmiset aloitukseeni on reagoinut. Tuolla joku jo kaivoi läheisriippuvuuskortinkin esiin, kun ilmaisin kaipaustani.. Yksin olen pärjäillyt, mutta uskallan silti sanoa, että kaksin voisi olla mukavampaa. Jakaa hyviä ja niitä vähemmän hyviäkin hetkiä. Itsemurha ei kuulu elämänkatsomukseeni🌞
Tohon kaksin olemiseen sanon, että kyllä, jos se toinen on edes vähän tasoittava voima. Sen voin sanoa kokemuksesta, että toisen samanmoisen kanssa homma vaan pahenee. Tai näin ainakin itselläni. Itselläni tämä samanlainen oli kylläkin ystävä eikä kumppani, mutta en näe miksi kumppani olisi tässä suhteessa eri juttu.
Toisaalta sen toisen täytyy kuitenkin kyetä jollain tasolla ymmärtämään ja ainakin hyväksymään ne sun tuntemukses. Sellainen asiaa täysin kyvytön ymmärtämään ei auta sitten yhtään. Sekin on kokeiltu ja se oli aivan kamalaa.
Tarkoitin kevään vastustamisella sitä, että miten kevät ja kevään tuoma ilo ja valo voi olla tempaamatta mukaan.