Kun ihmisen korvalehtiäkin pystyy venyttämään vaikka kuinka suuriksi, niin kannattaisikohan venyttää vaginaakin suuremmmaksi raskausaikana, että synnytys olisi helpompi? Vai venyykö se lopullisesti suureksi? Ajattelisin, jos voisi ehkäistä repeytymät sillä tavalla. Onko tiukalla treenatulla vaginalla parempi synnyttää? Urheilijoillakin treenatut lihakset menevät helposti kramppiin ja revähtävät. Ainoastaan ponnistusvoima olisi treenatulla suurempi, mutta ei kai se olekaan se ongelma. Mielipiteitä tai kokemuksia.
Vaginan venyttäminen
olisiko hyötyä?
93029
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyllä se pimpsa on sen verran venyvää sorttia että tuskin sitä kannattaa alkaa treenaamaan, minun käsittääkseni esim. välilihanleikkaus tehdään silloin, jos äidillä väliliha on pitkä/korkea, eli ei se millään tavalla ole riippuvainen siitä reiän suuruudesta. Eli et sinä synnytystä sillä venytyksellä helpommaksi tee, eihän se ulostulo se hankalin paikka ole vaan ne supistukset ja kipu, tietty senkin suhteen ollaan yksilöllisiä! Enkä usko että "tiukalla, treenatulla" vaginalla, (mikä se sitten lieneekään...) on merkitystä synnytyksessä, kohtuhan se työn tekee eikä mikään muu.
sitä venyttämistä..Olin syksyllä onnesta soikeena kun pitkän yrityksen jälkeen tärppäs ja aloin jo suunnitella pöljyyksissäni jo synnytystä, joten kokeilen varoen lähes nyrkin paksusta voideputkiloa "sinne" ja olin helpottunu kun sen sain sopimaan. No seuraavana päivänä alkoi tuskat alavatsal ja sain kamalan kivuliaan keskenmenon. Kaduttanut että tuostako se johtui! Älkää ihmeessä kokeilko!! -kokenut katuvainen-
No ainakin välilihaa voi 'venyttää' tai ainakin hieroa sinne esim. Ceridal-öljyä (saa apteekista) jonkun minuutin ajan päivittäin raskauden loppuvaiheessa.Saattaa ehkäistä repeämiä.Tästä on ollut joku mainos jossain ja itsekin olen ko.öljyn ostanut. Olen rasvannut sillä mahaa ja välilihaa, katsotaan, kuinka vaikuttaa...
Anteeksi mutta kuulostaa todella hölmöltä tuo ajatuksesi. Hölmöltä siksi, että se lapsen ulos ponnistaminen ja sen kulku vaginan läpi on se ihan viimeinen juttu siinä synnytyksessä. Tuskin mikään vaginan venytys sitä asiaa helpommaksi tekee. Ne supistuksethan ja kaikki muu siinä kipeää tekee. Etkä voisi missään nimessä alapäätäsi sellaiseksi venyttää että se lapsi sieltä nyt sitten vain ihan "tuosta vaan" ulos tulisi! Turha niitä repeämiä on etukäteen pelätä, ne tulee jos on tullakseen. Itsellä on tullut tosi pahat repeämät, jotka tikattu ja niistä ei vuosien jälkeen ole mitään tietoa kuin haalea arpi joka sekin näyttää "sulavan" ajan myötä lähes näkymättömäksi, eli pelkka kosmeettinen juttu!
Olen pelännyt kauheasti sitä, että jääkö siitä synnytyksestä pysyvämpää vaivaa, niinkuin just kivuliaita arpia, jotka haittaavat sukupuolielämää tai vessassa käyntiä. Kylläpä kirjoituksesi helpotti. Se hetkellinen kipu ei niinkään pelota, mutta on kammo siitä välilihan repeämisestä ja siitä seuraavista vaivoista. Se on semmonen oksettava ajatus, jota ei voi edes ajatella, ja siks toivotanm ne supistuskivut ihan tervetulleiksi, etten tuntisi sitten sitä repeämistä ollenkaan!! Kammonsa kullakin, vai? Huh, eiköhän siitä selviä, aika moni on vissiin kummiskin selvinnyt... =)
ajattelit venyttää sitä vaginaa niin kuin korvalehtiä, niin jäähän ne korvalehdetkin suuriksi...
Kaksi lasta olen ulos pusannut ja molemmista repesin, ensimmäisestä tehtiin välilihaleikkauskin. Se venytysvaihe on kaikkein helpoin synnytyksessä muutenkin ja jos sitä vaginaa ei kauheesti etukäteen venyttele, niin synnytyksestä se vielä palautuu ihan ennalleen suht nopeestikin.
Ne arvet katoaa johonkin nopeesti. Vuoden verran ehkä löytyi se ensimmäisen välilihaleikkausarpi, mut nykyisin arpea ei löydy. Ihmeen hyvin paranikin ottaen huomioon, että yleenäs mulle jää kyllä arpia helposti.
Ei sillä synnytyksellä kannata stressata, kivaa se on!
Moikka,
itse olen harrastanut vaginanvenytystä jo parivuotta.
Aloitin varovasti kynttilällä, kuukauden jälkeen pystyin jo kokeilemaan pienellä limppapuollolla.
Puolen vuodenjälkeen menikin jo hyvin puolentoistalitran limppapullo.
Viime viikolla saavutin lopullisen tavoitteeni, eli sain survottua koripallon pimpsaani. No sen pois saaminen oli hieman hankalampi homma (jouduttiin puhkaisemaan).
Negatiivinen puoli tässä hommassa on se että poikaystäväni pippeli ei tunnu enään miltään ja hän joutuu tyydyttämään minut päällään, mikä taas vaatii hyviä keuhkoja ja hengenpidätyskykyä.
Taidan kyllä lopettaa venyttämisen tähän koripalloon, vaikka hyvä harrastus tämä on ollutkin.
Kyllä täytyy ihmisen olla todella sairas päästään tuollaista kirjoittaessaan. Mitähän edes mahdat tehdä tälläisellä palstalla... suosittelen ottamaan yhteyttä paikkakuntasi mielenterveyspalveluihin, kiitos.
Hyvä, että joku lyö välillä ihan överiksi, kyllä täs naurutkin maittaa välillä kaiken panikoimisen väliin. Kiitti!