Miten omaisen tulisi käyttäytyä tilanteessa, jossa skitsofreniaa sairastava alkaa yhtäkkiä haastaa riitaa huutamalla vihaisesti esim. arvostelemalla läheisensä tekemisiä ja haukkumalla läheisensä valinnat ? Varmaan ei kannattaisi provosoitua, mutta kannattaako kysymyksiin ja arvosteluun edes vastata ?
Stressaa aika paljon, kun saa koko ajan pelätä, milloin rauhallinen ja mukava ihminen yhtäkkiä alkaa raivota. Miten paljon omaisen pitää kestää ?
Olisin kiitollinen omaisten kommenteista, onko samanlaisia kokemuksia ?
Stressaa aika paljon, kun saa koko ajan pelätä, milloin rauhallinen ja mukava ihminen yhtäkkiä alkaa raivota. Miten paljon omaisen pitää kestää ?
Olisin kiitollinen omaisten kommenteista, onko samanlaisia kokemuksia ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oma kokemukseni on valitettavasti rajallinen, ja oikeastaan väsyin tilanteeseen, että mitään sillätavalla järkevää ei saatu aikaiseksi, mutta...
Toimiiko paikkakunnallasi FinFami, omasiten oma järjestö. Paikallisyhdistykset keskittyy paljon ryhmiin, joissa vertaistuen avulla tehdään eri ikäisille ihmisille kohdennettua perhetyötä.
Ryhmien lisäksi heillä on paljon koulutusta ja ohjausta. Uskoisin että nimenomaan heillä olisi riittävän laajaa näkemystä asiasta, että sieltä löydyisi myös teille toimivia keinoja.
tilaa kyyti hullujenhuoneelle, auttaa ?
muuta ei voi tehdä
terveisin hullujen kanssa tultava toimeen
Sekin on valitettavasti totta, että joskus puheet loppuu, ja teot jäävät jäljelle.
Skitsofrenia on perheen ongelma, ei yksilön. Olet osa vuorovaikutusta, ja siten osa ongelmaa.
Ai hitsi kun tähän olis taas niin helppo vastata, että ei pitäisi stinen valittaa jos perhe sen ongelman ratkaisee. Mutta se olisi aitoa trollailua.
Tärkeämpää olisi mennä positiivisuuden kuatta, läheiset ja ympäristö on osa tyydyttävää ratkaisua. Tämä on se syy, miksi esim tuo neutraali Finfami voisi toimiakkin.
Se mikä aiheesta tekee hankalan, on se että siihen liittyy paljon veteen piirrettyjä viivoja. Minkä verran kotona täyy sietää vaikkapa pelkoa? Tai kuinka monta tuntia täytyy valvoa yöllä "myötätunnosta" kun on vaikea olla. Tai ylipäätään se että mitä eroa on dialogilla ja monologilla.
Mutta vielä abstarkimpiin käsitteisiin mennään silloin, kun puhutaan "harhasta". Käsittääkseni viimeaikoina on tultu siihen tulokseen että harhaisuuteen mukaan lähteminen ei olekkaan niin vaarallista, mitä on joskus luultu.
Mutta se on aika paljon vaadittu, jos ajatellaan että omaisten pitäisi elää kahdessa "eri todellisuudessa". Erityisen haitallistahan tämä on lapsille, koska väitän että lapset tarvitsevat loogisen ympäristön kasvaakseen.
Yritä taivutella sitä läheistä tekemään mindfullness ja rentoutusharjoituksia säännöllisesti niin jospa se siitä rauhoittuisi
Ongelmasi on että sinä näet läheisesi kävelevänä sterotypiana, etkä ihmisenä jolla on tunteita ja ajatuksia. On ehkä helppoakin selittää toisen ihmisen käytös jollain fiktiivisellä sairaudella kuin yrittää käsitellä niitä todellisia konflikteja ja ongelmia toisen ihmisen elämässä ja teidän välillänne. Kun selittää kaiken pois diagnoosilla, ei joudu tekemään itse sellaista henkistä kuormistusta vaativaa ajattelutyötä, jota ihmissuhteiden ylläpito usein vaatii. Sinä et ole siinä mielessä etuoikeutettu, että sinulla olisi oikeus kävellä toisen ihmisen tunteiden ja kokemusten yli kuvittelemalla, että ne ovat jonkun olemattoman sairauden oireita. Voi olla että hänen käytöksensä on kohtuuntota ja vaikeasti ymmärrettävää, mutta mistään sairaudesta se ei takuulla johdu.
Miks mulle tästä nyt tulee mieleen, että et ole tainnut kantaa vastuuta läheisesi skitsofreniasta kovinkaan montaa vuotta, saati vuosikymmentä? Yllätyn myös aidosti mikäli teet jotain vapaaehtoistyötä MT-kuntotujien parissa.
"Tämä on se syy, miksi esim tuo neutraali Finfami voisi toimiakkin."
Muuten hyvä kirjoitus, mutta Finfami ei ole "neutraali". Se on vahvasti ideologinen järjestö, skitsofreniadiagnoosien saaneiden omaisille. Järjestön lähtökohta on, että skitsofrenia on biomedikaalinen sairaus, jossa lääkehoito on keskeinen. Se ei ole suinkaan ainoa mahdollinen näkökulma asiaan, ei yleisesti eikä myöskään mt- ammattilaisten keskuudessa.
Noh, mutta siitäkin huolimatta, ehdotus on toistaiseksi ketjun top kolmosessa, kun puhutaan konkretiasta, "mikä mättää" kysymyksen, ja mind fulnesin lisäksi. Aloittaja tuskin pistää pahakseen, jos kerrot neljännenkin konkreettisen tavan, jolla edetä.
No ihan kuin kehen tahansa normaaliin ihmiseen. Skitsofrenia on ihan keksitty juttu. Kohteleminen infantiilina ja pakkohoidettuna, niin kuin nykyään tahdotaan tehdä mielenterveyspuolella, aiheuttaa varmasti paineita. "Mikä mättää?" Normaalia konfliktinlaukaisemista.
Kommunistijohtaja haluaisi läheistensä elävän itsetekemällä vankileirillä... Siellä valinnoista päättää...
Ajoittain voimakas johtaja voi esiintyä. Silloin voi kysyä. Riippuu kysyjästä.
Kukas sä taas tänään olet...
Älä lausu ääneen, hyvä mies...
Jos se johtaja sattuu olemaan psykiatri
Psykoosilääkkeet auttaa.
Toinen vaihtoehto on olla huomaamaton ja/tai poistua tilanteesta.
Pitemmän päälle tommonen tuhoaa henkisesti lähimmäisen, joten suositukseni olisi järjestää itsenäinen elämä siten ettei ole missään määrin riippuvainen skitsosta. Itsenäisen elämän haltijalle skitson raivo ei ole niin paha uhka kuin skitsosta riippuvaisen.