yhteisiä kaukaisia menneitä hetkiämme? Haluaisitko ne takaisin?
Nainen ikävöitkö koskaan
Anonyymi
95740
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 95
Vanhimmat
Itse en kaipaa entisiä heiloja, mutta paljon jäänyt hyviä muistoja. Niitä joskus mukava muistella.
Miten mä saan ne takaisin? Jos jossain on aikakone niihin menen heti.
Kone löytyy kyl kautta rantain saatujen tietojen mukaan , toiminnassa ollut viimeksi viime Milleniumin aikaan , luulivat pankkiirisuvun isot kihot että pääsisivät karkuun vastuitaan...Maailmanloppua ei tullut ja ja...
Jiimiestä Lapista ikävöin. Meillä ei ollut suhdetta, mutta yhteisiä hetkiä niin paljon
Hyvää ystävänpäivää :) Ehkä joskus vielä nähdään
Ikävöin.
Monestikkin ja monestikkin...
Miksi ylläpito poistelee asiallisia vastauksia ? Todella outoa.
"Ylläpito" on varmaan joku, jonka rakas on j-mies.
Ei niitä ole kuin pari.. mutta vähän kyllä kaipaan niihin takaisin.
En.
En ikävöi yhtään ketään. En millään ehdi, kun provoilen niin kovasti . Koin herätyksen ja alan jatkossa työstää henkilökohtaisia ongelmiani puppugeneraattorin avulla. Rollaattoriterapiaa :) Ilmaista, ei tarvi tähän hoitoon reseptiäkään.
Oivallista :D mine tykkeen taesta.
Ikävöin m-miestä.💛
Sulla on vaan ollut 2 M miestä. Tuskin ensirakkauttas kaipaat.
Todellakin ja paljon! Yötä päivää ajatuksissani on hän murunen!
Vain silloin kun haluan tuntea olevani merkityksetön ja yksinäinen sekä hylätty. Eli mitä luulet.
Todella paljon ikävöin, niitä kahdenkeskisiä hetkiämme. Haluan ne takaisin.Olet kaikkeni.
Yhteenkään vanhaan, huonoon, parisuhteeseen en kaipaa. Jos noissa olisi ollut elinkelpoisuutta suhteena, olisi suhde vielä olemassa.
Häntä kuitenkin kaipaan, ja hetkiä Hänen kanssaan jutellen ja yhdessä töitä tehden. Halusin palata niihin hetkiin ilman muuta, ei sitä tarvitse miettiä. Meillä ei koskaan ole ollut suhdetta, emme ole suudelleet tai olleet intiimissä kanssa käymisessä (muuta kuin päiväunissa 😂). Silti läsnäolo ja henkisen yhteyden kokemus on ollut hyvin vahva, pieni vahinko kosketuskin on tuntunut erittäin hyvältä ja silmistä on avautunut yhteys sieluun asti. Niin pieniä, mutta niin tärkeitä asioita. ♥️ Ja tunne on tietysti omalta puoleltani syvä ja vahva. Mitä muuta voisi elämäänsä toivoa kuin tuota. 🥰
Kivan tuntuinen kirjoitus päällisin puolin , syvempi merkitys minulle ei avaudu koska ohikulkija olen vain...
SiivuSt.Iames
Niiden kaukaisten menneiden hetkien jälkeen tapahtui niin paljon pahaa että halua
niihin hyviinkään hetkiin ei enää ole. Olisi vain jatkuva pelko milloin taas alkaa ne ei niin hyvät hetket.
Höpö höpö.
Totuudessa ei ole mitään höpö höpöä.
Samat sanat..
Ikävöin kyllä näitä kauan sitten olleita hetkiä. Ja kyllä, etenkin haluaisin ne takaisin.
Mutta sitten muistan kyllä, kuinka ne eivät voineet olla hänelle yhtä merkityksellisiä. Miten hän juoksi aina toisten naisten syliin karkuun sitä kaikkea. Ja lopulta sitten rikkoi kaiken, myös sydämeni ja myi meidät.
Enkä myöskään koskaan, en milloinkaan voi unohtaa, miten särki kaikkein kauneimman toiveeni ja unelmani, joka oli minulle tärkeä.
Ja varmasti se tekee kipeintä, että aikaa oli ajatella, ymmärtää ja korjata asioita. Aikaa todella oli 20 vuotta! Ai niin, mutta hänpä käytti kaiken sen ajan itseensä, ja niihin muihin naisiin, antaakseen kaikkensa heille.
Miten ihmeessä tämän jälkeen voisin hetkeäkään uskoa sinua ja välittämisestäsi? Kerropa! Kyllä, sinun on tarvinnut inhota minua sydämesi pohjasta, jotta toiselle voisi tehdä tuollaista - ottaen sen kaiken huomioon mitä olet tehnyt ja tekemättä jättänyt!
Ei, en voisi, tuo kaikki, miten jättää täysin toisen kauneimmat ajatukset ja toiveet huomioimatta yhden kokonaisen elämän ajan, ei ole hyväksyttävää . . .
Ja turha keksiä kaikessa kieroudessasi uusia selityksiä, minulle ei kelpaa kun totuus.
Sehän riippuu ihan siitä miksi ne hetket silloin loppuivat.
Loppuivat - koska toinen oli lohikäärme. Koska toinen teki kaiken, mitä ihminen ikinäkin voi tehdä rakkautta vastaan. Koska toinen kaikilla teoillaan näytti, ettei rakkaus merkitse hänelle yhtään mitään. Eikä merkitse mitään myöskään toinen ihminen - hänet voi särkeä, halventaa ja myydä, ja vain omien tarpeiden ja omahyväisyyden vuoksi.
Ja kuitenkin kyselet muistaako menneitä, miksi ihmeessä.
En ollut aloittaja, en siis kysellyt.
Mutta vastasin kyllä. Ja kyllä ikävöin noita hetkiä ja haluaisin ne takaisin. Kai se sitten kertoo jotain . . .
Ja tiedän kyllä, ettei niitä saa takaisin. Olihan hänen nyt pilattava nekin 😢😭😢
Minä kysyin kylläkin aloittajalta, en sinulta, enkä raivoamistasi.
En kyllä oikeastaan edes raivoa enää asiasta. Asioilla on vain sitäkin syvempi merkitys ja hän on teoillaan tehnyt minut tarkoituksellisesti surullisemmaksi, kun kukaan koskaan.
Kaipaan niitä hetkiä, kun puhuit tuhmia.
Tuhmia en enää puhua uskalla :/
Ymmärrän, ehkä joku toinen uskaltaa.
J11m4n kirjoitus selkeesti, tone J.
Kaipaan. mutta paranneltua versioita niistä. Nykyään varmasti hajoaisi pää alta aikayksikön jos käyttäydyttäisiin toistemme seurassa samoin kuin ennen, mitäänsanomattomasti.
Itse inhoan kaikenlaista teeskentelyä. Miksi ei vain todeta ja myöntää asioiden olevan siten, kun ne ovat. Ja käyttäytyä sen mukaan. Kohdata asiat rehellisesti. Ei maailma siihen kaadu.
Rakkaus ❤️
RAKKAUSPA hyvinkin.
❤️ & ❤️
Kierrellään ja kaarrellaan ok mutta turhaa teeskentelyä itse ainakaan jaksa , rehti meininki sillä pärjää. Rakkaus tuo vahva sana 7-kirjaiminen pitää kaikenlaista sisällään.
Hyvää lauantainpäivää.
Enpä kovin hyvin jaksa kiertelyä ja kastelua. Vaikka ei se tietyistä asioista puhuminen itselleni jään helppoa ole. Silti teen ja tekisin niin. koska vain asioista puhuminen on avain kaikkeen, myös ratkaisujen löytymiseen.
Ja kyllä, rakkaus todellakin pitää kaikenlaisia asioita sisällään.
Noniin. Rehti rehti 7 ;)
Hei! Mitä sinä tulet horisemaan minun kommenttini alle, voit edes ilmoittaa olevasi sivusta, murrrrr.
*Kaartelua
Turhaa murinaa, ärripurri! 😙
Miksi sulle tuli tämä mieleen juuri nyt?
:) taidan kohta mennä nukkumaan
Ja aloittajalle, en haluaisi takaisin.
Kyllä, mutta tahdon enemmän ;)
Ikävöin ja haluan takaisin...haluaisin sun lähelle taas :)
Kaipaan ja juuri nytkin kaipaan niin kovasti. Ja juuri nyt en välittäisi mistään muusta, kuin että hän vain olisi siinä, lähellä. En ajattelisi mitään muuta, kuin sitä hetkeä ja sitä että nyt olemme siinä. Se ei tarkoita sitä, ettenkö haluaisi enemmän. Se tarkoittaa sitä, että olen niin kovin väsynyt, etenkin eräs asia sattuu nyt vain liikaa ( aivan liikaa), ja haluaisin vain olla (edes hetken ajattelematta mitään) siinä hänen lähellään, missä haluankin olla ja jossa kuuluukin olla. Ja jos kerran olisin siinä hänen kanssaan, uskoisin kyllä varmasti, että kaikki muutkin asiat vielä selviävät. Se, hänen läheisyytensä, antaisi sitä voimaa ja uskoa, jota todella nyt tarvitsisin tämän kivun keskellä.
Voitko ymmärtää tätä?
Ja tiedän kyllä, ettei pitäisi haluta olla hänen lähellään, sillä tiedän kyllä, että hän nämä asiat teki. Enkä pysty uskomaan että ymmärtämättömyyttään. Kyllä hän aikuisena ihmisenä ymmärtää asiat, koska nainen voi saada lapsia ja koska ei . Jos ei tietänyt, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä, niistäkään ei voi syyttää kun häntä itseään, eipä kiinnostanut kysyä, tietää ja ajatella. Ei koska puhdas totuus on,vettä ajatteli aina vain omia tarpeitaan, toiveitaan ja tunteitaan. Mitä itse halusi. Tämäkin on äärimmäisen surullista ja omahyväistä.
Koskaan ei miettinyt mitä minä saattaisin haluta? Eikö tämä kerro paljon luonteessasi? Minulle kyllä kertoo. Ei, ei voi tulla kertomaan, ettei ymmärtänyt tai huomannut. Jos jo ammatikseen on toisten ihmisten kanssa tekemisissä, oppii paljon. Kaikki tämä kertoo suuresta itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä toista ihmistä kohtaan.
Ja etenkin se, ettei asialla ole sinulle mitään merkitystä, sillä teithän asiat toisten kanssa. Vain sillä oli sinulle väliä. Ja tunnen kyllä sinut , voin jopa kuulla miten selität itsellesi - mies tekee mitä miehen pitää tehdä - tunnen tämän ajatustavan joka sopii sinuun täysin. Sillä ohitat asia, vastuusi teoistasi ja oikeutat itsellesi asiat .
Ja kyllä, minä tiedän, että saat aivan vapaasti valita kenen kanssa lapsesi teet ja tehdä niin. Se on oikeutesi. Tapa jolla jätit " meidät taaksesi" ja myit kaiken oli kyllä äärimmäisen välinpitämätön ja ruma. Enkä minä tässäkään sinua esitellyt, vaan kärsin tekojesi tähden ja koin sydänsuruni ja sen seuraukset, jopa kalliimman kuin olisi pitänyt.
Sitten tulet uudelleen elämääni, taas todella ajattelemattomasti ja tällä kertaa kuvaten " tässä olen" no ei mennyt ihan niinkään. Kaikki nämä vuodet tiesin, mistä olin unelmoinut ja mitä olisin halunnut. Ja sattui helvetisti silloinkin luopua näistä. Mutta nyt tämä yksi asia tuli taas esiin, niin täällä ja taas kevyesti, välinpitämättömästi ilmaan heitellen. ja kyllä, itselleni yllätyksenä, miten kipeä asia se olikaan ja miten vaikutti minuun.
Mutta kuten huomasimme, minä sitä halusin, sinulle asia on yhdentekevä, koska otit kaiken haluamasi muiden kanssa ( johon sinulla oli täysi oikeuskin). Mutta nyt tulet , laitat elämäni uudestaan sekaisin (peruminen liian myöhäistä) ja haet vain asioita, joita itse haluat. Huomaamatta, että vaikka minäkin niitä haluan, haluan toki, niin olisin halunnut muutakin. Ja se muu olikin minulle kaikkein rakkainta ja tärkeintä. Ja sitä, ainoaa asiaa jota todella haluankaan, et voi minulle antaa. Et voi ja siitä syytän sinua. Sinä tunnet kyllä luonnon lait, eikä niille voi kukaan ihminen mitään. Mutta varastit kaiken ajan, koko 20 vuotta itsellesi, opeillesi, ja muille naisille. Ja tiedätkö, kaiken tämänkin pystyisin ehkä hyväksymään, jos et olisi vienyt minulta tätäkin tärkeää asiaa. Tätä, joka merkitsi minulle niin paljon. Ja niin, nythän on myöhäistä kun taas olet siinä satuttamassa ja välittämättä tarpeistani. En tiedä ymmärrätkö, että tavallaan tämä asia on vienyt merkityksen muilta unelmista, joita minulla kanssasi oli. Jostain syystä näin on, koska näin tunnen. En tarkoita,ettenkö haluaisi niitä asioita enää ( juuri nyt en vain tiedä, kipu on liian kova) . Ja näen kyllä, miksi kipu on kova ja miksi tämä asia oli minulle niin tärkeä. Syynä on rakkaus, hyvin suuri tunne jota tunsin sinuun.
Mutta olen jo vuosia sitten ymmärtänyt, ettet koskaan antanut minulle mitään. Ilkeilit, rähisit valehtelit. Mitä ikinä tunsitkaan, et puhunut siitä etkä jakanut tunteita kanssani. Omit ne itsellesi ( hinnoittelit jopa omat tunteesi). Sen yönkin kuin sain, sait minut aina syytöksillä tuntemaan että varastin sen sinulta, tulemalla luoksesi väkisin. Sen yönkin, kun sain kanssasi sait tuntumaan pahalta, vaikka siitä pidinkin. Tuskaa kyllä tuotot monin tavoin, mutta oma rakkauteni ei ollut vastuullasi. Sydämeni kyllä paiskasit julmasti pois.
No nyt sitten olet saanut otettua viimeisenkin asian minulta pois, josta välitän, joka oli minulle tärkeä asia ja haave. Sen tuhotaksesi tarvitsin 20 vuotta, minkä jälkeen asia on jo mahdoton. Eikö sinusta itsestäsi tämä kuulosta jo suunnitelmallisesti ja välinpitämättömästi?
Niin, sinä, joka useaan kertaan silloin kauan sitten kirjoitit minulle ( ja hurskastelit) minulle pyyteettömyydelläsi. Sinä, joka otit minulta kaiken, mitä itse arvostan ja pidän tärkeänä ( toki ne myös sinulle annoin, haavetta lapsesta kanssasi en olisi antanut pois, mutta sen vain tuhosit). Onko tämä sitä sinun pyyteettömyyttäsi?
Ja tiedän, että olet voinut kokea asioita eri tavalla, ne eivät kyllä välttämättä muuta minun kokemustasi, tiedä sitten. Mutta et ole kertonut, vaikka mielelläni kuulisinkin. Mutta tiedän, ettei toista voi pakottaa puhumaan jos ei halua kertoa. Siksi sitä nyt en olekaan pyytänyt. Vaikka toki haluaisin kuulla.
Ja tiedätkö, en silti ole koskaan ajatellut, että nämä meidän väliset tunteet, tämä rakkaus, olisi koskaan päästänyt sinuakaan helpolla. Ei, ei varmasti ole päästänyt. Mutta mutta minä en tiedä siitä. Ja vaikka se on väärin,vetten tiedä, niin en voi sille yhtään mitään.
Ja kuitenkin, mitä ikinä oletkaan tuntenut, olet käyttäytynyt kuten olet, huonosti ja tehnyt valintasi, joihin sinulla on ollut oikeus. Mutta kohdellut kyllä minua tarpeettoman huonosti. Ja tietoisesti haluten särkeä sydämeni.
Mahdatkos ymmärtää tunnetta ei, kun olemme jälleen tässä, ja tämä kaikki on ottanut minulta niin paljon, aivan liikaa. Ja nyt tämän viimeisemmän, kauneimman toiveeni, ja tästä kyllä syytän pelkästään sinua. Toki ymmärrän, ettei sinun tarvitse antaa minulle mitään (etkä tätä enää voikaan ja tiedän itseni, syytän siitä sinua loppuelämäni). Tämän vuoksi olen sanonut, että sinun on parempi lähteä ja jättää tämä kaikki taaksesi. Pääset helpommalla. Eikä se enää satuta minua liikaa, tämä toinen asia, jota et voi enää antaa, satuttaa enemmän. Koska sinun ei tarvitse antaa minulle mitään, mitä et tahdo niin olisitpa huomannut, että olisit sitten pysynyt pois, koska olin jo toipunut. Nyt mikään ei voi muuttaa asioita entiselleen, ( tarkoitan vuosia, jolloin välillämme ei ollut enää mitään.)
Ja jos nyt luulet, että rakkaus on minusta vain kaunista ja ihanaa, erehdyt.
Et edes voi tietää, kuinka paljon olen tästä rakkaudesta kärsinyt ja mitä kaikkea se on minulta vaatinut, ottanut ja maksanut. Kuinka olen inhonnut näitä tunteitani sinuun ja koko tätä helvetin rakkautta, jota en alunperinkään halunnut. Enkä etenkään sinun kanssasi, joka olit valmis myymään minut, meidät ja rakkauden. Rakkauden, jonka hylkäsit ja jota vannoit alttarilla toisille naisille. Jonka jätit taaksesi päästäksesi helpommalla ( tavallaan ymmärrän tämänkin). Ja rakkauden jonka kielsit ja häpäisit. Rätäkö minä olisin halunnut? En, en olisi. Mutta koskaan en kieltänyt sitä, en keneltäkään.
En siis todellakaan ajattele rakkauden olevan vain kaunista, hyvää ja suloista. Siitä huolimatta, arvostan sitä ja se on elämän tärkein, mutta toisinaan myös satuttavin asia. Olen kyllä myös kokenut erilaisen rakkauden, sellaisen joka ei satuta.
Ja vaikka kuinka olisin tuntenut hyviä tunteita tai vihannut tätä rakkautta, mikään ei ole auttanut. Yhä vain minulla on niitä tunteita.
Mutta jos luulet, että hyväksyn tapasi toimia,erehdyt. Olet kavaltanut minulle tärkeät asiat, jaellut tunteitasi kenelle tykkäät ( tämäkin on täysin oma oikeutesi), pettänyt minut kerta toisen jälkeen, jättänyt aina yksin (itsekkäistä syistä, vaikka usein olisin halunnut sinut vain sellaisena kun olet) ja tuhonnut minulta minulle tärkeitä asioita. 😥
Ei, olet saanut aina tehdä, kuten olet tykännyt, mutta minä en hyväksy näitä asioita. Nytkin olen vain toivonut sinulta rehellisyyttä.
Ja toki olen aina toivonut, että olisimme tässä jutussa kaksin. Mutta totuus on, että huolimatta siitä, mitä tunnemme olen aina ollut tässä yksin. Olet aina jättänyt yksin. Siihen kyllä tuli muutos, kun otit vuosien jälkeen yhteyttä. Jokin todella oli muuttunut, pidin siitä, pidin kovasti ❤️
Mutta sitten taas tuli asioita ja mitä kaikkea vielä, en edes voi tietää kun toinen ei kerro asioista. Ja nyt minä kipuilen, kovinkin, tämän oman kipuni kanssa. Mistä kyllä olen syyttänyt sinua ja syytän yhä (ja ehkä aina 😥)
Oh, nyt tarvitsen kahvia!
No en kuule kaipaa, vähäistä tutustumisaikaa sinuun mies.
Että miksi en kaipaa, se on minun näkökantani josta en lavertele palstalle mitään.
No en oikeestaan.
Kun ei voi männä vanhoihin paikkoihin.
Taas meidän piteis kohdata jossain ulkona , ,,,
Mutta vaikka keskellä kaupunkia . Semmosella paikalla missä ei yleensä liiku.
No, ei ollut varmaan mulle, mutta vastataan.. Siinä oli ne monimutkaiset asiat ja solmut ja kummallakin eri suunta. En olisi halunnut enää jäädä hetkeksikään sitä taistelua jatkamaan. Ymmärsin kyllä turhan väännön. Olit tietenkin myös mukava ihminen ja monipuolisesti ymmärtävä, mutta et kokonaisuudessaan minulle sopiva, revit eri suuntaan.
Aika kaukana rakkaudesta tuo 😁 Ymmärrän toki, ettei kaikki kohtaamiset, suhteet ja jutut ole rakkautta. Itse asiassa syvä, romanttinen ja oikea rakkaus on tosi harvinainen. Muunlaisia kun rakkauksiakin on.
Oliko tuo mielestäsi kova taistelu/vääntö? Jos olisit hetkeksi pysähtynyt. kuunnellut niin tietäisit asioiden oikean laidan, selvästi et osannut ymmärtää minua ollenkaan etkä mahdollisuutta edes antanut. Sinä voit perustaa elämäsi kaiken kieltämiseen mutta minä en toimi niin. Sekö on se eri suuntaan?
:D
Sori, ei ollut sulle luultavastikaan. Tunnistaisin kyllä (luultavasti) kirjoitusasusta vieläkin hänet.
Kaipaan sinne lähes kokoajan. 😳
Niin taidan kaivata minäkin. Voi, muistan kuinka onnelliseksi tulin hänen näkemisestäänkin. Ja miltä se sydämessäni ja ihollani tuntui . . . 🥰
Haluan vain unohtaa ja nuolla rauhassa haluavinani. Ei merkinnyt hänelle mitään, hän piti vain leikkikaluna minnuu. Kai hänellä niin tylsää naisensa kanssa. Suksikoon kuuseen koko mies.
Siis nuolla rauhassa haavojani.
Itse en koskaan ajatellut noin, etten olisi merkinnyt hänelle yhtään mitään. En ajatellut, koska jokin sisälläni kertoi toisin. Jokin tässä tunteessa oli alusta saakka niin vahvaa, lujaa ja voimakasta. En kyllä uskaltanut tähän silloin aikoinaan useinkaan luottaa, vaikka se tunne on aina ollut minussa vahva, mutta silti uskoin ainakin vähän siihenkin. Nykyään uskon ehkä vahvemmin intuitioon ja siihen, mitä sisälläni tunnen ja vaistoan.
Mutta silloin hän kielsi kaikki tunteensa, jopa useaan kertaan. Ja olin aika voimaton hänen pelkojensa, kiukkunsa, vihansa ja ehkä haavoittuvuutensa kanssa. Enkä todellakaan halunnut häntä mitenkään satuttaa, siksi yritin monesti olla varovainen toimissani ja kaikessa.
Ja kyllä minä silloin näin jo hänen huonot puolensa ja sen " keskeneräisyyden". Rakastinpa silti. Mutta hieman myöhemmin hänen välinpitämättömyydestä, tekonsa, julmuutensa ja itsekkyytensä kyllä tottapuhuen yllätti ja järkytti. Ja kun siihen vielä laittaa ne teot ja etenkin tavat jolla teki ne (myi kaiken), niin silloin jouduin kyllä kohtaamaan toisen epäinhimillisyyden ja "arvottomuuden" kokonaan, kova paikka. Tällöinkin tiesin, että se oli hänen tiensä ( miten olisikaan silti voinut olla halveksumatta sitä?) ja hänen valintansa, joihin hänellä oli täysi oikeus. Mutta kauniiksi niitä asioita ja tekoja ei saa, jotenkin vielä se että täällä jossain "kohtasimme" eikä toinen sanaakaan hiiskunut aikeistaan toisen kanssa ja alttarille astelustaan ja antoi vain minun kirjoitella kaikkea "hölmöä" ja tunteistani, oli jo aika hävytöntä ja itsekästä. Tietysti tässäkin oli omaakin vikaani, mutta en tiennyt aikeistaan ja suunnitelmistaan toisen kanssa. Ja minulle sillä oli väliä.
Kyllä moinen käytös ja toisen teot oikeasti jopa hirvitti minua ja ymmärsin jo täysin kohdanneeni lohikäärmeen, tuon epäinhimillisen otuksen. Paljon meni kaikessa aika toipua. Ja ennen kuin toipuminen edes alkoi, satutti ja otti tämä kaikki paljon.
Ja kaiken tämän näiden tapahtumien ja oman rakastumisen keskellä oli vielä pienet lapset, opiskelut ja kriisiytynyt parisuhde (johtuen omista ratkaisuistani ja valinnoistani, ei mitenkään hänestä, tästä en koskaan ole häntä syyttänyt vain itseäni). Aika paljon kaikenlaista muutakin kuin minä itse ja tunteeni 😁
Ja oma, todella särkynyt sydän 💔 ja sen seuraukset itseeni (ja muihin)
Ja sitten vielä yhä - tämä rakkaus!
Ja tämä on vain toinen puoli asioista. Sitten on hänen tarinansa, kokemuksensa, tunteensa ja näkemyksensä ja valintansa. Niistä en tiedä paljoakaan, jotain onneksi kyllä.
Mutta ei noita kaikkia tekoja ja asioita voi selittää jään, mutta paljon on silti kuulematta ja tietämättä.
* selittääkään
Kaipaan minä vieläkin sitä yhteyttä. Lohdutimme silloin toisiamme ja minä menin rikki siitä kaikesta.
Onneksi sain apua. Siitä on jo vuosia
Jotain tosia kaunista oli siinä yhteydessä ennen särkymistä. Sen vuoksi jäit tosi tärkeäksi minulle.
-💫🌠 koitetaan jaksaa....
Kyllä, tuollainen yhteys on todella kaunista. Ja se tulee kovin harvojen kanssa, itsellä ei siis samanlaista muiden miesten kanssa ole ollut.
On ollut vaikeaa jaksaa (aiemmin), kun siinä kaikessa ikäänkuin joutui kohtaamaan sen kauneuden ja rakkauden rinnalla myös pahan. Sen kohtaaminen oli itselleni luonteestani johtuen kovin vaikea asia ja se myös särki minut, myös fyysisestikin.
Nyt, kaiken jälkeen olen kyllä jaksanut vaikka ensireaktio no nykyisiin asioihin oli varsin voimakas. Mutta olen jaksanut kohtuullisen hyvinkin, vaikka vastoinkäymisiä on taas ollut muiden haasteiden rinnalla.
Mutta sitten tämä asia, joka minua on viime aikoina koskettanut, surettanut ja koskettanut on jo ollut minulle liikaa. Syytän siitä häntä, koska hän on tehnyt kuten on tehnyt, eikä ajatellut, huomannut, välittänyt jne. tämän asian merkityksellisyydestä minulle. Ja koska sydämestäni tiedän, että hänen tekonsa ja valintansa aiheuttivat tämän, että menetin jotain itselleni niin rakasta ja tärkeää (tärkeää juuri hänen kanssaan).
Ja olen jo mielestäni kestänyt häneltä liikaa, ihan kohtuuttomasti. Miten helvetissä kestän vielä näin ison ja itselleni tärkeän asian, joka kuitenkin vaikuttaa minuun, tunteisiin ja ajatuksiini paljonkin? Tämä on vain minulle liikaa.
Enkä usko mihinkään törmäämisiin enää missään.
Toivon sydämestäni että löydät vierellesi rakkaan ihmisen jonka kanssa voit jakaa kaikki unelmasi ja toiveesi.🏝️🏕️🌃
Levollista yötä
🧡
Ja kiukuttelen kyllä, että eikö hänen aiemmat(vanhat) tekonsa olleet jo tarpeeksi julmia ja itsekkäitä minua kohtaan. Nyt kun moni asia on paremmin kuin aiemmin, niin miten helvetissä kestän, että taas hänen valintansa, elämään opettelunsa, jotka jo aiemmin ovat maksaneet minulle paljon, jälleen kerran ne hänen asiansa (jotka aina ovat menneet meidän edelle) vievät minulta jotain itselleni niin suurta ja tärkeää.
Kerropa minulle tämä, miten voisin hyväksyä ja jaksaa tämän? Ja miksi pitäisi hyväksyä,että sinun asiasi, valintasi ja juttusi tuhoavat aina minulta kaiken kauniin ja minulle tärkeän? Kun ne jo aiemmin veivät ja rikkoivat sydämeni ja terveyteni ja vaikuttivat jopa esikoiseeni.
Tätä olen tarkoittanut, kun olen puhunut siitä, että maksat valintasi, virheesi ja kaiken aina muilla. Teet mitä tykkäät ajattelematta niiden valintojen ja asioiden seurauksia muille, koska ajattelet niitä vain omina valintoinasi, etkä kanna asioista ja niiden vaikutuksesta muille vastuuta.Mutta muut joutuvat aina maksamaan sinun valinnoistasi, toilailuistasi ja opeistasi. Kuten nyt tunnen, että itse joudun maksamaan tällä asialla, etten saa sitä, mitä eniten toivon ja haluan.
Ja toki tiedän, ettei sinun sitä tarvitsisikaan minulle antaa. Mutta kyse onkin minun toiveistani, haluistani ja unelmistani. Ja tämä osoittautuikin minulle niin tärkeäksi. Ja menetin sen, koska olet "siinä" liian myöhään, minun kannaltani liian myöhään koska en voi enää saada tätä asiaa. Ja vaikka miten katsoisin, aika monta vuotta olisi ollut aikaa.
Enkä minä kuitenkaan ihan ilkeyttäni näistä sinulle kiukuttele. Mutta näin vain tunnen ja minun kannaltani katsoen asia on juuri näin, vaikka miten ajattelisi. Ja huomaa, menetys on minun, ei sinun. Voit tehdä niin monta lasta kenen kanssa vain, enkä ikinä kieltäisikään sinua niin tekemästä. Tiedän toki, että minulla on lapsia, ja voi kuinka kiitollinen olenkaan heistä. Mutta se ei poista tämän asian merkityksellisyyttä minulle, koska kysymys on (minulle) sinusta ja minusta. Ja tästä rakkaudesta.
Anteeksi.En ymmärrä kelle kirjoitit tämän tekstin. Johtunee väsymyksestäni. En tiedä kenenkään esikoisesta, en ainakaan hänen jolle kirjoitin alunperin ja minulla itselläni ei ole lapsia.
Hän, jolle kirjoitin tietää kyllä ja lukee kyllä. Muiden ei tarvitse välittää jään, eikä ymmärtääkö. Jollet sitten ole itse lohikäärme 😁
Eikä tarkoitukseni ole häntä,jolle kirjoitan, satuttaa. Ei, ole ei.
Kyllä vastaan kyllä aloitukseen mitä mies ajattelet kaipaatko sinä niitä?
En. Mennyt on mennyttä. En katsele taakseni
En oikeastaan kaipaa niitä hetkiä tai häntä. Kaipaan sitä onnen ja odotuksen tunnetta, mikä sitten nopeasti lässähtikin.
En kaipaa, valitsi vaimonsa. Mua roikotti vaan sivussa. Olisi pitänyt tietää ja luottaa itseensä