Voisiko olla riittävä syy lopettaa n. puolivuotinen salaryypiskely ja siinä ohessa pitkäaikainen tupakointi?
Taustalla kyllä masennusdiagnoosi ja siitä seurannut jo 8-vuotinen työkyvyttömyys!
Tässä tärkein. Kuulostelen kommentteja!!!
Taustalla kyllä masennusdiagnoosi ja siitä seurannut jo 8-vuotinen työkyvyttömyys!
Tässä tärkein. Kuulostelen kommentteja!!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onnea vaan sinulle!
Esitit kysymyksen johon on vain selkeästi todettava, lopeta tupakointi ja ryypiskely.
On mahtava tunne, kun voi sanoa lapsilleen ja lapsenlapsille; minä olen raitis!
Sivutuotteena masennus alkaa loppua.
Ymmärrän toki,että on mukavaa jos lapset/laps.lapset saavat pitää mahdollisimman kauan terveenä kenties kovastikin joskus ryypiskelleen isoisän.Se on parempi kuin kuollut isoisä.
Mutta en ymmärrä mitä mahtavuutta on sanoa "minä olen raitis"?
Ei raittius ole mikään itseisarvo.Tai on se,tietynlaisissa piireissä joissa asiaan ei osata suhtautua asian vaatimalla luonnollisuudella ilman fundamentalismia,nimimerkistäsi päätellen kuulut yhteen näistä tietynlaisista piireistä.
Entä jos joku kysyy neuvoa "olen tulossa isoisäksi ja haluaisin vanhoilla päivillä kouluttaa itseni muurariksi,mitä teen?"-olisiko tähänkin patenttivastaus se,että on mahtava tunne kertoa lapsille ja lapsenlapsilleen olevansa muurari? Muurariuttakaan voidaan tuskin pitää minään itseisarvona?
Patenttivastaushan toimisi täten jokaisella elämän osa-alueella.
Ihmisolioilla on tapana arvottaa maailma omasta näkökulmastaan,ja sijoittaa toisetkin ihmiset (heiltä kysymättä)tähän maailmaan.Jonkun "mahtava tunne sanoa olevansa jotain (esim raitis)" ei tee asiasta itseisarvoa.
Miten olisit suhtautunut tilanteeseen,jossa kiihko-uskovaisessa sosiaalisessa ympäristössä(jossa alkoholin nauttimisesta rangaistiin vaikkapa kepillä) nuoruutensa elänyt(ja salaa varovasti kahvilassa konjakin tuoksusta nauttien/haaveillen) ihminen saisi tietää tulevansa isoisäksi ja kysyisi,että josko hän uskaltaisi tirauttaa 0,35L putelin lapsen syntymäpäivänä kaupungin "siitä kaupasta"?
-Minä näkisin asian niin että "olis mahtavaa kertoa lapsille/lapsenlapsille toteuttaneensa pitkäaikaisen haaveensa lapsen syntymäpäivänä..." ja kannustaisin siihen kauppaan.
Asiahan on käänteisesti ihan sama,kuin keskustelun avaajan "pähkinä".
Minun pähkinä on siis se,että voidaanko mitään elämäntapaa/suuntaa pitää itseisarvona siitä huolimatta,että se jollekkin on sellainen menneisyydestä tai joistain muista arvostuksiin liittyvistä seikoista johtuen?
Vai onko "mahtavuus" niin liukuva käsite,että se voidaan asettaa uudelleen aina siihen pyrkivän taustoista riippuen?-Silloinhan ihan kaikki maailmassa on mahtavaa?Jokaisella meillä on ollut,ja on oleva omia sisäisiä kiistojamme ulkoisine rajoitteineen.Niistä voidaan näppärästi vetää jokaiselle oma "on mahtvaa sanoa olevansa X lapsille/lapsenlapsille"-jokerikortti silloin kun tietää tulevansa isosisäksi?
Ja hei.En millään tässä nyt vittuile.Asian paradoksaalisuus kiinnostaa.
Itse en ainakaan halua uskoa ihmisistä,että heidän mielestään "tuntuu mahtavalta sanoa olevansa sitä ja sitä" aina sen mukaan,mitä arvoja ympäristö meille syöttää.
Kaikella ystävyydellä RT, koska sinä olet kohtuukäyttäjä ja esim minä alkoholisti ja voin sanoa rypeneeni paskan kuin paskan ja siitä kun selviää niin on lupa taputtaa itseään selkään, olla hyvillään onnistumisestaan ja vaikkapa hieman ylpeäkin.
Eihän siinä mitään pahaa ole jos lapsenlapset tulevat kaikkapa sunnuntaivierailulle ja isoisä sanoo, että otan tässä ensin lasillisen sherryä ja sitten luetaan Nalle Puhia tai mitä kivaa nyt lapset haluavat tehdäkin, se on ihan ok.
On ihan toista jos alkoholisti isoisä sanoo, että käväisen tuossa peittelemässä halkopinoa ja tulee tuhannen mykkyrässä takaisin.
Lopusta sinun tekstiäsi en ymmärtänyt oikeastaan yhtään mitään, ei johdu sinusta vaan omasta riittämättömästä aivokapasiteetista.
Pointti oli se,että eikö tuolla "tuntuu mahtavalta" logiikalla saa väännettyä kaikesta "mahtavaa",kunhan on vain ensin tehnyt jostain asiasta itselleen ongelman.Eli vaikkapa esimerkkinäni käyttämäni "koko ikänsä haaveillut muurariudesta"-esimerkki.
Tarkoitin vain,että ei raittius itsessään ole mikään itseisarvo mille kuin sen itseisarvoistamista kaipaaville vähemmistöille.
Totta kai täällä jokainen puhuu sillä kokemuksella mikä itse kullakin on. Jos jonkun mielestä on mahtavaa pyrkiä raittiuteen ja pitää sitä tavoittelemisen arvoisena asiana, on hänellä siihen täysi oikeus. Aivan kuin sinullakin on oikeus arvottaa maailmaa omasta näkökulmastasi lähtien ja sijoittaa toisetkin ihmiset (heiltä kysymättä) tähän maailmaan.
Omasta lähtökohdastaan voi taatusti jokainen raitistunut alkoholisti sanoa, että on "mahtavaa olla raitis". Millä tavalla se sinun arvomaailmaasi loukkaa? Useimmille ihmisille raittius ei ole mikään itseisarvo. He osaavat nauttia alkoholia kohtuudella ja se on heille yksi elämän rikkaus. Sitten on alkoholistit, joille raittius on todellakin "itseisarvo". Koko elämä ja tulevaisuus riippuu siitä pysyykö raittiina.
En itse asiassa juuri ymmärtänyt perustelujasi enkä teorioitasi. Niillä on varmaan joku pointti, mutta en näe sillä mitään kosketuspintaa todelliseen (alkoholistin) arkipäivään.
" Omasta lähtökohdastaan voi taatusti jokainen raitistunut alkoholisti sanoa, että on "mahtavaa olla raitis". Millä tavalla se sinun arvomaailmaasi loukkaa?"
-en käsittääkseni sanonut asian loukkaavan arvomaailmaani!Itseasiassa en itse tunnista itsessäni "arvomaailmaa",koska tiettyjen arvojen kunnioittaminen saa ihmisen ennenpitkää tilanteeseen,jossa hän HALUAA rikkoa arvojaan vastaan.
Asianin pointti oli vain se,että on epämiellyttävää itseisarvoistaa tiettyjä asioita.Koska tällöinhän kaikesta voidaan tehdä itseisarvoja.Oli ihmisen menneisyys(tai ongelma) mikä tahansa,niin tämän menneisyyden(tai ongelman) käänteinen vastakohtahan voidaan aina vääntää "mahtavaksi",mikäli ihminen on ko.tilanteeseen pyrkinyt.
Tottahan olen sitä mieltä,että tavoitteen saavuttamista voi tietyllä tapaa pitää mahtavana,mutta kun alunperin keskustelu lähti käyntiin siitä,että joku on tulossa isoisäksi,niin tähän yleistäen sanottiin,että raittius on "mahtava" asia,tehden siitä dogmaattisen totuuden.
Onneksi olkoon ihan sylin täydeltä.
Minä kun olen h u o m a t t a v a s t i nuorempi kuin sinä, niin joudun vielä odottelemaan. (eikö viisi vuotta ole huomattava ikäero näin naisnäkökulmasta?)
En mieluusti neuvo ikäihmisiä, mutta kerron oman kokemukeni eräästä yrityksestäni pistää elämä reilaan yhdellä rysäyksellä. Olen tämän aikaisemminkin kertonut tällä palstalla.
Lopetin tupakoinnin, alkoholinkäytön, aloitin dieetin ja kuntoilun - ja kaikki vakain aikein yhdellä kertaa. Ei sitä pitkään kestänyt, koska siinä oli liian monta vaikeaa juttua samanaikaisesti. Tulos oli, että aloitin tupakoinnin uudelleen ja kuntoilin kaupasta juotavaa kaksinkäsin kantamalla.
Nyt minä ajattelisin tuon elämäntapojen muutoksen onnistuvan siten, että lopettaisin alkoholinkäytön ja sitten jonkun ajan päästä kokeilisin tupakoimattomuutta ja uskoisin lenkillelähdön tulevan siinä perässä ihan kuin kylkiäisenä.
Minä lipeän nyt aiheesta ihan tahallani ja kerron oman vanhemman poikani suhteesta isoisäänsä - se on kerrassaan mainio. Minä luulen iskän aikoinaan toivoneen omaan perheeseensä poikalasta, mutta häntä rangaistiin kolmella tappelevalla tytönrääpäleellä:) ja oma poikani oli ensimmäinen lapsenlapsi.
Pienestä pitäen P...a paineli ukin kanssa kalassa pitkin jäitä pilkillä, kesäisin meren hengessä, saunoivat kilpaa, korjailivat autonraatoja jne ja molemmista huokuu kunnioitus toistaan kohtaan. Antoivat ja antavat edelleenkin toisilleen paljon ja ovat ylpeitä toisistaan.
Niin kauan, kuin minä muistan, saunapäivät ovat olleet keskiviikko ja lauantai ja jos P...a ei jostain syystä harvan kerran pääse saunomaan, niin ukki jo kyselemään, että mikähän on kun poika ei tullut saunaan (Espoosta Kirkkonummelle)
Minä olen hyvilläni, siitä että poika käy nuo pari kertaa viikossa ukin kanssa lauteilla, sillä iskä on jo aika vanha ja tuo tiivis kanssakäyminen lisää varmasti hänen elinpäiviään.
toi tommonen nyt on?
Mäkin yritin kerran yhellä huitasulla lopettaa tupakan, kahvin ja bentsojen käytön ( bentsot kerran onnistuinkin lopettamaan laakista ), hoolia en sillon ottanu!
Vaan niinhän ne taas palas kuvioihin!
No ne niistä. Kiitti hirveesti onnitteluista!!!
Vaan nyt ongelmana, olenko tarpeeksi motivoitunut jättämään tupakin ja hoolin H-hetkellä, niinkuin suunnittelin?
Ratkaisu venyy, ku aikahan ois ollu jo kymmenes päivä! Kestää tänkin kirjuuttaminen, ku pitää välillä hypätä hermostuksissaan tuolla ulkona tupakilla ( hooli vieressä ), eikä oikein tiedä, mitä tässä sanois!
Joskohan tähän sopis vaikkapa seuraava siteeraus:
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
( Copyright by Eino Leino )
Minä ole tässä fundeerannut, että onnistuisiko elämän muutos ihan itsekkäistä syistä paremmin kuin jonkun toisen - vaikkapa lapsenlapsenkin - vuoksi.
Voisi vaikka miettiä, onko tämä just sellaista elämää, kuin itse todella haluan elää. Jos tulee johtopäätökseen, ettei ole, vaan itseni tähden haluaisin päästä hapoista eroon, koska se ei auta esim masennukseen vaan päinvastoin, niin ratkaisu ja motivaatio saattaisi löytyä vaivattomammin.
Tällä palstalla tietävämmät ovat minua valistaneet viinan vievän terän masennuslääkkeiltä. Itsekin rouhin masennuslääkettä, mutta siitä huolimatta ajoittainen, melkein kaikki kyvyt vievä masis iskee toisinaan, onneksi ei pitkäksi aikaa.
Minä en oikein ymmärrä, miksi olet asettanut aikarajan. Omalla kohdallani se tod näk johtaisi kiihtyvämpään alkoholinkäyttöön ennen tuota aikarajaa - riippuu tietysti ihmisestä.
Minä ainakin vetäisin viinaa kuin sieni jos olisin ajanut kallooni, etten enää sen ja sen päivän jälkeen ota tippaakaan. Siinä hujahtaisi aikarajat sivu samalla ja kokisin pettyneeni itseeni ja masentuisin entistä enemmän, kun en pystynyt pitämään kiinni tuosta lupauksesta.
Mutta kun ihminen nukkuu noin kolmanneksen elämästään, niin eihän se ole kuin reilut 1200 päivää!
Joo, olet aivan oikeassa. Tavallaan ajattelinkin tuon päivän sellaiseksi merkkipaaluksi, jotta muistaa, kun tulee ekat kymmenen vuotta täyteen :)
Eipä noi rohdot pahemmin ( lue paremmin ) auttanu ennen lotraustakaan, jos kohta eivät senkään kanssa!
Muodonmuutos sieneksi ei ole mahdollinen melkoisten likviditeetti-vaikeuksien johdosta.
Tolkku on päässä, etten nyt maita ja mantuja realisoi moista tyhmää harrastusta rahoittaakseni!
Vaan saas ny nährä, kuis äijän käy; yhä olen vain isä, eikä mitään merkkejä etuliitteen iso lisäämisen tarpeellisuudesta ole kuulunut!
edelliseen, kun unohdin kiittää minusta huolehtimisesta, eritoten, kun olen havainnut, että Sinulla on melkoinen lauma paimennettavana!
Tässä jossain vaiheessa jonkin aikaa takaperin tulin ajatelleeksi ( kun en muista, mitä aikaisemmin olen ajatellut ), että ehkä nykyinen ongelma on sittenkin jollaintavoin yhteydessä suuuuuuuuuuuunnattomaan yksinäisyyten, jota olen kokenut jo sen 8 vuotta, jonka olen töistä joutunut poissa olemaan ( vaimoa ei lasketa )!
Mulla ei ole ollut yhtään ainoata " kaveria " yhtenäkään yksinäisenä kotonaolo-päivänä näinä kahdeksana vuotena ja se on minulle aika lohduton juttu, josta kärsin suunnattomasti!
Sori, tää loppu ois kuulunu toiselle palstalle, mutta kun se kuitenkin on kai jonkinlainen selitys ropleemaani!
Kiitti vielä kerran kaikille!
En minä silleen mikään paimen ole, mutta minulla ei ole syytä pantata kentältä saatua omakohtaista tietoa asiasta. Sanotaan sitä vaikka hyvitykseksi.
Kun yksi juttu omasta elämästä jää pois - sinun tapauksessasi työ- niin sen tilalle yksinkertaisesti täytyy keksiä jotain muuta korviketta, muuten se saattaakin luiskahtaa hyvin äkkiä juoman puolelle, jolla sen tyhjiön täyttää.
Venaas vähän, mä kerron yhden jutun, mutta mä sippasin sohvalle ja kahvia täytyy saada kun on ihan pökkelö olo. Noin, siellä tippuu.
Tälleen kun alkoholipalstalla ollaan, niin kerron A-killasta. Se on itsenäinen, mistään riippumaton pulju, jonka perustivat aikoinaan A-klinikka ja sen asiakkaat. Se tarkoituksena on yhdessä päivän mittaan tehdä juttuja, millä sen tyhjän päivän täyttää.
Minulla kun nyt on talviloma, niin olen parina päivänä käväissyt omassa killassa aamusella ja oli mukavaa tavata vanhja naamoja.
Meidän killassa toimii eräs teräsmies, joka ei ikinä käyttänyt viinaa ja hän häärää siellä omasta tahdostaan 12 t/vrk, korjailee mm fillareita, joita kyläläiset tuovat korjattavaksi. Hän on täyttänyt eläkepäivänsä tällätavoin.
valvottua minuuttiahan se on!
Noista korvikkeista.
Onhan noita, kun vaan sais aikaseks tai pystyis niitten kanssa pulaan.
No sen verran, että vein taannoin kaukoputken ulos jäähtymään ja vilkasin kuuta ja jupiteria, joka just nyt näkyy hienosti!
Googletinkin sivun jupiterista, vaan kun en osannu liittää sen osotetta tähän, niin tässä manuaalisena versiona:
www.ursa.fi/extra/kosmos/j/jupiter
Tää tähtien tiirailu on mun yks harrastus. Sit ois korukivien hionta, johon siihenkin on vehkeet tuolla keltsussa, sekä öljyvärimaalaus.
Iskä maalas koko ikänsä, liekkö verenperintöä, että sekin jotenkin käy, vaan ei omasta mielestä tarpeex hyvin ( diagnoosina mm. vaativa persoonallisuus ).
Ei mulla siis aika pitkäx kävis, ku noita hommia voi tehä vuorokauden ympäri, paitsi putkijuttuja, jos taivas on pilvessä.
Silti kaipais päivisin jotain juttuseuraa, mut jotenkin must tuntuu, et noi A-kertsit ei oo mun juttuja.
Oon liittyny jo aikaa sitten yhteen tähtikerhoon, joka kokoontuu joka torstai, vaan ei oo tullu käytyä aikoihin ja sit on tiistaisin semmonen ammatti-ihmisen vetämä masis-juttu, jossa oon pyrkiny kyllä käymään!
Että sellasta tällä erää!
Mä oon kans tähtien pällistelijä, mutta vain paljailla silmillä. Mulla on suosikeissa astronetti.com ettei tarvii arvuutella mitä tähtiä ja planeettoja on milloinkin näkyvissä. Talvella minulla tarvii olla taluttaja mukana, muuten mennään ojia pitkin tai puita päin, kun niska on koko ajan kenossa taivaalle päin. Jupiter näkyy aamulla suoraan keitiön ikkunasta ja tosi kirkkaasti.
Sitten minä keräilen "ihmeellisiä kiviä" kesäisin ja joka kivikasaan jumitun, että josko jotain löytyis. Sillon on taas persus taivasta kohti.Mistähän muuten johtuu, ettei koskaan löydy valkoista ja pyöreää kiveä?
Aikoinani harrastin öljyvärimaalausta, mutta annoin kaikki taulut pois, koska niisä näki aina jotain, jonka olisi voinut tehdä toisin ja paremmin. Mulla oli kuulokkeet korvilla ja kuuntelin klassista ja maalasin. Valitettavasti mukana oli myös viinipänikkä. Olen harkinnut maalauksen uudelleenaloittamista, mutta mietityttää, kun se tahtoi viedä kaiken muun ajan. Nykyisin piirtelen.
Sen päivittäisen juttuseuran löytäminen on varmasti monellekin pulma, mutta fundeerataan.
Koiranomistajien kanssa minun on ainakin helppo päästä juttusille vaikkei oma koiraa olekkaan.
Mitähän minä tekisin, jos kertoisit kovasti pitäväsi urkumusiikista esim Bachista.
ihmeellisyyksiä ja kummallisuuksia pullollaan
mulla oli oikein jalustalla oleva iso ja tehokas kaukoputki tähtien tarkkailuun, mutta yhen ryyppyputken aikana myin sen ja join pois
ja kiviä olen kerännyt varmaan pari kuutiota erilaisia kummallisuuksia .
valkoiset kivet ovat yleensä kvartsia ja seon niin kova mutta hauras, siis lasimainen,että se särkyy murusiksi jos joutuu ahtaassa paikassa pyörimään, elikkä kiderakenne on syy ettei pyöreitä löydy
öljyväri maalaus on myös ollut harrasteena
v. 93 oon viimesen taulun tuhertanu, mutta jahka tässä vielä joskus lisää
ja koirakin mulla on ja sekin pitää urkumusiikista koska ulvoo mukana
elämä on yhteensattumien summa
ku että ihmeellistä on.
Jotenkin näillä otsikoiduilla palstoilla ei ihmisen persoona ja mieltymykset pääse toisten tietoon, kun yritetään pysyä aina niin otsikon alla, niin otsikon alla että.