Pyyntö, auta mua unohtaa sut, se ois varmaan helppoa, mä unohdin jo silloin silloin, mutta sä jatkoit, ei oo mun vika, mutta mä haluun unohtaa sellaisen josta ei voi ikinä tulla mitään, kohtaan kokoajan muita, mutta aina palaan samaan takas, eli silloin niistä ei ole kukaan säväyttänyt samalla tavalla, vain sinä voit siinä auttaa tai sit joku joka kolahtaa voimakkaammin. En halua ikinä rakastua, elämä on helpompaa ilman rakkauden tunteita. Oikeastaan rakastan sua, mutta myös vihaan. Haluan niin eroon tästä tunteesta. Mikä sussa oli niin erikoista, yleensä pystyn tuosta vaan jatkaa matkaa, nyt en pystynytkään.
Mulla ois yks
Anonyymi
34<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Lupaan, ettei tulla näkemään, kyllä ne muistikuvat siitä sitten pikkuhiljaa laimenee.
Hyvä
Ei todellakaan onnistu, me ollaan ikuisesti yhdessä ja asutaan yhdessä ja kukaan ei ikinä uskalla tulla meidän väliin. Mä rakastan sua enkä ikinä halua menettää sua ja rakas voitko laittaa meille ne tapaamiset niin saadaan olla sillein ja rakas mä rakastan sua ikuisesti
Laimenee, yks eteen yks taakse.. Laimenee ihan varmasti jos toinen ei kokoajan muistuta olemassa olostaan.
Kuka tämän joka kirjoittaa tuntemattomille joka ketjuun noita ihan hourailevia juttuja?
Rakastuit. Sitä ei elämässä tapahdu kuin kerran.
Pelottava tunne
En ole ap, mutta olisi voinut omalla kohdallani jäädä kokonaan väliin. Kun ei nuorena tullut tällaista vastaan, niin miksi sitten nyt? Tai siis muutama vuosi sitten.. Pelkkää kärsimystä. Haluaisin nauttia elämästä, ei kaipaava siitä pysty nauttimaan.
Toki. Se murtaa aivan kaiken ja tekee lopulta ihmisestä niin paljon paremman. Tunteen piilottaminen aiheuttaa ahdistusta ja lopulta vetää syvään masennukseen. Niin keho rankaisee, jos ei siitä pidä huolen. Rakkauden kokeminen ja sen eläminen taas tuottaa kaikkea hyvää, kuten puu hedelmää.
Niin, niin olis, varsinkaan jos mahdollisuudet onnistumiseen on pienet.
Eipä sitä rakkautta pidäkään piilottaa siltä vastakappaleelta, ei ikinä, jos kyse on Rakkaudelta
Mutta joskus ehkä maailmalta ja muilta ihmisiltä voi joutua piilottamaan. Mutta mielestäni aina voi ja pitää löytyä tapoja ja mahdollisuus olla yhdessä. Jos siis molemmat osapuolet sitä haluavat. Aina kuitenkin löytyy joku ratkaisu. Aina.
Jos tunne on yksipuolinen, unohda. Jos tapauksessanne on jotain esteitä, mene ja korjaa ne. Turha täällä on ruikuttaa kun mitään ei olla kuitenkaan valmiita tekemään. Syy laitetaan vain toisen niskoille.
Onnistuminen+on+100%+jos+molemmat+sitä+haluaa.
Ei laisinkaan :)
Ei edes nähdä missään. Mutta muistan hänet elävästi koko ajan. Tuntuu siltä, että näin suuret tunteet pitäisi saada elää. Ne syö voimat, kun et voi niitä kohdistaa. Miten voisin oppia rakastamaan niin, että en kaipaisi niin kovasti? Hyväksyisi vaan asian jotenkin.
Mutta tämä tilanne muistuttaa vaan siitä, kuinka yksinäinen olen. Elämä on koetellut ennenkin ja koettelee, mutta tuntuu että tämä on liikaa. On niin syvällä sielussa tuntuva yhteys. Yhteys, jota ei voi katkaista. Yritetty on, mutta on vaan hyväksyttävä pienuutensa tässä asiassa. Jotkut moittii täällä itseään siitä, kuinka tyhmiä ovat kun rakastaa. Ei sitä voi itse valita, kun jotain aitoa, oikeaa kohtaa. Joku on joskus myös antanut neuvon, että ihmistä ei saisi rakastaa ja haluta liiaksi. Joka päivä rukoilen tähän asiaan jotain ratkaisua.
Haluat sen ihmisen luokse ja kun et sitä tee, niin alkaa elämä tuntua julmalta. Ota siihen yhteyttä, jos et uskalla niin miksi olet sellaiseen ihmiseen sitten rakastunut? Menee varmaan intohimon puolelle eikä rakkauden, jos sitä täytyy pelätä.
Niin, tuota on hyvä miettiä mitä tämä on. En ole siitä ihan varma, mutta vahva voima tämä on. Hänellä ja minulla, on ollut paljon ristiriitoja. Joskus on mennyt ok, mutta viimeksi ei sujunut lainkaan. Silloinen tapahtuma oli kuitenkin niin iso muutos siihen mitä oli ollut, etten voi ihan luottaa siihen, että kaikki olisi ohi. Sen jälkeen kumpikin on joutunut perustamaan elämänsä uudelta pohjalta.
Totta on se, että en ole valmis ottamaan häneen yhteyttä. Olen se, joka otti yhteyttä viimeksi. Kummallekaan se ei ole ollut ikinä helppoa. Tavallaan kyllä ajattelen, että aika ei ehkä ole vielä oikea ja voisin sen vuoksi pilata jotain. Ja samaan aikaan ajattelen myös, että minun ei kuulu nyt tunkeutua hänen elämäänsä. Hän tekee sen, jos haluaa.
Ja tässä ei ole ylpeydestä tai pelosta kyse. Vaan siitä, että ottaa vastuun toimistaan. Ja vastuu on ihan toisenlainen asia minulle tänäpäivänä, kuin ennen. Opettelen ihan uudenlaista elämää tällä hetkellä ja olen hyvin keskeneräinen. Ei minulla ole oikeutta tunkeutua toisen elämään. Ei minulla ole häneen tai hänen elämäänsä mitään yksinoikeuksia.
Jotenkin luotan siihen, että törmäämme taas tuolla ulkona jossain, jos se on tarkoitettu tapahtuvaksi. Väkisin vääntämällä ei mitään hyvää voi syntyä. Ei tuntuisi luontevalta ottaa häneen yhteyttä nyt. Siihen kaikkeen liittyy niin voimakas tunnelataus.
Voisin ottaa vasta sitten itse yhteyttä, kun olen varma siitä, että kestän sen, mitä sieltä tulee vastaan. Ei tässä pelkästä intohimosta kuitenkaan ole kysymys, koska näen hänen haavoittuvuutensa. Täytyy ottaa huomioon toisen ja omat tunteet. Emme ole kumpikaan ihmisiä, jotka tuosta vain lähtevät jonkun matkaan. Meihin ei päde ihan tavalliset treffailukäytännöt, eikä varsinkaan tässä tapauksessa.
:-)
(ei pahalla)
Voisin kirjoittaa samoin miehelle. En vaan tiedä mitä tämä on mutta ei tämä tunne poistu, aika ei auta, järki ei auta, mikään ei auta. Kykenen ottamaan välillä yhteyttä mutta ihan pintapuoleisesti ja tiedostan että tunteet on ykispuoliset koska hän ei enään ota minuun yhteyttä, sekään ei auta.
LOPETTAKAA TUO ITSESÄÄLISSÄ RYPEMINEN! TEHKÄÄ RAKKAUTENNE ETEEN JOTAIN!
YSÄTÄVLLISIN TERVEISIN: JEESUS KRISTUS
Oho täällä on julkkiksia! Miten ihmeessä herra Jeesus on tänne eksynyt, onko kadoksissa jotain tai joku? pyhää Henkeäkö ikävöit? Olet kyllä ihan oikeassa että eteen täytyy tehdä.
Olen lomalla. Missäs muualla sen viettäisin kuin täällä kuolevaisten kanssa palstalla, Faija käski tulla tänne, neuvomaan teitä. ETTÄ NYT SOITTOA TAI TEKSTIVIESTIÄ SILLE RAKKAALLE, MINÄ ODOTTELIN LIIAN KAUAN JA KOHTA OLINKIN JO RISTILLÄ. NYT TOIMINTAA.
Ja Jumalan siunausta.
Rienausta
Sitä saa jumalattomat. Mutta totuuden tuntevat tulevat siunatuiksi.
Senkö takia kielsit yhteydenpidon? Tai et varsinaisesti kieltänyt mutta ollaan vaan kykenemäytömiä sanomaan toisillemme kunnon hyvästit.
Toki tuokin mahdollista mutta eri tapauksessa,
Tapaus jossa ei ollut tunnetta?
Hm.
No kun minäkin alan olemaan kai kissa ...
Ei oo tervettä mutta näin se vissiin on..
??
Käytä järkeäsi. Mielikuva ja ajatukset väistyvät unholaan hiljalleen.
Kun et itse sotke kuvioita, etkä kyttäile ja kuljeksi samalla asuinpaikkakunnalla.
Tämä on paras neuvoni vieraalle ihmiselle.
En ole erityisen erikoinen, minussa on paljon samaa kuin muissakin naisissa.
Muuten en pysty auttamaan sinua.
Unohtaa kantsii vain, jos tunteet on yksipuolisia ja tietää että toiselle ei kelpaisi. Aloituksessa on hyvä kysymys siitä, että mikä itsestä olisi niin erityistä, että kaipaisi eikä pystyisi unohtamaan. Uskon, että moni meistä kokee riittämättömyyttä ja näkee itsensä ihan tavallisena niin itsekin näen itseni. Mietin, että en olisi mitenkään erityinen kenellekään, enempi varmaan pettymys, että joku vain luulisi että olisin jotenkin erityinen. Tällä hetkellä kyllä lämmittäisi kovasti, jos joku kaipaisi ja olisi jollekin erityinen, mutta enpä usko sellaista kyllä toivoa ja palstan pelleilyn vuoksi en usko olevani mitenkään erityinen kenellekään. Miks olis. Ikää kertyy ja kaikkee muuta.
Mielenkiintoisia kommentteja, mutta miks mun viesti poistettiin? Jossa totesin vaan, että tietäisitpä vaan😂.. Mä tiedän, hän tietää, mutta..
-ap
Rakas ihminen on erityinen sille, joka rakastaa ja tuntee sitä oikeaa rakkautta.
Ulkonäkö ym seikat on pinnallisia asioita, todellisen rakkauden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Oikeaa rakkautta ei tarvitse unohtaa.
Hienosti sanoiksi puettu. Totta.
Miten hän voisi sua auttaa unohtamaan itsensä?
Itellä ainakin ainoa lääke unohtaa joku on pysytellä hänestä kauempana ja antaa ajan vaikuttaa. Jos pysyn lähettyvillä, en saa sielunrauhaa ja menee koko elämä ihan ulalle. Tunteet on niin massiivisia.