Tuli tai ei mitään, niin vastaa silti. Mikä siis jäi harmittamaan suhteessanne häneen, jossa ajatuksesi ovat viipyilleet?
Mikä jäi harmittamaan?
Anonyymi
91764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 91
Vanhimmat
Välinpitämättömyys...Taustalla lienee hyväksikäyttöä. Mikään muu ei selitä. Ei se minua haittaa jos on. Lukot pitäisi avata. Kaikkeen lienee syynsä. Odotan....
Hyväksikäyttöä niin miten sen voisi ilmaista paremmin...?
Sitä siis epäilen koska normaali keskustelu on ollut minimaalista. Voihan siitä olla vaikea puhua. Ei sitä kaivamalla tarvitse kaivaa. Tuo selittäisi tunnelukon. Toiveikkaana ja välittävänä minä odotan...
Pistä kikki takaisin punttiin ja keksi parempia illuusioita. Tack.
Käytin tunteitta hyväksi nuorta naista , olenhan ihminen ilman sydäntä.
Ei oikeastaan mikään. Ei voi pakottaa tuntemaan.
Tarkennan kysymystä. Kysymys oli periaatteessa tarkoitettu sellaisille, joilla on ollut tunteita ihmiseen...
Tarkennan minäkin vastaustani siis toista ei voi pakottaa tuntemaan eli suomeksi toiselta ei tullut vastakaikua. Englanniksi tai ruotsiksi en rupea laittamaan.
:-)
Vihakin on tunne.
Mikä suhde?
Suhde, oman mielen kehittämä, todellinen tai kuviteltu. Jos ei ole ollut nähtävää suhdetta, niin mielesi kehittämä ajatussuhde sitten.
Välinpitämätön olin.
Miksi ihmeessä?
Eipä tuollaisia kannata pohtia. Asiat menee niinkuin menee.
En saanut mahdollisuutta.
No ensinnäkin olisin voinut varmistaa vielä sen, että on varattu. Ja olisi ollut rohkeutta saada pakit edes sillä 0,01 prosentilla. Jotenki tuli niin lässähtänyt olo kuin tuulihattu ilmat pihalla. Mut uusia pettymyksiä kohti.
Alun avoimuus ja luottamus toiseen.
Päästin hänet ihon alle. Etten oppinut siitä tarpeeksi. Että etsin ja kirjoitin tänne. Ettemme koskaan kunnolla puhuneet kaikesta. Väsymys, uupumus ja pettymys valtasivat mielen. Itsesuojeluvaisto <> usko illuusioon
Luotatko vielä? Veikö itsesuojeluvaisto voiton ja aloit luottamaan siihen että kaikki oli illuusio?
Aika paljon pitää tapahtua että luotan.
On tapahduttava jossain muualla kuin täällä.
Muutoin illuusio joka sekin oli omalla tavallaan kaunis. Uskoin siihen aikoinani.
Minä pelkään että illuusio paljastuu oikeaksi jos tutustumme kunnolla. Luottamuksem arvoinen on hän.
Et ollut koskaan rehellinen
Lapsellinen käytös, ei minkäänlaista puheyhteyttä.. siksi pelkkää olettamista puolin ja toisin. Moni solmu aukeaisi jos suostuisi puhumaan mutta mieluumin pakenee.. joten tyhjän saa pyytämättäkin, antaa olla.
Ihmisistä tulisi pitää huolta.
Se että tilanteessa jouduin tekemään kaikkeni että hän ei pitäisi minusta. Suojelua, omien tunteiden voima (ei laannu) ja koska selvästi olen idiootti kun kykenin tekemään tuon. Kamalin ja raskain teko minkä koskaan jouduin tekemään. Harmittaa siis etten miettinyt asioita valmiiksi ennenkuin toimin ja hän ei tule koskaan olemaan minun.
Olisi kannattanut kysyä edes ennen kun antaa toiselle valtuudet päättää asioista. Ennen kaikkea olla huumaamatta toista ja kopiomatta kännyä sillä aikaa. Petollinen, paska ja kiero. Ei muuta sanottavaa enää.
Itse minä päätin pistää jotain ihanaa pas*aksi. Mulle on tehty kaikki edellä mainitut mutta ei hänen toimestaan.
Nyt kiinnostaisi tietää että mikä oikein oli tälläinen teko? Etkö voi vielä korjata asiaa?
Osoitin itseni hankalaksi, epäluotettavaksi ja siinä samalla meni arvostus minuun. Pitää olla melkonen seppä tai jumalatar että tämän korjaisi. Idiotismi ei riitä.
Ei sitten, jos et halua. Mut toimi ensi kerralla reilusti ja rehellisesti.
Tottakai haluan mutta realistinen pitää olla. En olettanut että tunteeni oli niin vahvat ja että kerrankin kohtasin aidosti hyvän miehen. Järjellä menin taas kerran joka johti järjettömiin tekoihin.
Selvästi et halua.
Sen takia pyörin palstalla kun olen onneni kukkuloilla, en halua häntä ollenkaan enkä varsinkaan ikävöi.
Ehkä pari hyvin valittua sanaa olisi voinut johtaa erilaiseen lopputulemaan, mutta se on joskus hyvin vaikeaa. Toisaalta jos olisi tarkoitettu tapahtuvan, eikö pitäisi sujua kuin tanssi.
Riippuu varmaan mitä sanoit. Olen myös huomannut että elämässä ne parhaimmat asiat eivät saavu helpolla luokse vaan ne tapahtuvat pienten taistojen kautta.
Jos heti alussa sujuu hyvin, ei se todellakaan kerro mitään jatkuvuudesta. Joskus huomannut, että toinen on antanut itsestään väärän kuvan, eli miellyttänyt ettei hylätä. Ja sitten koko homma on kaatunut siihen, että toisesta kuitenkin paljastuu ne omat peitetyt, salatut puolet. Ja sitten ihmettelyä, että ai nyt vasta huomaankin millainen hän on.
Jos taas kaksi voimakasta persoonaa, vahvoilla omilla mielipiteillä varustettua kohtaa, ei se suju heti kuin tanssi. Mutta toisen kautta voi oppia pikkuhiljaa itsestäänkin jotain arvokasta. Tärkeintä on, että kaikki alusta lähtien perustuu rehellisyydelle.
"Toisaalta jos olisi tarkoitettu tapahtuvan, eikö pitäisi sujua kuin tanssi."
Mitään ei ole tarkoitettu tapahtuvan.
Hänen piittaamattomuutensa ja ilkeytensä.
Olisin tahtonut hänet kunnolla elämääni
Onko elämä loppu?
Se on alku :)
Oikea vastaus
Ehkä se, että väärinarvioin hänet ihmisenä. Paljastui olevan aika pinnallinen ja piittaamaton.
Olisi pitänyt ottaa hänet avoimin mielin vastaan. Hän mies yritti vain saada jotain näkemystä minusta.
Se harmittaa, että luulen hänen muodostaneen minusta mielikuvan omien luulojensa ja olettamustensa pohjalta, eikä ole suoraan kysynyt asioita multa.
Muutenkin puhuminen on meillä alun jälkeen heikentynyt.
Uskon silti, että puhumalla kaikki asiat olisi vieläkin selvitettävissä.
Mitään pahoja ajatuksia mulla ei hänestä ole.
Tuo on muuten kaikkein loukkaavinta, että kategoroidaan toinen johonkin, kuuntelematta, kohtaamatta, tutustumatta. Omiin tuntemuksiin, vanhoihin kokemuksiin tai mikä pahinta, jonkun kolmannen osapuolen kertoman perusteella. ❤️ sinulle.
Mutta valitettavasti ihmiset puhuvat myös paljon paskaa itsestään ja selittävät asioita hyvin.
Eli ne asiat voivat kertoa ihmisestä paljon enemmän kuin ne ihmisen omat höpötykset ja kuvitelmat itsestään.
Teot kertovat enemmän kuin sanat.
Tämäkin on totta. Ymmärrys vaatii selitystä kuitenkin. Jostainhan luottamisenkin on synnyttävä. Tai sitten sillä ei ole väliä. Kun toinen kertoo kuvitelman, toisen tehtävähän on korjata sitä? Sitä kutsutaan kasvuksi.
Ehkä se, että harvoin tuntuu niin vahvasti, että tämä voisi olla molemminpuolista. En ottanut tarpeeksi selvää, kun tilaisuus oli. Turha jossitella jälkikäteen, mutta eiköhän tämä palstalla roikkuminen kerro jotain. Jäin "entäs jos" tilaan.
Esittikö ap liian vaikeasti tavoiteltavaa atm-mielelle?
Suhdetta ei ole ollut ja se harmittaa.
Olis silloin vuosia sitten pitänyt vaan istua siihen autoon ja kääntää se kortti. En taida saada uutta tilaisuutta enää. Nyt olen vain päivien piriste. Mukava nainen.
Länsirannikolle meni tämä
okei "päivien piriste" kuulosti tutulta vaan jostain :D
Näette päivittäin?
Ei nyt päivittäin, aika usein kyllä.
Moni asia jäi harmittamaan. Ehkä eniten harmittaa se, että kun hän sanoi että rakastaa minua, niin minä en täysin sitä uskonut, enkä uskaltanut sanoa, että niin minäkin sinua. Syynä tähän oli tosi huono itsetunto ja aiemmista kokemuksista johtuva epäluottamus miehiä kohtaan. Olisikohan asiat menneet ihan toisin, jos olisin uskaltanut tunnustaa sen, että minäkin rakastan?
Oletko S nainen?
En ole.
Milloin Rakkadentunnustuksen Kuulit?
Omalla kohdalla. Se hänen tunnustuksensa olisi merkinnyt paljonkin.
Monen monta kyyneltä, olisi voinut jäädä sinä talvena/keväänä vuodattamatta.
Ei se haittaa. Rakastan edelleenkin. Hänelle, niin se on. Hän osui herkimpään kohtaan.
Kauan sitten kevättalvena. Oltiin teini-ikäisiä vasta. Jos olet hän, niin olen todella pahoillani kyyneleistä. Jos sinuun sattuu, niin silloin sattuu minuunkin.
Minun olisi pitänyt pyytää häntä vaimokseni kun olin vielä pikkupoika. Nyt olen ennakkoluuloinen, ylpeä, satutettu, kovasydäminen jne. Voi että miten söpöä olisi ollut jos oltaisiin menty isoina sitten naimisiin.
Paljon. Eniten ehkä se kun aikana jolloin olisin tarvinnut häntä ystäväkseni hänkin jätti minut yksin. Yritin lähestyä muttei koskaan vastannut luotin ja välitin kuitenkin hänestä koin silloin elämäni ehkä hirveintä aikaa. Eikä hänkään välittänyt.
Ei oikeastaan mikään. Taisin rakastua, mikä on minulle epätyypillistä. Vaikka asiat meni kuinka meni, niin olen kiitollinen niistä tunteista mitä koin.
Suru ja kipu menee vielä joskus pois. Tiedän sen.
Minulla on hyvä olla näin.
Tilanne on selvitetty?
Kyllä. Ei jäänyt jossiteltavaa
Se tässä eniten harmittaa, että me ei edelleenkään olla yhdessä. Hänellä on joku muu ja minä olen yksin.
Minulla samankaltainen situation mutta kaippa nämä asiat tästä klaaraantuu.
Se, että en saanut/saa suutani auki ja kerrottua tunteistani. Että tietäisi onko toisellakin tunteita vai kuvittelenko. Viestin laittaminen olisi helppoa, mutta ne seuraamukset pelottaa. Tätä on jatkunut jo piiitkän tovin. Painiskelu jatkuu tunteiden kanssa. Ihania tunteitahan nämä, en minä sillä. Niin ja olen nainen, jos joku miettii.
Mukavaa Ystävänpäivää.
Voisit nyt toivottaa Ystävänpäivää hänelle henkilökohtaisesti. Mitähän seuraamuksia viestistä voisi tulla ja miksi niitä olisi edes syytä pelätä?
Voisin, olisi ollut hyvä tilaisuus aikaisemmin. En osaa sanoa seuraamuksista, pelko on yleensä turhaa. Itsesuojelua kai.
Taidetaan olla puhuttu aikaisemminkin toisellakin palstalla.. Ikävä että se itsesuojeluvaisto on noidankehä, jossa kuilu ainoastaan kasvaa ja kasvaa päivä päivältä.
Voi olla, että ollaankin. Niin siinä vähän käy, sen kun saisi katkaistua.
Olisin voinut ottaa selvää jo ennen kuin annan tunteiden vahvistua että onko hänellä joku kotona odottamassa
Entä jos hänellä el enää ole?
Toivoisin että hän sen silloin kertoisi edes jollain tavalla. Mutta hänen eleistään, olen kuin ilmaa ja katseiden välttelystä päätellen näin ei ole. Mutta en minä tähän murru, odotan vuorovettä joka saattelee minut jälleen matkaan aallonharjoille tanssimaan.
Se, että hän ei toivottanut minulle ystävänpäivää. Kaikille muille kyllä. Se, että hän on kuin minua ei olisikaan, kuin mitään ei olisikaan.
Palasta ainoa jossa uskaltaa; Hyvää ystävänpäivää! :)
Kiitos ❤ samoin sinulle, kuka lienet😊
Yksinäinen susi keskeltä ei mitään. Kukas sinä?
Sisäisesti yksinäinen, vaikka ihmisiä parveilee ympärillä. Yhtä vain kaipaan, vaikka ei ehkä saisikaan.
Miksi ei saisi kaivata? Olet varattu?
En ole varattu. Hän ehkä on. Tai en tiedä, mikä tilanne. Monimutkaista.
Minne päin menee?
Kuulostaako tutulta? Länteen...
joo harmi että kuulostaa...
Miksi harmi...
En tunne ketään länsirannikolta.
Sehän se. Toivottavasti tilanteenne selkeytyy ja lopputulos on toivotunlainen. Minä yritän rimpuilla irti näistä tunteista ja kääntää ajatukset pikkuhiljaa toiseen suuntaan. Kun tietäisi vain miten.
En taida voida auttaa siinä...
Hän ei laittanut viestiä etkä sinäkään?