siinä vaiheessa, kun läheinen ihminen kuolee tai sairastuu vakavasti.
Aasinsilta ikävöintiin vainajien kohdalla.
Sitä tarkoitan, että pieniä ovat ihmissuhdeongelmat kuitenkin. Sentään hengissä
Aasinsilta ikävöintiin vainajien kohdalla.
Sitä tarkoitan, että pieniä ovat ihmissuhdeongelmat kuitenkin. Sentään hengissä
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mutta kun tarpeeksi kuolee, niin siitäkin tulee vain osa elämää. On jotenkin naivia vähätellä jonkun tunteita sillä perusteella, että toisia kuolee. Kaikki kuolee, mutta läheskään kaikki eivät saa koskaan tuntea aidosti ja isosti.
En vähättele tunteita, en tosiaankaan. Koitan järjestellä ajatuksia päässäni. ap.
Näinpä, näen työn puolesta ihan riittävästi kuolemaa, kivempi ajatella välillä muutakin. Ja kaikki kuolee. Läheiseni sairastui vakavasti, hetken surin, sitten ajattelin, etten voi asialle mitään, valitettavasti ja elämä jatkuu..
Tunteet voi olla suuria, eikä niitä tarvitse verrata kuolemaan tai sairauksiin, pitää elää täysillä siihen saakka kun pystyy.
Tuntea aidosti ja isosti.. En ole sylissäsi ollut ja sinne asti kaikki on turhaa.. Se, mikä sinusta tekee erityisen on se maailman suhteellisuuden ymmärrys ja eri kielten ymmärrys, kuin mistä itsekin olen kiinnostunut yhdistettynä realismiin. Se on, mikä sinussa viehättää ja vetää minua puoleesi, ja se kuinka liikut, askelteittesi rytmi ja käsiesi liike..
Koittaa - sanaa käytetään, esim. jos aika tulee/saapuu - aamu koitti, talvi koitti, ilta koitti, pimeys koitti. Ei kuitenkaan elävistä.
Koettaa - sanaa käytetään, jos halutaan sanoa koetin/yritin järjestellä asioita. Aika usein näkee käytettävän väärin tuota "koittaa" sanaa.
Komppaan aloittajaa. Silloin, kun kuolema iskee konkreettisesti vasten kasvoja, niiden rakkaimpien ja läheisempien menettämisen myötä, ymmärtää, että yksi huono parisuhde sinne tai tänne ei maailmaa kaada. Se tunne, surun ja vihankinkin keskellä, että on elossa, on silmiä avaava kokemus. Että mikä siinä elämässä onkaan tärkeintä, tai mikä on elämän tarkoitus? Päädyin siihen, että se on Rakkaus. Suurella R:llä.
Ja kun kaikki on turtaa, eikä tunnu miltään, ja kun tuleekin se suuri ilo, tunne, Rakkaus, ei voi olla kuin onnellinen. Tuo ihminen aiheuttaa minussa tunteita, olen iloinen kun näen hänet! Ja kun en näe, hukun ikävään.
Se tunne, että edes tuntee, joku saa tuntemaan kaiken turtumuksen keskellä, kielii rakkaudesta. Niin voimakas kokemus, joka herättää jälleen henkiin. Kuinka sellaisen voi sivuuttaa? Varsinkin, jos se tunne valtasi jo ennen omia läheisen kuolemien kokemuksia?
Haluaisin omia yllä mainitun kirjoituksen. Jos oikein kuvitella haluaa, se voisi olla juuri sinä, joka kirjoitit. Käsieni liikkeitä hän kerran matki, tosin suupielet hymyssä. En ollut ymmärtänyt ennen olevani niin...hmm..tulinen :) Askelten rytmin voi tunnistaa käytävillä jos haluaa. Mutta saako se sydämen jättämään lyönnin välistä, sitä en tiedä?
Ikävä minulla silti häntä on.
Koita ihminen ymmärtää, että täällä saa kirjoittaa murresanoja!
Ikävä on minullakin. Todellakin. Kumpa voisin tehdä jotain. Sinä tiedät mitä käyn läpi. Tiedät, mitä ajattelen ja tunnen. Rakastan.
Monta läheistä mennyt jo rajan toiselle puolelle, sairastumisien kautta enimmäkseen. Rankka oli seurata läheisen viimeisiä päiviä saattohoidossa, hän joutui kärsimään kovia kipuja, olis toivonut ett lähtö olis ollut hänen kohdallaan helpompi. Ikävöin noita poismenneitä, odotankin jo pääsyä sinne heidän luokseen.
Niin huomaathan että olet itsekin tollanen kun olet mustasukkainen nii mitä sitten minun mustasukkainen tunnelma on niin ahdistava sulle ja totuus on se että sä olet ihan yhtä mustasukkainen kuin minäkin nii mitä helvettiä et ole mun kanssa oikeasti suhteessa ja kyllä, mä rakastan sua ihan oikeasti ja haluan olla ikuisesti sun kanssa yhdessä. Ja rakas voitko kertoa missä olet nii mun ei tarvi olla mustasukkainen kun ajattelen koko ajan että mitä teet ja sen takia haluan pettää sinua jotta tiedät miltä se mustasukkainen tunnelma tuntuu. Ja tietenkin haluan että myönnät mulle että olet mustasukkainen ja ihan samalla tavalla kuin minä olen sinusta
Rakas me ollaan mustasukkaisia kumpikin ja se ei oo hyvä juttu. Kotona olen ja menen nyt nukkumaan yksin omaan sänkyyni. Tietysti kaipaan sinua ja haluaisin sun syleilyysi ja sen jälkeen nukahtaa kainaloosi. Hyvää yötä rakas.
Luopuminenkin on osa elämää. Eikä kaikkea voi hallita. Asioita vain tapahtuu.
Se on totta, vaikka hemmetin surullista.
Tämäkin on totta. Mutta eikö ihmisen tule ymmärtää kokemaansa? Mitä ihminen on ellei ihminen?
Tunteita ei todellakaan tule vähätellä ja niillä on todella suuri vaikutus ihmisen terveyteen. Tunteet, kuten sydänsurut voivat sairastuttaa tai tappaa ihmisen. Tästä huolimatta
Läheisen vakava sairastuminen on iso ja vakava juttu. Todella tiedän tämän. Ja se on rankkaa ja surullista. Eikä ikinä oikein etenkään sille sairastuneille, mutta ei myöskään hänen läheisilleen. Elämä on kauhean epäreilua näissä asioissa.
Eikä näitä kahta asiaa pidä verrata keskenään, tunneasioita ja toisen sairastumista. Mielestäni tuo sairastuminen on kuitenkin se isompi juttu. Onneksi monesta sairaudesta voi parantua, mutta tiedän mitä on sekin, kun niin ei käy ja joku itselle todella rakas ja läheinen ihminen kuolee.
Elämän koskettavia asioita nämä molemmat.
Itse uskon myös taivaaseen ja helvettiin. Eli fyysinen kuolema on pieni murhe sekin.
No kaikki kuitenkin tulevat ennenpitkää sairastumaan ja lopuksi kuolemaan. Toisille lähtö helpompi ja nopeampi. Kärsimys ei kirkasta. Ja läheisen roolikin aika vaikea, seurata vierestä toisen hiipumista, loittonemista. Mutta jos sairastunut/kuoleva kuitenkin saanut elää edes kohtalaisen täyden ja rikkaan elämän, voiko kukaan sen enempää vaatia. Ja jokaisen pitäisi kuitenkin pitää tämä mielessä, että yrittäisi ottaa elämästä irti kaiken mahdollisen. Ja useimmille tämä tarkoittaa myös niitä ihmissuhteita, ei toki kaikille. Voi olla että kuoleman kanssa paljon työkseen tekemisissä olevat ymmärtävät muita paremmin kaiken väliaikaisuuden. Johonkin ikään asti ihminen elää kuin olisi kuolematon, että kaikkien olisi vielä aikaa. Siitä havahtuminen voi olla kriisinkin paikka, varmaan terveellinen sellainen. Memento mori ja carpe diem.
Esimerkki. Mies ja nainen ovat naimisissa melkein 50 vuotta. Nainen kuolee muutamassa kuukaudessa syöpään, tuon ajan mies näyttää pohjattoman surulliselta, kuin kaikki loppuisi. Mies suree puoli vuotta ja alkaa sen jälkeen seurustelemaan. Näyttää hyvin onnelliselta jälleen.
Niin, ja aasialaiseltakaan ei kuulu näyttää silloin. https://youtu.be/yrOUIUaDUF0
Sitäpä juuri
Olen menettänyt minäkin, mutta en ole koskaan hyljännyt rakastavaa tai tarvitsevaa. Haluan olla tukemassa sinua surun ja taakkasi keskellä, mutta työnnät minut aina pois. Rakastan sinua, minä jos kuka, kuten viestissä kirjoitin. Ota yhteyttä, anna minun rakastaa myös sinut ehjäksi.
Rakkaudella ~Minä~