Olen 34 vuotias ja aina kamppaillut mielenterveyteni kanssa. Sain n. 20 vuotiaana masennus ja ahdituneisuushäiriö diagnoosit. Sain avattua suuni vasta, kun muutin omilleni asumaan. Kotona oli niin paha tilanne molemmilla vanhemilla, mt-ongelmia, ja alkoholismia yms. ettei siellä voinut itse romahtaa. Olen lapsuuteni ja teini-iän täysin sulkeutunut, koska ei ollut ketään kenelle purkaa omaa oloaan. Oli helpompi esittää, että kaikki on hyvin. Olen käynyt varmaan 5vuotta terapiassa, sisältäen Kelan tukeman psykoterapian, kunnan mielenterveyspuolella useaan otteeseen käynyt keskustelemassa terapeutin kanssa ja käynyt myös yhden ryhmäterapian. Unilääkkeiden syönnin aloitin 18 vuotiaana ja muut masennus lääkkeet siinä 20 tienoilla, kun sain nuo diagnoosit. Syön lääkkeitä edelleen. Mulla on nyt muutama vuosi mennyt hyvin ja ajatellut, että olen ehkä päässyt yli pahimmasta. En ole esim. rahoittavia syönyt juuri lainkaan. Sain kivan työpaikan jossa viihdyn. Nyt kuitenkin tämän vuoden puolella on mennyt mieli taas aika mustaksi. Mun elämä ei etene ns. normaalia kaavaa. En pysty sitoutumaan enkä halua lapsia. Olen yrittänyt seurustella, mutta siitä tulee vaan pakokauhu, kun joku tulee liian lähelle. Häpeän ja inhoan itseäni sen verran paljon, etten halua pilata kenenkään toisen elämää sillä, että tuhlaa sen mun kanssa. Lapsista en niinkään ole koskaan välittänyt, ja tiedän sen ettei musta olisi hyväksi äidiksi. Äitius vaatii valtavasti, ja en omilla avuillani pystyisi olemaan sellainen äiti, joka takaa lapselle tasapainoisen ja terveen lapsuuden ja edellytykset kehittyä terveeksi aikuiseksi. Kukaan ei myöskään ymmärrä tätä, saan kuulla tätä vanhapiikaa läppää vuodesta toiseen, siihenkin niin lopenuupunut. Tässä kun vierestä katsoo tuttujen etenemistä kohti unelmiaan, havahtuu aina kerta toisensa jälkeen siihen, ettei mulla ole elämässä mitään. Tämä johtaa siihen, että tuntee itsensä ylimääräiseksi, turhaksi, arvottomaksi, jonka elämällä ei ole mitään merkitystä kenellekään, ei edes minulle itselleni. Arki tuntuu suorittamiselta ilman mitään päämäärää. Olen useasti miettinyt kuolemaa ja itseni tappamista aina teini-iästä lähtien ja nyt havahtunut taas näistä mietteistä. Menin tuossa taas jopa tekemään itselleni uuden arven, niiden vanhojen lisäksi. En ole tätäkään tehnyt nyt useaan vuoteen, mutta oli niin paha olo, että halusin siirtää sen fyysiseen kipuun. Mahtaako tämä loppua koskaan? Mun elämä on ollut yhtä kamppailua lapsuudesta lähien, ettei oikein enää jaksaisi....
Loppuuko tämä koskaan? paitsi hauttaan...
5
229
Vastaukset
- Anonyymi
Kuulostipa tutulta. En ukso että se "loppuu" koskaan, mutta uskon että sen kanssa oppii elämään. Joo mä tiedän että se on vähän klishee, mutta lyhykäisyydessään juurikin näin. Toki itse prosessi vei omalta kohdaltani vuosia, ja onhan siellä tavaraa hampaankolossa, eikä sen kanssa aina ole helppoa elää, kaikkine ympäristön paineineen. Mutta omat kaverini alkavat jo hyväksyä että asia on näin, ja on niitä vuosien varrella tullut uusiakin kavereita.
- Anonyymi
Niistä pääsee eroon etenemällä elämässä. Tarvitse opiskelu- tai työpaikan ja siitä sitten eteenpäin. Jos jää odottamaan, että olo itsestään paranee tekemättä elämälleen jotain, joka johtaa uuteen suuntaan, sitä saa sitten odottaa eläkkeelle ja hautaan asti.
- Anonyymi
Itselläni on vastaavanlaisia vieraantumisen kokemuksia mutta olen kasvanut aika hihhulihenkisessä kodissa alkoholistien sijasta.
Vanhemmat eivät ole ikinä olleet tunnetasolla läsnä vaan uskonnollisissa pelkotiloissaan. Sieltä sain pelkotilat perintönä ja kärsin edelleen nuoruuden pelkotilojen takaumista yli 30 vuotiaana.
Minulla on myös hermovaurio kyynärpäässä jonka sain jo 14-vuotiaana jota olen nyt yrittänyt parantaa koskettamalla sitä terveellä kädelläni.
Se on niin arka kosketukselle ettei sitä voi koskettaa kuin muutaman minuutin kerrallaan mutta näin yritän saada sen tottumaan kosketukseen ettei hartiat ja käytännössä yläkroppa olisi niin krampissa koko ajan koska tuo hermovaurio lähettää koko ajan sellaista hätäsignaalia aivoihin mikä pistää siihen liittyvät lihakset jäykiksi.
En tiedä paraneeko se koskaan täysin. Jokatapauksessa puhuit itsesi fyysisestä satuttamisesta. Siinä on riski että saat lisävaivaksesi vastaavanlaisen hermovaurion tai jotain vielä pahempaa.
Ehkä sinun kannattaisi hakeutua esim. kognitiiviselle psykologille tai ostaa/lainata mindfullnessiin liittyvä kirja jossa opetetaan paljon samoja asioita mitä kävisit läpi kognitiivisessa psykoterapiassa.
Kannattaa yrittää hoitaa itsensä parempaan tunnetasapainoon.
Elämällä kun ei ole varsinaista tarkoitusta, ihmisillä on toki seksuaalivietti, refleksit ja muita juttuja koodattuna DNA:han mutta sinä itse luot elämälle sen syvemmän merkityksen - Anonyymi
Luonnollisesti sinulle tehtiin 18-vuotiaana kattavat testit fyysisten ongelmien poissulkemiseksi, ennenkuin annettiin unilääkeet?
Ja sama 20-vuotiaana kun sait masennuslääkkeet? Hei,
Itsetuhoisista ajatuksista kannattaa keskustella ammattilaisen kanssa. Et kertonut onko sinulla tällä hetkellä jonkinlainen hoitosuhde. Jos on, niin kannattaa kertoa siellä näistä uudelleen ilmenneistä itsetuhoisista ajatuksista ja itsensä vahingoittamisesta.
Lisäksi on olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Näistä palveluista voi saada sekä tukea että vinkkejä avun hakemiseen.
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilön löydät mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle1024732Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖493212Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle852959- 801710
Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.411490450 000 ulosotossa
Suomessa on tällä hetkellä ennätysmäärä ihmisiä ulosotossa. Viime vuonna heitä oli yli puoli miljoonaa. Kuluvan vuoden1021294- 161019
Miehen taloudellinen tilanne ja
halu tarjota suojaa kaikin tavoin on usein perheen selkäranka. Siksi naisen ei ikinä pitäisi jättää huomiotta miehen rah29953Miksi syyllistät minua siitä etten pysty vastaamaan tunteisiin?
En minä sille mitään mahda. Tuntuu pahalta. En pysty enää keskittymään mihinkään enkä nauttimaan mistään, kun tämä tilan40951Eduskunnasta tippuneet kokoomuslaiset nostavat eniten sopeutumisrahaa. Kyllä veroeurot kelpaavat.
Sopeutumisraha on eduskuntatyön päättymisen jälkeen maksettava etuus, jonka tarkoituksena on tukea entisiä kansanedustaj105926