Kokemuksia etäpsykoterapiasta

Epäonnistuneen ja äärimmäisen traumaattisen SSRI-vieroituksen takia olen nyt psykoterapiassa. Enää en tunne kuolemanpelkoa, koska kuolin jo kerran. En pelkää koronaa. Psykoterapiaistunnot ovat livenä. Ilman maskeja. Terapeutti ei ole vaatinut maskien käyttöä.

Minulla on ollut etänä jo monta kuukautta. Skypen kautta. Olen keksinyt laittaa taustalle erilaisia netistä löytämiäni kuvia, maisemia, maalauksia jne. Ihan hauskaa. Etä ei kuitenkaan korvaa fyysistä tapaamista. Parempi kuin ei mitään.

Mulla alkoi terapia loppuvuodesta ja etänä ollut kokoajan. Alussa vierastin, mutta nyt olen tottunut. Ainoa, että tuntuu ettei saa rahoilleen riittävästi vastinetta vaikkei jutut siitä miksikään muutu oli etänä tai. Toisaalta etäily myös helpottaa arkea kun ei tule aikaavieviä siirtymiä.

Kiitos todella paljon teille jotka vastasitte, tulee edes hieman jaetun kokemuksen tunne. Itselläni tämä etäterapia on tosiaan ollut tosi vaikeaa, kaikkea on tapahtunut. Tunnen, että liveterapia auttaisi kehokokemuksiin, mutta ymmärrän että nyt koronatilanteen vuoksi vain etäterapia on mahdollista ja olen kiitollinen siitä. Terapeuttini ymmärtää tilanteen. -ap

Mulla ollu nyt etänä, ehkä jopa helpompi niin, kun on tota lähtemisen vaikeutta, ja tottunu pelatessa discordiin. Mut ei se ihan sama ole ku livenä.

Edelleen jatkuu etäterapiana...
Miten teillä muilla jatkuu?
ap