Itsemurhan mietteet

Ihminen haluaa kuolla eläessään ?
Yleensä ihminen ei halua kuolla kuolin hetkellään, koska tajuaa kuinka paljon elämä oli.
Elämä on lahja. Sitä ei kannata haaskata. Opettelee hymyilemään ja olemaan ystävällinen. Se on antoisaa ja kasvattaa askel kerrallaan parempaan elämään.

Vain huonoja tapoja kokeilleen ovat jääneet eloon kertomaan, mikä ei ole helppoa tai toimivaa.

Mitä jos tulisit itsemurhan jälkeen katumapäälle? Siinä vaiheessa olisi liian myöhäistä laittaa pakki päälle.

Ei sinun tehräväsi ole miellyttää muita tai yhteiskuntaa vaan elää omaa elämääsi. Todennäköisesti sinulla on harhaisia uskomuksia siitä että elämän pitäisi olla jatkuvasti pelkkää onnea.

Mutta ei onnea voi olla elkei sille ole vastakohtaa eli epäonnea johonka onnea verrataan.

Priorisoi oma hyvinvointisi niin voi olla että löydät elämänilon takaisin

Onko ihmiset TODELLA noin tumpeloita? Pitääkö itsis-aikeitaan ilmoitella netissä ympäri vuoden?
Sanoisin; lällyporukka tota tekee.

Hei,

Itsetuhoisista ajatuksista kannattaa keskustella ammattilaisen kanssa. Et kertonut tilanteestasi paljoa, etkä sitä oletko hakenut tilanteeseesi apua.

On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Näistä palveluista voi saada sekä tukea että vinkkejä avun hakemiseen.

- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilön löydät mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista torstaihin klo 15-19 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

- Valtakunnallinen kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

- Kriisikeskukset

Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Et todellakaan ole ajatuksien kanssa yksin.
Itsellä tuntuu siltä että se olisi hyvä keino ja ainoa keino voittaa nämä kaikki ongelmat.
Itsellä ollut vuosikymmeniä se että on täyttynyt keksiä tekosyitä miksi jatkaa tätä p- elämää, teko syyt loppuu kirjaimellisesti.

Mitä olet jo kokeillut? Mikä meni pieleen?
Toisilla toimii paremmin viina ja pakkanen, toisilla taas ampuminen voi olla parempi ratkaisu.

Hyppää junan alle, hirtä itsesi, aja rekan alle.

Sanoman toimittajat haluavat kuolla.

"Mitä tehdä, jos itsetuhoisten ajatusten aiheuttajana on psykiatrinen lääkehoito ja apuna itsetuhoisiin ajatuksiin on tarjolla vain lisää psykiatrista lääkehoitoa? "

Et ole yksin ongelman kanssa! Minusta tuntuu kuin kukaan ei voi auttaa mua. Perhettäni ohjattiin psykiatriassa kyselemään syönkö lääkkeeni ja heille sanottiin että jos en syö lääkkeitä ni saatan joutua uudelleen hoitoon. En siis uskalla perheelleni kertoa, että olen vähentämässä lääkkeitä. Nyt syön 40% annosta. En uskalla kertoa lääkevähennyksestä tukihenkilölle, koska pelkään että se soittaa mun hoitotaholle ja kertoo. En voi kertoa psykologille tai omasairaanhoitajalle. Muita ihmiskontakteja mulla ei olekaan. Lääkkeillä (100% annos) on huono olo, huonompi olo kuin nyt, ja tällä 40 % annoksella on myös vähän hankala olo. Jos valittaisin huonosta olosta niin lääkäri taatusti käskisi syödä lääkkeet tai ehdottaisi lääkkeen vaihtamista, mitä on ennenkin ehdottanut. Lääkkeen vaihtaminen on tuskaa kun pitää kärsiä vieroitusoireista kun lääkäri ei ymmärrä että niitä tulee ja oon koukussa nykyiseen lääkkeeseen.

Olen itse taipunut siihen että kukaan ei pysty mua auttamaan, mutta käyn varmuuden vuoksi terapiassa jos siitä olisikin apua.

Jos uskot, että lääkehoito on syynä itsetuhoisiin ajatuksiin niin lopettaisin kyllä ne lääkkeet, enkä ottaisi uusia tilalle.

"Vai onko tässä nyt kyse siitä että vedit jotain muita psyykelääkkeitä?"

(Perinteisistä) masennuslääkkeistä en tiedä, mutta psykoosilääkkeet on niin hirveetä kuraa että niistä voi oikeesti tulla itsetuhoisia ajatuksia (esim. sietämätön levottomuus ja kroppa menee niin sekaisin ettei enää tiedä miten kestää elää), kokemusta on ja päätin itse vähentää lääkkeiden määrää.

Ja myös masennukseen voidaan määrätä psykoosilääkkeitä, jos on vakava masennus.

Mitä ongelmia sinulla on? Kuinka vanha olet? Puhutko vanhemmillesi? Aina voi löytyy ratkaisu ongelmaan! Itsemurha ei todellakaan ole avain hyvään oloon. Maailma ei ole reilu mutta jos jaksat taistella sitä vastaan, elämä voi olla sulle armollisempi. Ihmisiä on jaettu kahteen ryhmään, hyvät ja pahat. Sun ei tarvitse olla kaikkien ystävät mutta ole kuitenkin ystävällinen muille. Mä oon ihan varma että sä tuut voittamaan sun sisäisen taistelusi, ihan varmasti! Usko vaan itseesi, usko hyviin ihmisiin ja ennen kaikkea: USKO TOIVOON!

Oon miettinut ihan samaa, oon tullut tulokseen että hirttäytyy ja riittävän korkeelta ja varmasti kestävällä narulla/köydellä ja itse hankin semmosta kiiltävää mikä luistaa hyvin. Nyt ootan vaan seuraavaa kunnon ahistusta. Ei vaan jaksa enää taistella vaikka kuinka yrittää.

Ne tavat jotka onnistuu ei ole kertomassa enää asiasta. Ne joilla epäonnistuu aivot on niin vahingoittuneet niin etteivät pysty kertomaan mikä meni pieleen.

Semmoinen joka jostain uhmasta tai muille "kostaakseen" epäonnistuu niin voi olla rankempaa elää pitkäkin loppuelämä pahasti vammautuneena tai toisista täysin riippuvaisena kuin terveenä olisi ollut. Terveenä oli olisi ollut enemmän vaihtoehtoja myös hakea apua ja vaihtaa elämänasennetta helpommin kuin vammautuneena.

Tiedän ainakin kaksi "selvinnyttä" . Toinen lääkkeellä yritti lopettaa itsensä ja toinen aseella. Eka nuorena miehenä on ollut jo kroonikkosairaalassa 30 vuotta aivovammaisena, puhe mölinää eikä tietoisuudesta tietoa, kävelee autettuna muttei pysty muuhun. Vaippoja käyttää
Tokaa onnistui tuhoamaan vain kasvonsa, näkönsä ja osan aivoistaan mutta tuskinpa haluaisi katsoakaan peilistä miltä näyttää.

Perseraiskaamme ihmisiä joka päivä lööpeillämme