siitä että onko kellään ollut alussa miehen kans sitä et se tahtoiskin abortin vaikka itse oli mukana "lapsi tulee jos tulee"-hankkeessa (eli ei yritetty lasta mut jos tulee niin tulee)
ei se minua painosta mihinkään aborttiin mut mulle jää syylinen olo sit siitä et mä "pakotan" sen isiks..
mä oon ollut aina abortteja vastaan ja mä tuskin kestäisin sitä henkisesti .. ..
ja mies sanoi viimeksi eilen kun kysyin et lähteeks se kävelee jos en tee aborttia niin se sanoi "en lähe mut voisit silti tehdä" eli onko tämä sit tälläista vai muuttuko yleensä miehen kanta kun raskaus etenee ?
ei se minua painosta mihinkään aborttiin mut mulle jää syylinen olo sit siitä et mä "pakotan" sen isiks..
mä oon ollut aina abortteja vastaan ja mä tuskin kestäisin sitä henkisesti .. ..
ja mies sanoi viimeksi eilen kun kysyin et lähteeks se kävelee jos en tee aborttia niin se sanoi "en lähe mut voisit silti tehdä" eli onko tämä sit tälläista vai muuttuko yleensä miehen kanta kun raskaus etenee ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Abortteja ei huvikseen tehdä, että musta tuntuu, etten olis NYT valmis isäksi.
Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Mies oli asiasta kovasti kiusaantunut, pari ekaa kk meni murjottaessa. Parisuhdekaan ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista viime aikoina. Nyt kun asia on käynyt konkreettiseksi on mieskin heltynyt ja sopeutunut ajatukseen. Jos se olisi sanallakaan vihjannut abortista, olisin jättänyt sen saman tien! niin olin jo ehtinyt päättää. Lapsen olisin pitänyt itse.
Mies ei oikein tykännyt hyvää kun kuuli mun olevan "paksuna" ja alkoi abortista puhua jo samantien. Sitten kävin lääkärillä ja kuultiin sydänäänet ja varattiin aika ultraan ja varmuuden vuoksi otin lapun raskaudenkeskeytykseen ja siltä pohjalta vaadin sitten ultraa. Raskautta en kuitenkaan itse alunperinkään olisi halunnut keskeyttää ja vaikka raskaus tuli molemmille yllätyksenä, niin on mieskin alkanut jo hyväksyä ajatuksen ja kutsuu välillä itseään "isukiksi". Sitten taas jonkun hormoonipurkaukseni aikana kun sanon ja teen tyhmiä asioita on mies taas sitä mieltä että abortti, mutta epäilen tämän olevan epävarmuutta.
No ethän sä pakota sitä isäksi vaan itse se on siittiönsä antanut tietäen, että raskaaksi siitä voi nainen tulla. Itse mies on yhtälailla vastuussa lapsenne saamisesta kuin sinäkin. Miehet voivat tulla ja mennä, mutta oma lapsi on sinulla ikuinen. Jos ajattelee vaakakupissa kumpi on tärkeämpää, oman lapsen (elävän ihmisen) synnyttäminen vai miehen tuntemat oikut, niin kumpi asia on se, joka kantaa sinua elämässä ja tulevaisuudessa eteenpäin.
Valitsisin koska vaan miehen ja lapsen väliltä oman lapseni jos sellainen tilanne tulisi eteen. Oma lapsi on kuitenkin jotain niin suurenmoista, ja oman lapsen rakkaus ja rakastaminen ylittävät kaiken muun. Kukaan muu ihminen maailmassa ei voi ylittää sitä rakkauden tunnetta sinussa kuin oma lapsi.
Miehet eivät valitettavasti ymmärrä tai he eivät pysty samaistumaan naiseen, joka kantaa uutta elämää sisällään. Äidin vaistot heräävät jo siinä vaiheessa kun nainen huomaa olevansa raskaana. Uutta elämää ja omaa vauvaansa haluaa suojella vaikka se olisikin "vain" nuppineulan pään kokoinen. Mies ei voi tuntea (valitettavasti) kehossaan niitä muutoksia ja tuntemuksia mitä oma vauva saa aikaan jo ennen vauvan maanpäällistä elämää. Siksi miehet suhtautuvat niin kevyesti yleensä kaikkeen raskauteen liittyvään kun eivät voi ymmärtää miten kokonaisvaltaisesti mullistavaa se on raskaana olevalle naiselle.
Kyllä miehen käsitys isyydestä yleensä muuttuu kun saavat vauvansa ensikertaa syliinsä. Miehet yleensä pelkäävät "vapautensa" menetystä kun vauva tulee perheeseen. Elämä muuttuu, muttei ainakaaan pahempaan suuntaan.
Meillä oli samanlainen tilanne. Mieheni ihan tietoisesti harrasti kanssani seksiä ilman ehkäisyä, mutta sitten kun testi olikin positiivinen niin sanoi että abortti tehdään. Minä en halunnut, kun kuitenkin oltiin jätetty ehkäisy niin ei siinä mielestäni olisi ollut mitään järkeä, eikä hän sitten sen enempää painostanutkaan.
Nyt on synnytykseen muutama viikko aikaa ja innolla hän odottaa lapsensa näkemistä. Osallistunut raskauteen ihanasti ja jos joskus muistutan että hänhän ei edes halunnut tätä lasta alkujaan niin sulkee mun suun aika nopeasti:)
Varmaan aika yleistä toi, että tulee paniikki kun raskaus varmistuu! Uskoisin että se siitä paranee, viimeistään kun maha alkaa kasvaa ja mieskin tuntee potkut..