Itse olen saanut paljon arvostelua siitä, että meillä on iso koira ja mulla vielä hevonenkin, mitkä eivät ilmeisesti kuulu lapsiperheisiin...
Olisi kiva tietää ihan galluptyyppisesti, mitä mieltä olette lemmikeistä lapsiperheessä? Kertooko se vastuuttomista vanhemmista, kuten jotkut ajattelevat, vai onko ihan sama, vai jopa hyvä, jos perheessä on eläimiä?
Itse koen suorastaan velvollisuudekseni opettaa lapseni kunnioittamaan luontoa ja arvostamaan myös muita elämänmuotoja, joten omat lemmikit ovat siinä suuri apu ja myös lapsille ilon aihe ja seuraa.
Olisi kiva tietää ihan galluptyyppisesti, mitä mieltä olette lemmikeistä lapsiperheessä? Kertooko se vastuuttomista vanhemmista, kuten jotkut ajattelevat, vai onko ihan sama, vai jopa hyvä, jos perheessä on eläimiä?
Itse koen suorastaan velvollisuudekseni opettaa lapseni kunnioittamaan luontoa ja arvostamaan myös muita elämänmuotoja, joten omat lemmikit ovat siinä suuri apu ja myös lapsille ilon aihe ja seuraa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minun mielestäni lemmikit lapsiperheissä on todella hyvä juttu!! On lapsillakin sitten kasvaessa jotain muuta tekemistä, kun tietokoneen ääressä istuminen. Ja eikös se justiin ole todettu jossain tutkimuksessa, että lemmikit auttavat siihen, että lapsi ei sairastu allergioihin niin helposti...?
Itse rakastan kissoja yli kaiken, mutta tulin raskaaksi samaan aikaan kun muutimme mieheni kanssa ja kissa jäi sitten hankkimatta :( Toivottavasti saan sen hankittua sitten kun vauva on vähän kasvanut! :)
Iloista odotusta sinulle!
lemmikit sopivat lapsiperheseen aivan loistavasti!! Olen myös lukenut tutkimuksista, jossa todetaan, että useamman erillaisen lemmikin pitäminen vähentään lapsen allergiariskia. Nii oppihan se lapsi sitten kunniottamaan elämiä ehkä vähän paremmin, jos on tekemisissä niiden kanssa.
Itse odottelen esikoista syntyväksi lokakuussa ja häntä odottelevat myös kaksi aivan ihana kollikissaa sekä kääpiökanipariskunta. Niin ja tietysti tuleva iskä :)))
Koirat ja kissat kotona vähentävät lapsien allergioita, tämähän on ihan tutkittu juttu.
Muitakin hyviä asioita löytyy: Lapsi oppii pitämään eläimistä, kunnioittamaan niitä, ei pelkää niitä... Luulen ettei sellaisissa perheissä ole lemmikkejä joiden lapset kiusaavat eläimiä!
Minulla on vanha kollikissa. Todella moni reagoi raskaaksi tullessani tähän tapaan: "kissa varmaan lähtee nyt". Siis minne se lähtee? En oikein ymmärrä... Samoin neuvolatätini tuumasi että kissastahan on luovuttava ennen kuin vauva syntyy. Täh?
Siis kuka terve ihminen luopuisi ensimmäisestä lapsestaan kun saa toisen?
Kyllä meidän kodissa ainakin lemmikit kuuluvat perheeseen. Lapsella on laskettuaika ens maanantaina ja täällä niitä odottaa meijän lisäksi kissa ja koira =). En mä ainakaan näe mitään muuta ongelmaa eläimissä, muuta kun että kissa voi mennä nukkumaan pienen vauvan päälle, kun tykkää lämpimästä. Mutta sekin ongelma meillä on päätetty ratkasita niin, että makuuhuoneen ovi laitetaan kiinni.
Onnellista odottelua sinne =)!
Meillä on villakoira taaperon kaverina. Ei nyt tullut edes mieleen, että koira lähtisi pois lapsen synnyttyä. Koira on luonnostaan oppinut varomaan lasta. Koiralle opetettiin, että vauvan pinnasänkyyn ja nyt lapsen "oikeaan sänkyyn" ei ole menemistä. Syksyllä on tulossa uusi pinnasänkyasukki ja myöhemmin varmaan toinen villakoira joukon jatkoksi.
Jätä valittajat omaan arvoonsa. Koira talossa vähentää allergiariskiä ja lapsi oppii suhtautumaan eläimiin luontevasti. Koirasta voi tulla lapsesi paras kaveri, niin meillä kävi. Tervepäinen koira ei lasta pure, mutta tietenkin niiden on annettava tutustua valvotusti eikä koiraa saa jättää ulkopuolelle. Hevosestakaan tuskin on haittaa, kunhan lääkärin kanssa juttelet, mihin asti raskautta ratsastaminen on turvallista :)
Minusta olet ihan oikeassa siinä, että lemmikit opettavat tervettä suhtautumista luontoon ja muihin lajeihin. Lemmikit kuuluvat lapsiperheeseen siinä missä muutkin normaalit asiat, kun taas nipottaminen ja arvostelu eivät todellakaan tee lapsiperheen arjelle hyvää...
Meillä on kaksi ihanaa kissaa. Olen odotellut kommenttia siitä, että kissathan saa aikaan kaiken näkösiä ongelmia jo raskauden aikana, ja viimeistään lapsen synnyttyä tukehduttavat sen vaunuihin. Onneksi kukaan ei kuitenkaan ole ainakaan vielä sanonut mitään, siinä menis nimittäin käämit ja välit! Ainoa varotoimi kissojen suhteen on ollut, että mieheni on hoitanut hiekkalaatikon tyhjennyksen raskauden aikana ja vaunut ja sängyt on tuotu uteliaille otuksille jo hyvissä ajoin tutkittavaksi ja kiellettyksi paikoiksi. Mulla ainakin on syvä luottamus siihen, että kaikki lutviutuu lapsen synnyttyäkin. Olen ihan samoissa ajatuksissa kuin te muutkin, että lemmikit tekevät hyvää lapsen arvoille ja mielelle sekä allergioille. Toinen kissamme on koko ajan sylissä ja kehrää, toivon, että kehräämisestä tulee lapsellemme rauhoittava elementti jo masussa ja kiintymyssuhde kissoihin syntyy jo siellä. Sitä paitsi kissan silittely pitää verenpaineen alhaalla raskaudenkin aikana!! Aiemmin olisin saattanut sanoa, että ennemmin lähtee vauva kuin kissat, mutta en kuitenkaan enää..Kummastakaan en luovu! Mukavaa odottelua elikkoperheisiin!!
Koiramme vaavi vielä itsekin, ikää 1v 3kk ja terrieri luonteeltaan ja tarkemmin kettuterrieri. Vähän ollaan koitettu koiraa saada rauhoittumaan ettei niin pahasti pomppisi ja olisi leikkiessään "väkivaltainen", ettei vie kaikkia vauvan leluja tulevaisuudessa vauvalta :)
ainakin mun mielestä.
Meillä itsellä on kaksi koiraa, kissa ja fretti. Ja kaikki ovat oppineet nukkumaan muualla kuin makuuhuoneessa ja lapsiinkin ovat tottuneet... =)
Onneksi meillä kaverit ja sukulaiset on jättäneet kommentoimatta, että kaipa te noista karvakorvista luovutte, kun lapsi kerran tulee.
Onnellista odotusta kaikille!
täältä palstalta ovat kaikki ne, jotka vastustavat lemmikkejä? Ihan kuvittelin sen olevan yleinen mielipide, kun olen todella monelta valituksia asiasta kuullut. Itsellä on nyt kolmas raskaus alkupuolella (LA 13.10), eli kokemusta lapsista ja eläimistä on jo, mutta siitä huolimatta ihmiset valittavat, että nyt olisi korkea aika luopua elukoista, kun perhe taas kasvaa...
Meillä ilmeisesti ongelmana on saksanpaimenkoira, joka kuulemma raatelee vauvan heti kun se laitokselta tulee (johan niitä kaksi on hengissä siltä selvinnyt) ja hevonen sitten tappaa minut heittämällä selästään (vaikkei vielä oo sitä kertaakaan yrittänyt), jolloin kaikki kolme jäävät äidittömiksi...
Taitaa tosiaan olla kaupunkilaisten mielipiteitä eläimistä luopuminen lasten tullessa. Maalla kukaan täyspäinen ei tuommoisia puhu. Meillä on maatila, karjaa ja lemmikkikissa ja yhtään kertaa ei ole sanottu että "nyt varmaan karja tai kissa lähtöö kun laps tuloo". Me itseasiassa lisäämme kesällä karjaa ja Vaavi syntyy syyskuun lopulla. Ihan ylihygieeniseksi on ihmisten elämä tosiaan mennyt jos eläimistä vedetään herne nenään!
vähän eri asia kuin sisälemmikit... Siis niiden mielestä, jotka vastustavat eläimiä ja lapsia samassa taloudessa. Lapset kun ei ainakaan ihan vauvoina varmaan ole paljoa navetassa... Itse en pidä eläimiä ongelmana ja koirat, joita varmaan eniten arvostellaan, tottuvat lapsiin hyvin ja nopeasti yleensä.
Omasta mielestäni lapset ja eläimet kuten muukin perhe sopivat hyvin yhteen. Valinta on jokaisen perheen oma tietenkin, hyvä näin...
Meidän perhe asuu maalla nykyään, lemmikkeinä kaksi kissaa ja hevonen omassa tallissa. Kaksi lasta, pojat 3 ja 5 vuotiaat, ja nyt viimeisilläni odotan kolmatta naperoa vielä. Elämä sujuu hyvin, eihän ne lapset tallissa sentään asu, ja itse arvostan kanssa sitä että lapset (jos ei allergisia) tottuvat eläimiin ja luontoon, ja elävät kunnioittaen niitä.
Mutta jokainen elää mieltymyksiensä mukaan...
mutta mä nauroin ihan katketakseni sun kirjoutukselle, ei sillä, että se olisi ollut huono tai mitään sellaista, mutta ihan ku mä olisin sen itse kirjoittanut eli naulan kantaan vai miten se nyt menikään :) meillä myös karjaa, lypsylehmiä jos saan tarkentaa, sekä se yksi kissa josta sukulaisten kesken riidellään :=) anoppi ja appi ukko aikoinaan, toivat lapsensa(mm. mieheni ja hänen veljensä) navettaan lypsyn ajaksi, ku ei ollut muutakaan paikkaa ja maanviljelijät kun eivät ole oikeutettuja esim. päivähoitoon, että tulipas sitten sitä vastustuskykyä ja arvatkaa onko mieheni ollut sairas? ei.. että ei ne kaikki bakteerit sitten olekaan niin pahasia vaan onko se liika hygienisyys? näin olen asian ajatellut omassa päässäni, mutta se nyt vaan on mun oma mielipide, ei siitä kannata välittää :)
Tiedoksi vaan että kyllä ne vauvat on melko pieninä siellä navetassa mukana ihan aamuin illoin. Minäkin otan vauvan navettaan silloin kun sinne itse meen eikä muuta hoitajaa löydy. Kyllä lapsen pitää heti pienestä pitäen oppia maatilan tavoille. Ei sitä voida missään umpiossa pitää tietämättömänä maailman menoista. Ja navetta ei ole mikään bakteerien pesä! Joidenkin kodit on!
Vähän sivuaa aiheesta, mutta..
Meillä on aivan ihana kissa, josta emme todellakaan halua luopua. Mutta nukkuminen huolestuttaa, hän on tottunut nukkumaan jalkojeni päällä lämpimässä. Pelkään että hän menee vauvan päälle nukkumaan.
Vaihtoehdot:
-sulkea makuuhuoneen ovi, kissa ulkopuolelle. Paitsi että hän osaa aukaista lukottomat ovet hyppäämällä! Lukko?
-pinnasängyn päälle suojaritilä. Vankilatraumoja vauvalle?
Onko kellään ehdotuksia tai kokemuksia tilanteesta?
Meidän kissa yritti mennä vauvan koppaan, mutta laitoimme taitettavan pyykkitelineen ritiläksi kopan päälle. Kissa kun yritti hypätä koppaan ritilä tuli vastaan. Muutaman kerran kun oli yrittänyt hypätä oppi ettei sinne voikaan hypätä ja lopetti hyppäämisen.
Eikös se olisi vain hyvä jos "vankilatrauma" tulisi niin pysyisihän sieltä vanhempana sitten poissa..
mitään vankilatraumaa ainakaan tuu. Mutta pistä vauvan sänky mahdollisimman aikaisin esille ennen vauvan syntymää ja suihkupullo vettä sängyn lähettyville. Sitten jos kissa hyppää sinne sänkyyn, niin kastelet sen suihkupullolla niin märäksi, ettei viitsi toista kertaa sinne menoa kokeilla. Ja jos et itse ole kotona vahtimassa, niin sitten ovi kiinni, ettei kissa pääse silloin sinne sänkyyn...
Ja ei se lukko juttukaan niin kauheen hankalaa ole. Joku säppi riittää.
Meilläkin on yksi isokokoinen vetokoirarotua edustava koira, joka on aika leikkisä ja voimakas koira. Eikä itse tietenkään tajua omaa voimakkuuttaan. Mutta saa sen pysymään erossa vauvasta, ja saahan se nuuhkia ja semmoista, mutta vähän kyllä jänskättää miten saa sen sitten pidettyä niin, ettei se innostuksissaan tassulla leikkisästi läpsäytä vauvaa. (Niinkuin koirilla on luonnostaan tapana) Mutta kun pitää silmällä elukoitaan niin pärjää :)
Niin ja meille tulee viikon päästä toinenkin tuhisia tänne, otetaan siis koiranpentu :)
Ja kerrostalossa asutaan, tosin se isompi koira ei ole aina täällä vaan käy vaan "hoidossa" meillä. Vauva tulee sitten elokuulla tänne vielä kolmanneksi perheenjäseneksi.