Olen aloittanuty psykoterapian, kun elämässäni on tapahtunut kaikenlaisia asioita, joista kannan syyllisyyttä ja myös itsetuntoni on aika nollassa. Olen myös ilmeisesti hieman masentunut ja ahdistunut, ainakin lausunnon mukaan. Psykiatri sitten "lähetti" minut psykoterapiaan ja olen sen jo aloittanut. Tuntuu ihan hyvältä puhua terapeutille jne, kun mulla ei ole oikein ketään muutakaan jolle puhua, mutta onko siitä mitään hyötyä? Odotin innolla päätöstä kelan tuesta terapiaan ja sitten kun sen sain ja aloitin, niin tuntuu, että onko tästä hyötyä, onko tämä ihan turhaa.. kaikkia tommosia asioita pyörii mielessä.. Tukea terapiaan olen saanut vuodeksi.
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia psykoterapiasta. Varsinkin sen vaikutuksesta itsetuntoon, mutta muutkin tarinat kiinnostavat. Miten muka puhumalla pystyy parantamaan itsetuntoaan? Kun musta muutenkin tuntuu, että tajuan kyllä asioita, jotka on pielessä, mutta mun mielestä niille nyt ei vaan voi tehdä mitään..
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia psykoterapiasta. Varsinkin sen vaikutuksesta itsetuntoon, mutta muutkin tarinat kiinnostavat. Miten muka puhumalla pystyy parantamaan itsetuntoaan? Kun musta muutenkin tuntuu, että tajuan kyllä asioita, jotka on pielessä, mutta mun mielestä niille nyt ei vaan voi tehdä mitään..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse aloitin psykoterapian viime syksynä ja ainakin itselläni se on tehonnut todella hyvin. Itsetunto on noussut ja jokapäiväiset itkuskelut ja ahdistukset jääneet pois. Tosin nyt terapiani jatko on vaakalaudalla (kuntayhtymä ei halua maksaa) ja pelkään, että ahdistus valtaa taas elämäni.
Kiva, että olet saanut apua. Toivottavasti saat jatkotukea terapiallesi.. ainakin minulle on sanottu, että vuosi on vähimmäismäärä tälläisessä terapiassa. Oletko opiskelija tai töissä? Itse olen opiskelija ja sain tukea vuodeksi (kun koulun psykiatri niin kelalle suositteli). Jos olet opiskelija, niin painupa opiskelijoiden terveydenhuoltoon pyytämään lausuntoa jatkotuelle..
Tsemppiä! Kuulostaa tutulta nuo jokapäiväiset itkut ja ahdistukset.. Toivottavasti itsekin pääsen niistä pois..
Nyt toista vuotta terapiassa,niin luulin minäkin alkuun et onko tästä mitään hyötyä...ongelmana minullakin tosi huono itsetunto,masennus ja jatkuva ahdistus.Mutta on siitä ollut apua terapeutti on tosiaan alansa ammattilainen,joka kerta se "valaa"uskoa ja itseluottamusta..et pikkuhiljaa ne "opit"alkaa päähän mennä,välillä itketään ja ja rämmitään mut joka kerta olen "saanut"mukaani jotain,joka on auttanut eteenpäin.Tietysti lääkkeilläkin on oma osuutensa hoidossa,mut terapeutti jonka kanssa synkkaa yhteen on paras apu,hän on "sinua" varten voit huoletta purkaa sydämestäsi ne kaikkein vaikeimmatkin asiat joita ei ehkä kerrotakaan kenellekään muille.Sinulle sanon et on ihan normaalia alkuun "epäillä" onko hyötyä,koska sen näkee vasta jonkun ajan kuluttua,sitä on vaikea kuvailla...ne juttelut ja "neuvot" menevät jonnekin alitajuntaan ja sieltä ne rupeavat pikku hiljaa nousemaan,ja huomaaitse miten se terapia on auttanut(ymmärsitköhän mitä tarkoitin)Itse yritän saada terapian vielä ensivuodelle,jospa sitä oisi jo sitten vähän enempi voimissaan...tai sitten ei.Voimia lähetän sinulle!
Mun terapeutti on tosi kiva, meillä alkoi synkata heti ekasta käynnistä lähtien sen kanssa. Mun on helppo puhua sille ja tiedän, että siellä voin sanoa kaikki sellasetkin ajatukseni, joita en ole koskaan kehdannu muille kertoa (ja niitä kyllä on!). Osasin jopa viimeksi käydessä jo nauraa yhdelle tälläiselle ajatukselleni. Jospa tästä alkais olemaan hyötyä joskus esim. puolen vuoden päästä.
Kiva kuulla teidän kokemuksia, nekin valaa muhun uskoa. Voimia sinullekin! :)