Se taitaa olla niin että kun ei kellekkään kelpaa niin kyky rakastaa katoaa siinä samalla
Tässä maailmassa ei vain ole rakkautta minunlaisille ihmisille
Anonyymi
24<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Nyt lopetat tuon itsesäälissä rypemisen. Tiedätkö, rakkautta niin kuin ihmisiäkin on niin monta sorttia ja se ei ole mikään on /off valinta vaan siinä on eri sävyjä. Kyky rakastaa ei katoa mihinkään, ei myöskään kyky vastaanottaa
Niin helppoahan se on niiden muiden joilla sitä rakkautta on jatkuvalla syötölläkin, suhteita tai ihmissuhteita ylipäätään, niin toitottaa heille jotka ovat olleet vuosia yksin että kyllä sitä "rakkautta" on älä ryve itsesäälissä. Kukaan ei halua rumia ihmisiä ja on vain hyväksyttävä tosiasiat koska ei siinä lässyttelyt auta. Yksinäisyys on kuin syöpä joka lopulta riuduttaa ja jos ei tapa, niin tappaa ainakin henkisesti. No jos jotain positiivista niin eipähän tarvitse kuin vihata ihmisiä takaisin...
Ei se noin mene. Pitää pyrkiä kääntämään se viha positiivisiksi tunteiksi. Minkä ikäinen olet, onko sinulla ystäviä? Vietätkö liikaa aikaa netissä? Elämä on oikeasti netin ulkopuolella. Kaikki ihmiset ovat hymyillessään kauniita. Hymyile!
No katsotaan kun osuu omalle kohdallesi ja sairastut ikävien ihmisten takia, ensin henkisesti ja sitten fyysisesti. Siinä ei paljoo hymyilytä kun veemäiset ihmiset irvistelee ja kikattelee selkäsi takana kustannuksellasi vuosien ajan. Ihmiset ovat pohjimmiltaan pahoja vaikka kuinka esittävät somessa ja laittavat glitteriä.
Tuossa on yksi pointti joka pistää silmään. Somessa. Ootko koskaan kokeillut netitöntä kuukautta? Oikea elämä on elämää netin ulkopuolella. Lumikinokset, pakkasaamut, tuulen tuiverrus hiuksissa. Maailmasta löytyy kauneus, kun osaa pysähtyä . Luonnon kauneus, ihmisten. Mikään vastoinkäyminen ei ole ylitsepääsemätön. Itse ajattelen joka aamu ensimmäisenä, että päivästä tulee hyvä ja teen parhaani. Joskus kompastun vastoinkäymisiin heti aamusta, joskus menee hyvin pari tuntia, joskus puolillepäivin. Toisinaan voi illalla todeta, että päivä oli tosiaankin hyvä.
Entisenä koulukiusattuna tiedän mitä se on. Pilkka sattuu, mutta siitä pitää koittaa olla välittämättä. Tuskin se kiusaajakaan kovin onnellinen on.
"Käsittele kaikkia stressaavia tilanteita kuin koira.
Jos et voi syödä sitä tai leikkiä sillä,
kuse sen päälle ja kävele tiehesi."
Jokaisessa on kauneutta, anna sen nouta pintaan.
Kauneus on katoavaa mutta rumuus senkun lisääntyy jokaisella joka sen niin haluaa ajatella. Kaltaisiasi on paljon ja et vain olet vielä tavannut häntä. Piilotteletko itseäsi?
Hymy kaunistaa ja nyrpeys rumentaa. Näe kauneus ympärilläsi ja muutut itsekin kauniiksi kun kauneutta nähdessäsi hymyilet.
Vai että jokaisessa on kauneutta... muuten hyvä mutta miehet eivät ole kauniita, naiset on..
Hyviä pointteja mutta et sinä ymmärrä eikä kukaan muukaan. Maailma on mätä. Pääsispä jo pois täältä...
Totta joka sana. Paitsi, että osa veemäisistä ihmisistä naureskelee sua toistensa kanssa ihan sun silmien edessäkin. Eniten ärsyttää ne, jotka esittää sun naaman edessä olevansa jotain muuta ja selän takana haukkuvat sua minkä ehtivät ja jotkut tulevat tyytyväisinä kertomaan sulle mitä kaikkea paskaa se yks on sanonut ja tehnyt sun selän takana. Mua on pilkattu pennusta lähtien mun ulkonäössä olevan virheen takia, joka korostui mun hymyilessä, kiva oli kun välitunneilla muut tuli kiusaamaan, ett hymyile vähän, hymyile vähän ja sössösös. Lisäksi sattuu olemaan synnynnäinen puhevika, mille itse ei voi mitään. Tuo peruskouluaika teki musta hiljaisen, lukiossa mä olin koko ne vuodet outsideri, mä en kelvannut porukkaan, kun olin hiljainen ja köyhänä ei ollut vara pukeutua kuin muut. Vieläkin muuten kaikuu mielessä ne pahimmat haukkumiset ja ne pahimmat tyypit muistan aina. Aina tiennyt ja kokenut olevani muita rumempi, on jopa sanottu suoraan päin naamaa useat kerrat, se ei todellakaan ole jäänyt epäselväksi. On tullut potkutkin, liikkeessä vaihtui omistaja ja kertoi potkujen perimmäiseksi syyksi liian ruman naaman. Mulla ollut tuttavia, jotka oikeasti eivät ole kehdanneet mun kans kulkea ihmisten ilmoilla, pelänneet parempien tuttujensa näkevän hänet mun seurassa. No, minkäpä ulkonäölleen voi, se on mentävä tällä pärställä mitä luoja on mulle antanut, kestettävä muiden pilkat vaikka kuinka sattuis ja näytettävä siltä ettei hetkauta vaikka joku naaman edessä sanoo sua luontaantyöntävän näköiseksi, asenteella, että mitä sitten ja odotettava kuka seuraavana jonossa täräyttää muka hauskaa sun ulkonäöstä. Mä olen luonteeltani liian kiltti, ei ole haluja tarkoituksella loukata muita, mutta joku kerta saattaa vieteri katketa ja pamautan yhtä paskasti takaisin, seura tekee kaltaisekseen. Koirakin nurkkaan ahdistettuna hyökkää takas ja pureekin jopa vaikka olisikin yleensä säyseä ollut. Ihmiset on tosiaan pohjimmaltaan pahoja, kehenkään ei kannata luottaa. Ihminen on ihmiselle susi.
Olisipa se noin helppoa, mutta kun ei ole. Mun kohdalle ei ketään tullut, en kiinnostanut ketään, kun en ole nätti, enkä kaunis kasvoiltani. Onpa joskus jossain joku toivonut, että olisin jäänyt kaatuvan puun alle. Joskus jopa käynyt ravintolassa, niin ett mies joka tuli mua hakemaan tanssimaan, meni totisen näköiseksi, perääntyi ja puisteli päätään ja sanoi lähtiessään ett oli luullut mua takaapäin nähtynä paremman näköiseksi. En päässyt monestikaan tanssimaan, mistäköhän lie johtunut. Muita kyllä haettiin useastikin. Yhdessä työpaikassa pari tyyppiä rupes muka esittämään olevansa kiinnostuneita musta, muut naureskeli sitä hommaa seuratessa, ehkä piti saada jotain hupia tylsiin työpäiviin. Oikeasti kumpikaan ollut kiinnostunut, toinen niistä mun läheisyydessä ollessaan arvosteli mun ulkonäköä yhdelle kaverilleen, osoitteli kädellään mun kasvojen suuntaankin. Ettäpä joo, hymyilemällä kaikki muuttuu kauniiksi. Hymyä huuleen vaikka syän rinnasa märkänis, noinhan sitä sanotaan.
Oisko masennusta. Silloin näkee itsensä toivottoman huonona ja luotaantyöntävänä. Jokainen voi kohdata rakkauden. Kaikki ei vaan kohtaa. Joskus huonoja vuosia voi olla loputtoman pitkältä tuntuvan ajan. Ymmärrän, että epätoivo iskee.
Toi on jo törkeetä ja lapsellista käytöstä, jos aikuinen ihminen arvostelee ulkonäköä päin naamaa. Käsittämättömän sivistymätöntä käytöstä.
Tlrkeetä käytöstä leikkiä toisella. Ei ne kaikki miehetkään ole komeita. Ehkä et vaan ole kohdannut sitä oikeaa. Ehkä joku samankaltainen voi rakastaa ja kaivata rakkautta kuten sinäkin.
Älä ole surullinen <3 Ei se auvoista onnea aina parisuhteessakaan ole.
Ja siis oikeasti tunnistan tosi monta kohtaa tuossa. Olen itsekin aina ollut se, joka nökötti yksin pöydässä, kun kavereilla oli vientiä. Tosi usein joku tuli juttelemaan baaritiskillä ja sitten sanoi , että muistutan hänen siskoaan/äitiään/tätiään/mummoaan. Kaipa se on kohtaloni tässä elämässä, siis olla neutraali ja enemmänkin sellaista sukupuoletonta ystäväainesta. Kiusausta en ole aikuisena kokenut, vain joskus koulussa.
Voi liittyä käytökseen. Epätoivo ja itsessä viihtymättömyys, alakulo näkyy kauas. Harva jaksaa sellaista yrittää lähestyä.
Et ole yksin. Suomessa on n. 1.2 milj. sinkkua. Tuskinpa kaikille se puoliso löytyy. Epäilen kyllä vahvasti.
Näin siinä käy. Kun on vuosia ollut itsekseen, niin tunteet latistuu. Sanoisin, etten tiedä mitä rakkaus on enkä osaisi olla romanttisessa rakkaussuhteessa. Se osa minusta on kuollut, jos sitä koskaan olikaan. Muutenkin jäljellä on lähinnä välinpitämättömyys. Tai toivon kyllä ihmisille hyvää, mutta muuten kanssakäymisissä vain esitän, että asiat juuri kiinnostaisivat. Todellisuudessa minulle ei ole väliä, mitä itselleni tapahtuu. Odottelen kotona vain kuolemaa tulevaksi. Viime aikoina onkin elimistö alkanut oirehtia lupaavasti. Ehkä ei tarvitse kauaa enää odotella.
Sama vika täällä. Ei jaksa enää kiinnostaa mikään. T. Ap
Näinhän se on nähtävä
T. toinen hylkiö
Minkälainen ihminen olet?
No joo, se on tuo ulkonäköön perustuva panetusrakkaus aika katoavasta sorttia, kyllä siinä usko syvempiin tunteisiin katoaa siinäkin karusellissa, kun vauhdista hyppää seuraavan messiin. Kannattaa varmaan yrittää hakeutua johonkin samantyyppisistä asioista kiinnostuneiden joukkoon, ihan normi ajanvietto mukavien ihmisten seurassa voi olla riittävää sosiaalisuutta ihmiselle.
Mistä niitä mukavia löytää, itse en ole monestikaan sellaisiin törmännyt missään.
Viisasta puhetta sinulta 👍
Rakkaudessa on kyse uskosta. Se kuka uskoo rakkaudella olevan arvoa, myöskin rakastaa. Olen itse tosi yksinäinen. Ei ole ystäviä. Mutta uskon rakkauteen koska uskon Jeesukseen. Mieti asiaa sellaisen ihmisen kannalta kuka on täysin itsekäs ja elää irstaasti. Monia kumppaneita elämän aikana jne. Tämä ihminen elää huoruudessa koska hän ei usko rakkauteen. Jos hän uskoisi hän ei huoraisi.
Minkälaiselle ihmiselle ei ole rakkautta. Näin netissä miehen jolla oli käytännössä vaan pää ja torso . Ja hänkin oli löytänyt tyttöystävän. Eli lopeta valitus.