Kirjan tekijäksi merkitty Usko Toivo on pseudonyymi tekijäryhmälle, joka ei nimestään huolimatta ole mikään uskonnollinen ryhmä.
Tuolla ilmastonmuutospalstalla on viitattu usein tähän kirjaan, koska kirjan löhtökohtana on ilmastonmuutosta seuraava kaaos, jonka seurauksena maailmankirjat menevät siinä määrin sekaisin, että länsimainen demokratia murtuu, ja vallan Capitol-kukkulalla kaappaavat fasistit. Musta huumori nauratti vielä viime kesänä, mutta eipä naurata enää.
Yritin lainata kirjaa Helmet-kirjastosta, mutta se on ollut koko ajan varattu, joten tilasin sen kustantajalta, ja olen lukenut nyt sen moneen kertaan, sillä joka lukukerran jälkeen sieltä aukeaa uusi näkökulma maailmanmenoon. Oli todella moniulotteinen teos.
Kirja lähtee nykyhetkestä. Alkusanoissa tarkastellaan ihmiskunnan tulevaisuutta hyvin pelkistetyn ilmasto-analyysin kautta. Analyysi on viiltävä kuvaus nykyhetken tilasta, ja se kestää hyvin myös tieteellisen tarkastelun, kuten oheisesta linkistä näkee (https://kysymykset.kysyilmastosta.fi/t/voiko-hiilenkierron-pelkistaa-saatopiiriksi/1047?u=kaivarma ).
Sitten siirrytään vuoteen 2042, ja kerrotaan orwellilaiseti, mihin ihmiskunnan piittaamattomuus johtikaan. Sen jälkeiset tapahtumat vievät ihmiskuntaa tulevaisuuteen tavalla, jota en halua paljastaa, mutta näin hämmentävää tulevaisuudenkuvaan en ole ennen törmännyt. Lähinnä tulee mieleen Kurt Vonnegutin kirja ”Galapagos”. Näissä molemmissa ihmiskunnan kehitystä ohjaa evoluutio, mutta Vonnegutin kirjassa ihmiskunta ajautuu luonnon armoille, ja kehitys johtaa ihmisen vesieläimeksi, koska ravintoa on saatavissa vain meretä. Mutta tämä kirja vie ihmiskunnan paljon mielenkiintoisempaan maailmaan.
Aluksi kuvittelin kirjan olevan vain tylsä ilmastosaarna ja dystopiakuvaus , mutta mitä pitemmälle pääsin, sitä suuremmiksi kasvoivat teemat, ja lopulta oltiin ihmisyyden peruskysymyksissä.
Ja kun kirjan loppulauseista viimein ymmärsin , mitä tekijät olivat halunneet kertoa, oli koko kirja aloitettava alusta. Minusta kirjan filosofinen sanoma oli, että ihminen on osa luontoa, ja että onnellisuuden saavuttamiseksi ihmisen kannattaa sopeutua luonnon lakeihin.
Kirja ei ole kovinkaan lukijaystävällinen, sillä se ei kosiskele lukijansa suosiota ylistämällä tämän päivän elämänmenoon liittyviä uskomuksia tai ismejä. Vain itse luonto näyttäisi olevan kirjan tekijöille pyhä; ja tietenkin myös ihmisen elämä sen osana.
Tuolla ilmastonmuutospalstalla on viitattu usein tähän kirjaan, koska kirjan löhtökohtana on ilmastonmuutosta seuraava kaaos, jonka seurauksena maailmankirjat menevät siinä määrin sekaisin, että länsimainen demokratia murtuu, ja vallan Capitol-kukkulalla kaappaavat fasistit. Musta huumori nauratti vielä viime kesänä, mutta eipä naurata enää.
Yritin lainata kirjaa Helmet-kirjastosta, mutta se on ollut koko ajan varattu, joten tilasin sen kustantajalta, ja olen lukenut nyt sen moneen kertaan, sillä joka lukukerran jälkeen sieltä aukeaa uusi näkökulma maailmanmenoon. Oli todella moniulotteinen teos.
Kirja lähtee nykyhetkestä. Alkusanoissa tarkastellaan ihmiskunnan tulevaisuutta hyvin pelkistetyn ilmasto-analyysin kautta. Analyysi on viiltävä kuvaus nykyhetken tilasta, ja se kestää hyvin myös tieteellisen tarkastelun, kuten oheisesta linkistä näkee (https://kysymykset.kysyilmastosta.fi/t/voiko-hiilenkierron-pelkistaa-saatopiiriksi/1047?u=kaivarma ).
Sitten siirrytään vuoteen 2042, ja kerrotaan orwellilaiseti, mihin ihmiskunnan piittaamattomuus johtikaan. Sen jälkeiset tapahtumat vievät ihmiskuntaa tulevaisuuteen tavalla, jota en halua paljastaa, mutta näin hämmentävää tulevaisuudenkuvaan en ole ennen törmännyt. Lähinnä tulee mieleen Kurt Vonnegutin kirja ”Galapagos”. Näissä molemmissa ihmiskunnan kehitystä ohjaa evoluutio, mutta Vonnegutin kirjassa ihmiskunta ajautuu luonnon armoille, ja kehitys johtaa ihmisen vesieläimeksi, koska ravintoa on saatavissa vain meretä. Mutta tämä kirja vie ihmiskunnan paljon mielenkiintoisempaan maailmaan.
Aluksi kuvittelin kirjan olevan vain tylsä ilmastosaarna ja dystopiakuvaus , mutta mitä pitemmälle pääsin, sitä suuremmiksi kasvoivat teemat, ja lopulta oltiin ihmisyyden peruskysymyksissä.
Ja kun kirjan loppulauseista viimein ymmärsin , mitä tekijät olivat halunneet kertoa, oli koko kirja aloitettava alusta. Minusta kirjan filosofinen sanoma oli, että ihminen on osa luontoa, ja että onnellisuuden saavuttamiseksi ihmisen kannattaa sopeutua luonnon lakeihin.
Kirja ei ole kovinkaan lukijaystävällinen, sillä se ei kosiskele lukijansa suosiota ylistämällä tämän päivän elämänmenoon liittyviä uskomuksia tai ismejä. Vain itse luonto näyttäisi olevan kirjan tekijöille pyhä; ja tietenkin myös ihmisen elämä sen osana.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mikä ryhmä Usko Toivo on ?
Kaikkien aikojen tulevaisuusprojektien suurin bluffi alalla on ... jota media mainosti vuosia ... ja tehtiin kirjoja ja josta perustettiin virkoja Suomen Akatemiaa myöten ... ja yliopistoihin ... ja kaikki aivan roskaa ja väärin ja nyt ollaan hiljaa ja yritetetään peitellä, eli mikä meni näin totaalisesti poskelleen tyhmien lehti/mediamiesten rummuttaessa?
Tällä kirjalla tuskin on mitään tekemistä Suomen Akatemian kanssa, Vaikka sen ilmastoa käsittelevä osio onkin linjassa Taalaksen näkemysten kanssa.
Kannattaa perehtyä
Perehdyin. Oli kansantajuistettu ilmastoasiat ymmärrettävään muotoon. Mustan huumorin höystämälle fiktio-osiolle . Tekijä porukan muodostunee elämänkokemusta omaavista tutkijoista.
Sopii näin iäkkäälle selkokielisyydenkin takia.
Petteri Taalas valittiin vuoden eurooppalaiseksi, ilmastoasiantuntijan kirjoitukset ei kirjoita huuhaata, kannattaa tutustua.
He onko PS osuutta Nasan Perseverance mönkijään joka lasketuu tänään Marssiin, persemönkijän mukana saattaa olla ilmielävä persu, se selviää tänään kun suora lähetys alkaa.
Saattaapa olla.
Paljon mahdollista, että siellä on monenkin persun nimi mukana laskeutumassa Marsiin.
Minunkin nimeni mukana vaikka en niin peruspersu olekaan, mutta kuitenkin.
Minulle on NASA antanut S-postilla tilannetiedotuksia milloin aletaan lähestymään Marsia; kuukausi vielä, vielä kaksi viikkoa, vielä viikko ...
Jännä odottaa, koska sieltä ne marsilaiset alkavat ottamaan minuun yhteyttä.
Koska meillä joillakin on mahdollisuus elää 2040-luvulla, mitä aloittaja pihtaa kirjan tiedosta. Tuskin luen ja hän joka meinaa lukea, voi jättää paljastuksen lukematta.
"Sitten siirrytään vuoteen 2042, ja kerrotaan orwellilaiseti, mihin ihmiskunnan piittaamattomuus johtikaan. Sen jälkeiset tapahtumat vievät ihmiskuntaa tulevaisuuteen tavalla, jota en halua paljastaa, mutta näin hämmentävää tulevaisuudenkuvaan en ole ennen törmännyt."
Aloitus oli kiinnostava. Olen itse uskovainen ja ystäväni ateisti, tieteellä sekä maailman alun että lopun selittävä. Ihan sulassa sovussa, molemmissa ismeissä on mystisiä tapahtumia, joita ei tyhjentävästi kukaan voi selittää.
Joten aloittaja, kerrotko tämän hämmentävän tulevaisuudenkuvan, ystävällä ja minulla olisi uusi näkökulma keskustelumme. Kiitos etukäteen!
En ole kovin hyvä kirjallisessa ilmaisussa, mutta kerron niin kuin tse asian ymmärsin lukemani perusteella.
Kirjan tekijät lienevät tiedemaailmasta. Aluksi he vääntävät rautalangasta mallin siitä, miten ilmasto toimii. Kun pelkistetään, tieteellinen tarkkuus kärsi, ja ensimmäiset närkästyjät ovat tietenkin tiedemaailmasta. Mutta kuva sivulla 17 sai minut oivaltamaan, ettei fossiilisten poltto ole oikein. Tekijät ovat ottaneet Ilmatieteenlaitoksen ilmasto-oppaasta kaaviokuvan luonnollisesta hiilen kierrosta, tehneet siitä selkeän suljetun kierron systeemin, josta poistuma on vähäistä, ja lätkäisseet sen päälle punaisen kirkuvan nuolen, joka kuvaa fossiilisen hiilen virtaa. Sitten he kysyvät minne tuo hiili menee ja miten on mahdollista saavuttaa hiilineutraali tilanne kun elonkehän ULKOPUOLELTA tuleva hiili tungetaan elonkehän SISÄPUOLELlA olevaan hiilinieluun?
Sitten alkaa fiktiivinen osa. Kun hiilinielut toimivat kehnosti, jatkaa hiilidioksidipitoisuus tietenkin kasvuaan, ja luontoäiti alkaa voida pahoin, ja tapahtumat etenevät tarkalleen niin kuin Osmo Soininvaara on kuvannut joulukuisessa blogissaan yli vuosi sitten ( tämä kirja julkaistiin tuon blogin jäkeen!?). Länsimaissa kaaoksen keskellä vallan anastavat fasistit., ja fasismin metaforana tekijät käyttävät feminismiä. Nyt närkästyvät ainakin telaketjufeministit. Keinona vallankaappaukselle käytetään uskontoa, joten on uskovaisten vuoro närkästyä. (lienee syytä huomauttaa, ettei tässä Jumalaa pilkata, vaan hänen edustajikseen ilman valtakirjaa julistautuneita saarnamiehiä).
Kirjan johdanto on vankkaa tiedettä, mutta sitten seuraa fiktiivinen osa, jossa mustan huumorin keinoin asetetaan kyseenalaiseksi kehityssuunta, johon ihmiskunta, niin länsimaiset kuin totalitaariset yhteiskunnatkin, ovat menossa. Tekijät näkevät mielestäni nykyisen kehityksen vievän kohti teknologiadiktatuuria, mihin evoluution kehittämä ihminen ei kykene sopeutumaan.
Niinpä tuho on edessä, ja tuhosta selviytyy vain kaksi pientä populaatiota, joista toinen yrittää selviytyä teknologian turvin, ja toinen luontoon turvautuen. Syntyy hyvän ja pahan välnen ristiriita, joka tietenkin päättyy hyvän voittoon.
Se hämmentävä näkökulma on siinä, että länsimaista ajattelutapaa riivaava yksilökeskeisyyden ihannointi nähdään kaiken pahan alkuna ja juurena. Filosofia sai alkunsa Ranskan vallankumouksen myötä jakobiinien keskuudessa ja johti tasa-arvoajattelun innoittamana tämän päivän individualismiin, niin, että jo perheinstituutiota ollaan hajottamassa. Kuitenkin ihminen on laumaeläin, joten tuo kehityskulku tuhoaa ihmisyyden syvimmän olemuksen. Ihminen on ihminen vain osana laumaa, jonka ydin on ollut koko evoluution ajan perhe ja suku. Niinpä tämä teos luo fiktiivisen maailman , jossa ihminen on täysin luonnon armoilla, ja luonto karsii armotta ne yksilöt, jotka eivät pysty tuomaan panostaan seuraavan sukupolven syntyyn, ja näin syntyy geneettisesti uusi ihminen, joka osaa elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Se millainen on tuo uusi ”uljas ihminen ”, sen jätän kertomatta, mutta voin sanoa ,että se on kaikkea muuta kuin Hitlerin ”arjalainen ”, Stalinin ”Homo Sovjeticus”. tai länsimainen ”Homo Economicus”
Tuolla kaukaisessa tulevaisuudessa on "kaiken teoria" yhä syntymättä, mutta aikakäsitteen ihminen jo hallitsee. Mutta singulariteetti on yhä mysteeri, joten luonnon luojalle on yhä tilaa.
Maa-pallomme on elon-kehä.
Se mitä pallomme sisällä on, ei sinne kuulu.
Joten luonto purkaa liiat sieltä pois.
Magmaa myöten.
Käyttäen siihen juuri meitä, ihmisiä.
Luonnolla on siten varmasti joku suunnitelma.
Voihan olla jopa niin, että luonnon-luojalla on ihmiselle suurenpi tarkoitus.
Kun mitä ihminen toistaiseksi osaa arvatakaan.
-
Käyttäkää öljy, käyttäkää kaasu, rakentakaa voima-laitoksia.
Niin maalle kuin vesillekin.
Nauttikaa lämmöstä, elävistä eläimistä.
Tuulettakaa Tuulella vain asuntonne ilma raikkaaksi.
Propellit kuljettavat ilmaa.
Ilma ei kuljeta Propelleja muuten kuin satunnaisesti.
Ilman tehtävä on kuljettaa siemeniä.
Lennättää Lintusia.
Kaikkiin maailmanne kolkkiin.
-
Antakaa noiden tekijöiden suoda teille osaaminen.
Keinot luoda uutta.
Uskomatontakin.
Sillä maa-pallonnekin loppuu aikanaan.
Kuten kaikki muukin.
Ja silloin pitää teillä olla jotain jolla muuttaa.
Muuttaa kauemmaksi kun osaatte toistaiseksi arvatakaan.
Siellä kaukana alkavat Korvatkin syntyä suipoiksi.
H.
Jos kirjoittaja-ryhmä ei nimiään kehtaa paljastaa, ei ole lukemisen arvoinen.
Tekijät perustelevat pseudonyymiä seuraavasti: "Tekstin on siis tuottanut joukko ihmisiä, joista kukaan ei halua esiintyä omalla nimellään, sillä on tärkeää, että keskustelussa ei kiinnitettäisi huomiota keskustelijoihin, vaan itse asiaan. Siksi olemme päättäneet, että tekstin on kirjoittanut henkilö nimeltä Usko Toivo. Uskomme, ettei kuvatunlainen skenaario toteudu – tai jos toteutuu, toivomme, että ihmiskunnalla olisi tarinan mukainen tulevaisuus. "
Pseudonyymin käytölle voin kuvitella muitakin syitä. Esimerkiksi jos ryhmä on vielä tiedemaailmassa mukana, voi joku ryhmän jäsenistä kokea uransa vaarantuvan tai jos ovat jo eläkkeellä voi joku jäsen olla jomuistisairas, jota halutaan suojella.
Tai sitten on vain haluttu jättää testamentti jälkipolville. Kaikesta päättellen asiat ovat syvällisesti pohdittuja, että he jättävät väittelyn niistä meille tavallisille.
Tai jospa he todella ajattelevat, niinkuin johdannossa sanovat: "Ties vaikka joku lukijoistamme näkisi sen, mikä meiltä on jäänyt huomaamatta, ja hän voisi huudahtaa Arkhimedeen tavoin: ”Heureka!”
Eli he kirjoittavat sen, mitä ovat ymmärtäneet maailmasta, ja antavat ajatukset vapaasti kehiteltäviksi.
Kuuntelin eilen Stephen Hawkingin kirjaa "Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin".
Pitää kuunnella vielä uudelleen osa kirjasta kun siinä oli todella paljon taustatietoja ja muutakin kuin vastauksia kysymyksiin.
Kirja on Hawkingsin viimeinen, hän kuoli kesken kirjan kirjoittamisen. Perhe teki kirjan loppuun Hawkingsin kuoleman jälkeen muistiinpanoista.
Ei todellisia vastuksia kysymyksiin pysty kukaan antamaan, Edes Stephen, mutta on kirja mielenkiintoinen.
Ostan seuraavaksi Hänen kirjansa "Ajan lyhyt historia". Hän kirjoittaa vaikeistakin asioista niin että taviskin ymmärtää.
Kirjan tekijät eivät kerro minkä alan tieteilijöitä ovat, mutta lukemani perusteella he eivät ole kvanttifyysikkoja Hawkingin tapaan, joka oli tiedemies isolla kirjaimella.
On totta, että pitää olla suuri ajattelija kertoakseen asia lyhyesti . Olet varmaan lukenut Paasikivestä hänen toimiessa suurlähettiläänä Tukholmassa ennen sotia. Ulkoministeri pyysi häneltä lyhyen tilannekatsauksen pikaisesti.
Paasikivi aloitti raportin sanomalla: "Valitettavasti annetussa ajassa ei ole mahdollista sanoa asiaa lyhyesti , mutta...."
Ja sitten tuli sivutolkulla pikakirjoitusta (Paasikivi osasi pikakirjoituksen ).
Minua miellytti juuri kaikkein eniten tässä puheenaolevassa kirjassa tuo kuva, jota tohtori Sihto-Nissilä kommentoi "kysy ilmastosta.fi palstalla". Olen vuositolkulla yrittänyt ymmärtää mistä ilmastoasiassa on kysymys, mutta vasta tuo kuva oli riittävän kansantajuinen. Kymmenen gigatonnia hiiltä lisää vuosittain systeeemiin ,joka on jo valmiiksi täynnä. Kun tuota punaista nuolta on aikansa tuijottanut tajuaa, että kuvan tekijät tietävät mistä puhuvat.
Hawking on mallikkojen ihailema
Kiinnitä huomiota että hän ei saanut Nobel-palkintoa ja syykin tiedetään
Maallikkohan minä olenkin :)
Kunnioitan Stepheniä, kun huomioi sen että hyvin vaikeista olosuhteista huolimatta hän antoi terävän älynsä loistaa
Monella on terävää älyä, mutta hyvin kapealla sektorilla.
"Anonyymi"
Niin täytyy olla.
Terävä äly on kuin terävä Veitsi tai Puukko.
Tylsyys saa aikaan vain tympeätä tuhnuisuutta.
H.