Tämän sunnuntain evankeliumitekstin tapahtumaympäristö on Nainin kaupunki. Se sijaitsi noin kymmenen kilometriä kaakkoon Nasaretista, vuorenrinteellä päivänmatkan päässä Kapernaumista.
Evankeliumiteksti kertoo Jeesuksen käynnistä Nainin kaupungissa. Kaupunkia ei mainita Raamatussa muussa yhteydessä kuin tässä evankeliumissamme. Kyseessä oli erityislaatuinen vierailu kaupungissa. Vierailunsa aikana Jeesus herätti ensimmäisen kerran ihmisen kuolleista.
Muutaman kilometrin päässä Nainin kaupungista lounaaseen päin sijaitsi Suunem-niminen kaupunki, jossa profeetta Elisa oli noin kahdeksansataa vuotta aikaisemmin herättänyt eloon sunemilaisen naisen pojan (2. Kun. 4:32–36).
Jeesus kohtaa surukulkueen
Jeesuksen aikana haudat olivat aina kaupunkien ulkopuolella. Jeesus lähestyi kaupunkia opetuslasten ja suuren ihmisjoukon kanssa. Kun Jeesus seurueineen oli jo lähellä kaupunginporttia, hän näki, että kaupungista kannettiin kuollutta poikaa. Kyseessä oli surukulkue. Leskiäidin ainoa poika oli kuollut. äiti oli surun murtama ja itki.
Ei ollut sattumaa, että Jeesus kohtasi surukulkueen. Voimme ajatella, että Jumala salli leskiäidin ainoan pojan kuolla, jotta Jeesus voisi tehdä suuren ihmeteon. Aikana, jolloin Jeesus eli ihmisenä maan päällä, leskiäidin ainoan pojan kuolemaa pidettiin suurimpana onnettomuutena, joka ihmistä voi kohdata.
Hautajaisvieraiden monilukuisuudesta voi päätellä, että ihmiset säälivät äitiä. Hautajaissaatossa olevia ihmisiä yhdisti se, että he kaikki olivat yhtä voimattomia kuoleman edessä. He saattoivat antaa inhimillisen tukensa ja olla läsnä tapahtumien kulussa, mutta eivät voineet muuttaa tapahtunutta tosiasiaa.
Kuollut nousi istumaan
Oli onnellista, että leskiäiti sai suurimpana murhepäivänään kohdata Jeesuksen. Naisen nähdessään Jeesus sääli häntä. Jeesus sanoi äidille: ”älä itke.” Jeesuksen sanat eivät sisältäneet tilanteen väheksymistä tai kipeiden tunteiden ohittamista. Jeesuksen sanoista kuvastui rakkaus. Niihin sisältyi myös ajatus siitä, että Jeesus tiesi hänellä olevan valta herättää kuollut poika henkiin.
Surukulkueessa mukana oleva kansanjoukko, itkijänaiset ja soittajat saivat nähdä valtavan ihmeen. Jeesus meni paarien viereen ja kosketti niitä. Kantajat pysähtyivät. Jeesus sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!" Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille. Paikalla olevia ihmisiä alkoi pelottaa, sillä he kokivat jotakin täysin ainutlaatuista.
Pelko on inhimillinen asia täysin odottamattomassa tilanteessa. Jos meidän aikamme hautajaissaattueessa kuollut heräisi henkiin, mekin todennäköisesti ihmettelisimme ja pelkäisimme tapahtunutta.
Pelkonsa voitettuaan paikalla ollut ihmisjoukko alkoi ylistää Jumalaa sanoen: "Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi." Ihmiset tunnustivat, että oli tapahtunut jumalallinen ihme. Kyseessä oli niin erikoinen tapahtuma, että tieto siitä levisi kaikkialle Juudeaan ja muuallekin ympäristöön.
Tärkeintä on uskoa
On tärkeää, ettemme kiinny väärällä tavalla ihmeisiin. Paavali kirjoittaa korinttilaisille, että kreikkalaiset etsivät viisautta ja juutalaiset vaativat ihmetekoja.
Eikö ihmeellisintä kuitenkin ole se, että Jeesus on ristinkuolemallaan sovittanut syntimme? Uskomalla synnit anteeksi voimme päästä vapaaksi synnin ja kuoleman vallasta. Jumalan valtakunnan evankeliumin voimalla ihminen pääsee uskon päämäärään, taivaaseen.
Janne Isomaa
Evankeliumiteksti kertoo Jeesuksen käynnistä Nainin kaupungissa. Kaupunkia ei mainita Raamatussa muussa yhteydessä kuin tässä evankeliumissamme. Kyseessä oli erityislaatuinen vierailu kaupungissa. Vierailunsa aikana Jeesus herätti ensimmäisen kerran ihmisen kuolleista.
Muutaman kilometrin päässä Nainin kaupungista lounaaseen päin sijaitsi Suunem-niminen kaupunki, jossa profeetta Elisa oli noin kahdeksansataa vuotta aikaisemmin herättänyt eloon sunemilaisen naisen pojan (2. Kun. 4:32–36).
Jeesus kohtaa surukulkueen
Jeesuksen aikana haudat olivat aina kaupunkien ulkopuolella. Jeesus lähestyi kaupunkia opetuslasten ja suuren ihmisjoukon kanssa. Kun Jeesus seurueineen oli jo lähellä kaupunginporttia, hän näki, että kaupungista kannettiin kuollutta poikaa. Kyseessä oli surukulkue. Leskiäidin ainoa poika oli kuollut. äiti oli surun murtama ja itki.
Ei ollut sattumaa, että Jeesus kohtasi surukulkueen. Voimme ajatella, että Jumala salli leskiäidin ainoan pojan kuolla, jotta Jeesus voisi tehdä suuren ihmeteon. Aikana, jolloin Jeesus eli ihmisenä maan päällä, leskiäidin ainoan pojan kuolemaa pidettiin suurimpana onnettomuutena, joka ihmistä voi kohdata.
Hautajaisvieraiden monilukuisuudesta voi päätellä, että ihmiset säälivät äitiä. Hautajaissaatossa olevia ihmisiä yhdisti se, että he kaikki olivat yhtä voimattomia kuoleman edessä. He saattoivat antaa inhimillisen tukensa ja olla läsnä tapahtumien kulussa, mutta eivät voineet muuttaa tapahtunutta tosiasiaa.
Kuollut nousi istumaan
Oli onnellista, että leskiäiti sai suurimpana murhepäivänään kohdata Jeesuksen. Naisen nähdessään Jeesus sääli häntä. Jeesus sanoi äidille: ”älä itke.” Jeesuksen sanat eivät sisältäneet tilanteen väheksymistä tai kipeiden tunteiden ohittamista. Jeesuksen sanoista kuvastui rakkaus. Niihin sisältyi myös ajatus siitä, että Jeesus tiesi hänellä olevan valta herättää kuollut poika henkiin.
Surukulkueessa mukana oleva kansanjoukko, itkijänaiset ja soittajat saivat nähdä valtavan ihmeen. Jeesus meni paarien viereen ja kosketti niitä. Kantajat pysähtyivät. Jeesus sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!" Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille. Paikalla olevia ihmisiä alkoi pelottaa, sillä he kokivat jotakin täysin ainutlaatuista.
Pelko on inhimillinen asia täysin odottamattomassa tilanteessa. Jos meidän aikamme hautajaissaattueessa kuollut heräisi henkiin, mekin todennäköisesti ihmettelisimme ja pelkäisimme tapahtunutta.
Pelkonsa voitettuaan paikalla ollut ihmisjoukko alkoi ylistää Jumalaa sanoen: "Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi." Ihmiset tunnustivat, että oli tapahtunut jumalallinen ihme. Kyseessä oli niin erikoinen tapahtuma, että tieto siitä levisi kaikkialle Juudeaan ja muuallekin ympäristöön.
Tärkeintä on uskoa
On tärkeää, ettemme kiinny väärällä tavalla ihmeisiin. Paavali kirjoittaa korinttilaisille, että kreikkalaiset etsivät viisautta ja juutalaiset vaativat ihmetekoja.
Eikö ihmeellisintä kuitenkin ole se, että Jeesus on ristinkuolemallaan sovittanut syntimme? Uskomalla synnit anteeksi voimme päästä vapaaksi synnin ja kuoleman vallasta. Jumalan valtakunnan evankeliumin voimalla ihminen pääsee uskon päämäärään, taivaaseen.
Janne Isomaa
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyä suurin ihme on se pankkitilin saldo!
Päivät pääksytysten me uskovaiset isännöitsijät ja remppayrittäjät pissitetään epäuskoisia (ja siinä sivussa toki uskovaisiakin) silmään, ja rahaa tulee.
Se on kuulkaa jumalan ihme! Rahaa on. Kiitos jumala!
Vielä suurempi ihmettelyn aihe on jos joku vieläkin uskoo koko syntikäsitteen todellisuuteen.
sinulla on paatumuksen rauha, ihmisille ei tahdo tulla eää synnin tuntoa. varsinainen etsikon aika on suomessa päättynyt.
On aivan mahtava juttu. Kävinkin Tahkolan kanssa keskustelua ja siinä samalla pyyrettiin kuin myös annettihin toisillemme synnit anteeksi.
Aloituksen puheenvuoro ei poikkea yhtään museokierroksen esittelijän puheista.
tässä Jeesus käveli, tällä kivellä hän istui... ei ole puhujaparalle kirkastunut mitä on Hengellinen puhe ja saarna ei sinne päinkään.
..uskomalla synnit anteeksi.... Lesta mantraa samoin kuin Ananiaksen saarnaaminen Saulukselle synnit anteeksi.
Ei taivasmatkalainen.