Mieheni yrittää tehdä tahallaan mustasukkaiseksi

Löysin viimein miehen ja muutimme yhteen.

Rakastan häntä, mutta välillä havahduin miettimään olenko vaarassa. Että onko tässä suhteessa likaa kummallisuuksia.

Erityisen outoa on, että mies yrittää tehdä tahallaan mustasukkaiseksi. Suhteen alussa se oli jotain muiden naisten katselua ja omituista vihjailua ja eksänsä ylistämistä, mutta pitkällisten keskustelun tuloksena ne ovat onneksi jääneet.

Eilen pankki sitten räjähti pitkästä aikaa. Hän ilmoitti muuttavansa jonkun Anjan luo mökille Hankoon. Kyselin siinä sitten että kukas tämä Anja ja mikäs sun suhteesi siihen oikein on - kuulemma tavannut joskus kerran treffeillä, mutta on varma, että jos Anja on vapaa, niin ottaa luokseen asumaan.

Älytön juttu ja nyt mies sitten peruu höpinöitään, keksittyä mukamas. Voi elämä.

Tekisi mieli antaa koko idiootin jutun mennä toisesta korvasta ulos, pikkuisen kutkutella ja kuhertaa mies taas tyytyväiseksi, jotta saa taas keskittyä mukavaan arkeen. Mutta samalla mietin, että pitäisikö tässä havahtua? Mikä ihmeen motiivi voi laittaa yrittämään tehdä kumppaninsa mustasukkaiseksi? Tässä tapauksessa näennäinen motiivi oli saada minut taipumaan hänen tahtoonsa toisessa asiassa, mutta että miksi ihmeessä juuri tällaisella keinolla? Jokainenhan tietää, että mustasukkaisuus tuntuu pahalle, ja eihän rakastettua halua satuttaa, eikö niin? Ja onko kumppanin mustasukkaisuudesta muka kellekään koskaan koitunut suhteeseen yhtään mitään hyvää? Eikö se vaan nakerra luottamusta? Ja eikö juuri luottamus ole hyvän suhteen perusta, ja siitä pidetään kiinni kynsin hampain.

Tarttuessani tähän huomaan sivuuttaneeni täysin sen, että hän tervehti aamulla minua ilmoittamalla, että näytän tänään tosi kamalalta, sitten haukkui töihin lähtiessä että olen huono työntekijä ja nyt minut ajettiin toiseen huoneeseen nukkumaan kun kyselin tästä Anjasta .... Koska noihin olen tottunut, nimittely nyt vaan kuuluu hänen 'riitelyynsä'. Ja Anjasta kyselin tietty saadakseni hänet nolstumaan käytöstään ja pyytämään anteeksi- noh, toisin kävi. Pelkään että sopeudun näihin muihinkin ikäviin kohteluihin, enkä huomaisikaan, kuinka aikaa myöten elämäniloni ja onnellisuuteni olisi valunut kuin hiekka lahkeenvarresta ja tilalla olisi kalpea varjo 😐

Ja miksi kirjoitan tänne? Ehkä siksi, että tällaiset olisi liian outoja kavereille kerrottavaksi. Haluaisin ihmisten tykkäävän hänestä ja olevan onnellisia meistä, en halua liittää meihin epämiellyttävää ristiriitaisuutta. Mutta kaipaisin näkökulmia. Mihin hän oikein pyrkii? En kai ole sokaissut kättäni lantakasaan vai voisiko tästä tulla vielä hyvä kakku?