Kolumni
Kati Rantala
Huumeet verolle – vähintäänkin innovatiivista huumepolitiikkaa
Haistelin viime vuoden lopulla Manchesterissa brittiläisen huumerikostutkinnan tuulia poliisiseminaarissa Putting Drug Business Out of Business. Paikalla oli satakunta arvovaltaista poliisisetää, jokunen poliisitäti ja satunnaisia muita.
Jo aloituspuhe oli tiputtaa minut tuolilta. Poliisitaustainen pääesiintyjä puhui suunsa puhtaaksi jäätyään hiljan eläkkeelle. Hän kehotti virassa toimivia kollegoitaan viimein hyväksymään, että huumekontrolli ei pure. Hän myös sanoi arvostavansa kannabiksen pudottamista kategoriaan, joka vapauttaa poliisin pössyttelijöiden kontrollista tärkeämpiin tehtäviin.
---
Tilaisuuden viesti oli selkeä: 1) huumeiden ongelmakäyttäjät hoitoon, joka (toivon mukaan) vierottaisi heidät monenlaisesta rikollisesta toiminnasta ja 2) kovia kauppamiehiä vastaan innovatiivisia strategioita. Yksi sellainen on seminaarissa eri näkökulmista pyöritelty rikoksesta saadun hyödyn pois ottaminen, uusia tuulia Suomessakin. Toivotaan, että tulojen menetys vähentäisi huumebisnesmiesten kauppahaluja ja -mahdollisuuksia. Siitä seminaarin nimikin.
Taloudellista rikoshyötyä ilmoitti jahtaavansa muun muassa "Special Agent" Kyle Smith, vitsikäs veroviranomainen Kansasista. Hän esitti muina miehinä, kuinka hänen osavaltiossaan laittomuus ei tee huumeista verovapaita. Siksi laki velvoittaa huumekauppiaat ostamaan tuotteilleen huumeveromerkin. Verotus ei koske omaan käyttöön tarkoitettuja vähäisiä ainemääriä.
Yleisö alkoi vähitellen ymmärtää, että lännenmies oli tosissaan. Kansasissa huumekauppiaan tulee liimata veromerkki tuotepakkaukseen heti, kun on saanut sen käsiinsä. Aine on edelleen laitonta, joten veromerkki kehotetaan ostamaan anonyyminä, vaikka postitse. Jos ostajan henkilöllisyys kuitenkin selviää verottajalle, laki kieltää sen paljastamisen poliisille tai ylipäänsä kenellekään.
Erikoisagentti Smith myönsi, että eipä veromerkkejä juuri ole anonymiteetin mahdollisuudesta huolimatta osteltu. Merkit ovat sitä paitsi kalliita. Hän muisti yhden tapauksen, jossa viranomaiset olivat törmänneet veromerkilliseen huumetuotepakkaukseen – ja tuijottivat sitä ihmeissään. Mikä sitten on uudistuksen pointti?
---
Al Caponea ei taannoin saatu tuomituksi murhasta tai salakuljetuksesta vaan maksamattomista veroista. Vastaavasti jos törkeälle huumekaupalle oheistoimintoineen ei löydy riittävästi näyttöä, avuksi käy veronkierto. Kansasilaisen vakuuttelujen mukaan huumeveron pääjuju on kuitenkin siinä, että yhteiskunta saa sen avulla kovan luokan huumebisneksestä edes jotain korvausta. Rahat laitetaan milloin mihinkin yleishyödylliseen käyttöön. Vaikka ei veropolitiikalla(kaan) huumekauppaa kitketä, paikallisväestö on kuulemma tyytyväistä. Amerikkalainen punaniskayhteisöllisyys alkaa saada kiintoisia yhteiskuntapoliittisia muotoja.
Annetaanko verotuksella kuitenkin epäsuora hyväksyntä kovan luokan ammattirikollisuudelle? Toisaalta koska laiton huumekauppa joka tapauksessa porskuttaa niin tuottoisana, miksi sitä ei voisi verottaa, kun kilpaileva laillinen päihdebisneskin on veronalaista? Onko kansasilainen huumeverotus liberaalia huumepolitiikkaa, esimerkki koventuvasta kontrollista vai voisiko sitä nimittää tosiasioiden hyväksymiseksi yhdistettynä käytännönläheiseen tilannetajuun?
Brittipoliisit pyörittelivät silmiään. Illanvieton small talk oli saanut aiheensa. Agentti Smith oli miltei yhtä hämmentävä mielen tehosekoitin kuin kaimansa Matrix-elokuvasta. Virtuaaliaineistoa omaan ihmettelyyn löytyy osoitteesta www.ksrevenue.org/perstaxtypesdrug.htm. Kuka kutsuisi erikoisartistin tänne Suomeen meitäkin viihdyttämään? Toivottavasti mukana olisi edustusta eri hallinnonaloilta ja kansalaisjärjestöistä; olisi kiinnostavaa verrata reaktioita.
Kirjoittaja on sosiologi ja työskentelee erikoistutkijana Poliisiammattikorkeakoulussa.
Kati Rantala
Huumeet verolle – vähintäänkin innovatiivista huumepolitiikkaa
Haistelin viime vuoden lopulla Manchesterissa brittiläisen huumerikostutkinnan tuulia poliisiseminaarissa Putting Drug Business Out of Business. Paikalla oli satakunta arvovaltaista poliisisetää, jokunen poliisitäti ja satunnaisia muita.
Jo aloituspuhe oli tiputtaa minut tuolilta. Poliisitaustainen pääesiintyjä puhui suunsa puhtaaksi jäätyään hiljan eläkkeelle. Hän kehotti virassa toimivia kollegoitaan viimein hyväksymään, että huumekontrolli ei pure. Hän myös sanoi arvostavansa kannabiksen pudottamista kategoriaan, joka vapauttaa poliisin pössyttelijöiden kontrollista tärkeämpiin tehtäviin.
---
Tilaisuuden viesti oli selkeä: 1) huumeiden ongelmakäyttäjät hoitoon, joka (toivon mukaan) vierottaisi heidät monenlaisesta rikollisesta toiminnasta ja 2) kovia kauppamiehiä vastaan innovatiivisia strategioita. Yksi sellainen on seminaarissa eri näkökulmista pyöritelty rikoksesta saadun hyödyn pois ottaminen, uusia tuulia Suomessakin. Toivotaan, että tulojen menetys vähentäisi huumebisnesmiesten kauppahaluja ja -mahdollisuuksia. Siitä seminaarin nimikin.
Taloudellista rikoshyötyä ilmoitti jahtaavansa muun muassa "Special Agent" Kyle Smith, vitsikäs veroviranomainen Kansasista. Hän esitti muina miehinä, kuinka hänen osavaltiossaan laittomuus ei tee huumeista verovapaita. Siksi laki velvoittaa huumekauppiaat ostamaan tuotteilleen huumeveromerkin. Verotus ei koske omaan käyttöön tarkoitettuja vähäisiä ainemääriä.
Yleisö alkoi vähitellen ymmärtää, että lännenmies oli tosissaan. Kansasissa huumekauppiaan tulee liimata veromerkki tuotepakkaukseen heti, kun on saanut sen käsiinsä. Aine on edelleen laitonta, joten veromerkki kehotetaan ostamaan anonyyminä, vaikka postitse. Jos ostajan henkilöllisyys kuitenkin selviää verottajalle, laki kieltää sen paljastamisen poliisille tai ylipäänsä kenellekään.
Erikoisagentti Smith myönsi, että eipä veromerkkejä juuri ole anonymiteetin mahdollisuudesta huolimatta osteltu. Merkit ovat sitä paitsi kalliita. Hän muisti yhden tapauksen, jossa viranomaiset olivat törmänneet veromerkilliseen huumetuotepakkaukseen – ja tuijottivat sitä ihmeissään. Mikä sitten on uudistuksen pointti?
---
Al Caponea ei taannoin saatu tuomituksi murhasta tai salakuljetuksesta vaan maksamattomista veroista. Vastaavasti jos törkeälle huumekaupalle oheistoimintoineen ei löydy riittävästi näyttöä, avuksi käy veronkierto. Kansasilaisen vakuuttelujen mukaan huumeveron pääjuju on kuitenkin siinä, että yhteiskunta saa sen avulla kovan luokan huumebisneksestä edes jotain korvausta. Rahat laitetaan milloin mihinkin yleishyödylliseen käyttöön. Vaikka ei veropolitiikalla(kaan) huumekauppaa kitketä, paikallisväestö on kuulemma tyytyväistä. Amerikkalainen punaniskayhteisöllisyys alkaa saada kiintoisia yhteiskuntapoliittisia muotoja.
Annetaanko verotuksella kuitenkin epäsuora hyväksyntä kovan luokan ammattirikollisuudelle? Toisaalta koska laiton huumekauppa joka tapauksessa porskuttaa niin tuottoisana, miksi sitä ei voisi verottaa, kun kilpaileva laillinen päihdebisneskin on veronalaista? Onko kansasilainen huumeverotus liberaalia huumepolitiikkaa, esimerkki koventuvasta kontrollista vai voisiko sitä nimittää tosiasioiden hyväksymiseksi yhdistettynä käytännönläheiseen tilannetajuun?
Brittipoliisit pyörittelivät silmiään. Illanvieton small talk oli saanut aiheensa. Agentti Smith oli miltei yhtä hämmentävä mielen tehosekoitin kuin kaimansa Matrix-elokuvasta. Virtuaaliaineistoa omaan ihmettelyyn löytyy osoitteesta www.ksrevenue.org/perstaxtypesdrug.htm. Kuka kutsuisi erikoisartistin tänne Suomeen meitäkin viihdyttämään? Toivottavasti mukana olisi edustusta eri hallinnonaloilta ja kansalaisjärjestöistä; olisi kiinnostavaa verrata reaktioita.
Kirjoittaja on sosiologi ja työskentelee erikoistutkijana Poliisiammattikorkeakoulussa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Asiaa! Herätkää suomalaiset!