Menetin mahdollisuuden rakkaudessa vuosia sitten. Kyseessä oli aivan suoraan kuin Jumalalta tullut, kerran elämässä -mahdollisuus. Nyt elämäni on surkeaa ja yksinäistä. Miten tulla toimeen katumuksen kanssa? Kellään samanlaisia kokemuksia?
Menetetty mahdollisuus
Anonyymi
29953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ainoa sanelutehtäväsi, ilmoittaa vain väärästä todistuksesta toisen puolesta, ainoa omiaan vain sapettaa, ole rauhassa Jeesus Kristus on Kuningas
kirjoitettu on.linnustajan ansasta
Hän sun hapettaa, rauhotu
https://www.youtube.com/watch?v=f0E304_1hG4
Oletko uskossa? Kaikilla Jeesukseen uskovilla pitäisi olla toivo koska enää eivät elä itse vaan Jeesus elää heidän kauttaan. Saat antaa Jumalan rakastaa sinua ansioitta, hän voi antaa syntisi anteeksi.
Olen uskossa. Itse asiassa koko tämä juttu oli oikeastaan yksi syy miten aikoinaan löysin Jeesuksen.
Rukoile että Taivaan Isä opettaa sinua. Älä etsi liikaa turvaa muista ihmisistä. Anna Jumalan uudistaa sydäntäsi. Sitä varten me kohtaamme oman vajavaisuutemme että oppisimme turvaamaan Jeesukseen. Kadut koska ymmärrät epäonnistuneesi. Ilman Jeesusta sinä epäonnistuit, Jeesuksen kanssa onnistut. Sama tarina meillä kaikilla on, eri muodoissa. Epäonnistutaan aina ilman Jumalaa. Itse tulin ylpeyteni ja itsekkyyteni tähden kaikkien hylkäämäksi. Jeesuksessa on hyvä, meissä paha.
Niinhän se varmaan on, että omaa elämää ei voi pohjimmiltaan rakentaa toisten ihmisten varaan. Siinä olisi katastrofin ainekset kasassa. Itse juuri osittain ikävöin sitä kyseistä ihmistä ehkä juuri sen takia, että hän olisi ollut minulle eräänlainen "pelastaja" kurjaan elämäntilanteeseen. Vaikka näin olisikin voinutkin käydä ainakin aluksi, niin jossain vaiheessa olisi tapahtunut isomman luokan kosahdus kun/jos parisuhde olisi päättynyt. Siinä olisi kaikki mennyt samalla rikki.
Hänellä oli tunteita minua kohtaan, ja minulla häntä kohtaan. Pilasin kuitenkin koko jutun itse.
Paratiisissa ihmisellä Jumalan kuvana oli vapaa tahto ja kapinoinnillaan hän menetti sen. Rangaistus tästä oli synti ja seuraus kuolema, joka vältettävissä vain sääntöjen täydellisellä noudattamisella tai Pelastajan ottamisella vastaan. Sen jälkeen vapaa tahto ollut suhteellista, lopputulos aina kuolema. Tai pelastuksen ottaminen vastaan kun sitä tarjotaan. Todellinen vapaa tahto uudelleensyntymän kautta, Jumalan vapauttaessa pahan kahleista. Väärät valinnat ja tottelemattomuus aiheuttavat kärsimystä, kiertotien vie harhaan. Jumala armossaan antaa uuden mahdollisuuden. Pitää pyytää, rukoilla, tutkia raamattua. Kaikki elämässä on lahjaa, ihmiset, omaisuus, voima elää. --"eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: et ovat ne kylvö eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen isänne ruokkii ne" matteus 6:25-
Ja jumala puhuttelee ihmistä kriisien kautta tarkoituksena ihmisen jalostaminen. Kyse on Jumalan lahjarakkaudesta, täydellisestä.
Siunausta.
On ihmisellä vieläkin vapaa tahto. Ihminen voi valita, tekeekö syntiä vai ei. Henkisen ja hengellisen kasvun myötä ihminen tekee enemmän hyveellisiä valintoja ja vähemmän syntiä. Raamattu opettaa, että jokainen ihminen on syntinen. Onneksi on olemassa Jumalan armo, jonka kautta synnit annetaan anteeksi. Jumala on hyvä ja lempeä isä lapsilleen, joita me kaikki ollaan.
Itsellä ei katumusta. Kerroin tunteeni, ja vaikka ei natsannut, on nyt helpompi olla, kun tietää että on yrittänyt.
👍👍👍
Peukut siis sille, että otit vastuun omista tunteitasi ja yritit!
Enpä olisi vakuuttunut, että olisit kertonut. Et olisi täällä, jos olisit kertonut. Vai kerroitko täällä? Se ei olisi ollenkaan uskottavaa, eikä täällä tunnista ketään tai täällä voi valehdella mitä vain.
On totta, ettei kertominen aina korjaa kaikkea, ei vain voi. Mutta jos molemmilla on tunteita, voi miettiä hiteistä ratkaisua ja sitä, miten haluaa ja voi olla yhdessä. Itse uskon siihen, että jokin tuntemus tai vaisto toisen tunteista on, kaikkein sekään varmaa ole.
Joka tapauksessa tunteiden kertominen henkilökohtaisesti, tavalla tai toiselle on aina tärkeää ja merkityksellistä. Ja totuuden ja rakkauden mukaista.
Rukoile johdatusta, että Jumala lähettää elämääsi puolison oikealla ajalla. Rauhaa!
On ollu tavallaan. Lapsuuden rakkaus jonka halusin hyljätä koska hån oli liian nuori silloin. Ajattelin toki ottavani hänet myöhemmin.
Jouduin juuri tuohon yksinäisyys helvettiin kun ylpistyin hänen kauneudesta ja samalla piti työntää muita pois, sekä kaikki tuntui yhdentekeviltä kiiltokuva ihmisiltä.
Sain korjattua tilanteen vasta asian perinpohjaisen selvityksen jälkeen ja otin myös tuohon ehkä liikaakin yhteyttå korjatalseni virheen ja saadakseni anteeksi mutta tärkeintä oli tietysti vain se kasvaminen.
En toki syytä häntä vaikka hän ei minua myöhemmin halunnut, tajusin oman inhimillisyyteni ja ihmisyyteeni samalla kun tajusin että muutkin voivat olla ok eikä pelkästään se eka.
Tuttua kauraa. Älä jää liikaa miettimään vanhoja asioita vaan kurkota vaikka väkisin eteenpäin. Vaikka ajat ovatkin nyt hankalat, puske silti eteenpäin ja käännä katseesi tulevaan. Se mikä on takana on siellä. EI kannata kuluttaa energiaa ja aikaa moisen asian vatvomiseen, se ei ole sinulle hyväksi. Jatka elämääsi ja etsi uutta sisältöä elämään ja käännä ajatuksesi vaikka väkisin muualle.
Ei, minulla ei ole tuollaista kokemusta, mutta olen nähnyt sellaistakin tapahtuvan ja sen lisäksi olen kokenut se toisena osapuolena. Toki on mahdollista, että olen ollut yksin suurine tunteineni.
Mutta olen aina ihmetellyt tuota ihmisten tietämättömyyttä ja sydämettömyyttä. Todella olen. Ehkä sitten itselleni nämä asiat ovat selvempiä elämäntapani (mikä ei kuitenkaan ole helppo!), periaatteideni ja arvojeni vuoksi, jonka varassa pitkälti elämässä toimii. Ja se, ettei niitä kaikkein satuttavimpia ja pelottavimpiakaan asioita pakene ja juokse karkuun, vaan ne kohtaa.
Mutta ymmärräthän, että on vaikea käsittää, miten joku voi halventaa ja jopa pilata noin kaiuniin asian kuin ”jumalallisen rakkauden”. Kyllä se kertoo ihmisen välinpitämättömyysestä, sydämettömyydestä ja joskus jopa pahuudesta! Silti tiedän hyvin, että jokaisella ihmisellä on oikeus valita ja sitten ei voi kuin hyväksyä sen toisen valitseman tien ja katsoa surullisena vierestä. Saati tapauksessa, jossa sen toisen ihmisen valinta koskettaa itseä, satuttaa ja tekee niin paljon kaikenlaista pahaa, että joskus sen kivun ja asian seurausten laajuutta on vaikea itsekään käsittää, saati sitten muiden.
En voi tietää siis, miten tulla toimeen katumuksen vuoksi. Sen tiedän, ettei tuo asia välttämättä kuitenkaan ollut sinullekaan ihan helppo, mutta sen kuitenkin vain teit, välittämättä ehkä itsestäsi, mutta vielä enemmän välittämättä siitä toisesta. Et tainnut ymmärtää, että se rakkaus, jonka mahdollisuuden menetit, annettiin kuitenkin sinulle tarkoituksella? Ettei se kuitenkaan ollut sattumaa. Joka tapauksessa teit itse omat ratkaisusi, hyvät tai huonot.
Omalla kohdallani toinen teki minulle kaiken ”pahan”, mitä toiselle voi tuossa tilanteessa tehdä. Ja miten syvälle niiden tekojen vaikutukset ovat ulottuneet elämääni, ja hieman muidenkin elämään. Toki itse häneen rakastuin, en tosin voinut tietää, ettei hän ollut sen rakkauden arvoinen. En olisi voinut tietää, että toinen on niin välinpitämätön tunteita ja rakkautta kohtaan. En voinut uskoa sitä, koska itselleni asiat merkitsivät niin paljon. Ja voi, ei se minullekaan helppoa se rakkaus ollut! Ei todellakaan, voi kun joku voisi ymmärtääkään, kuinka vaikeiden asioiden äärelle se minut veikään. Ja kaiken keskiössä oli vielä se, ettei halunnut pahaa kenellekään – ei satuttaa toisia ihmisiä, ei omalta puolelta eikä myöskään hänen puolelta. Mutta sekään ei olisi saanut minua kieltämään tätä rakkautta, tätä kaikkea, tai hylkäämään toista julmasti, satuttamaan, tai jättämään yksin – kuten hän teki minulle.
Ja sitten hän vain jatkoi välinpitämättömästi oman elämänsä rakentamista toisen kanssa, kertomatta minulle mitään. Hän teki toisten naisten kanssa asiat, joita olin niin uneksinut hänen kanssaan, meni naimisiin ja sai lapset. Ja toki nämä oli hänen valintansa. Mutta miten voisi puhua enää minulle, että kuitenkin rakasti? Ei, noita asioita ei tehdä ihmiselle, joita rakastaa.
. . .
Ja noihin sinun kysymykseesi, miten tulla toimeen katumuksen kanssa? Kyllä. uskon siihen, että asioita voi jokseenkin (ainakin yrittää) pyytää anteeksi ja asioita korjata. Kyllä voi, se on toki eri asia, korjaantuuko asiat ja miten. Mutta kyllä näillä asioilla, että yrittää korjata asiat, on suuri merkitys. Ja mistä sitä tietää, kuinka hyvin asiat vielä menevät . . .
Samanlaista asiat tuskin enää voivat sille toiselle olla, olet rikkonut häneltä paljon enemmän kuin uskotkaan. Ja välitätkö edes siitä? Et ikinä osaisi välittää siitä tarpeeksi, et voi tietää kuinka syvästi hän voi tuntea. Et voi osittain siksi, että sinulla ei ole samaa syvyyttä asioihin, sillä jos olisi, et olisi ikinä pystynyt tehdä asioita häntä vastaan, ja välittämättä siitä, kuinka paljon ne asiat voivatkaan satuttaa ja saada pahaa aikaan!
Omalla kohdallani toinen on myös jollain tapaa tehnyt tiettyjä asioita merkityksettömäksi. Esimerkiksi naimisiin meno merkitsee minulle todella paljon, enkä voisi mennä siihen kuin suuresta tunteesta ja uskoen oikeasti olevani sen henkilön kanssa lopun ikääni. Olenkin ollut naimisissa, mutta silloin en vielä tuntenut häntä, enkä ehkä edes voinut tai uskaltanut kuvitella, että sellaistakin rakkautta on olemassa. . .
Hän taas teki omat valintansa, johon hänellä on täysi oikeus, tietäen olemassaoloni ja tämän kaiken. Ja kyllä, olin kyllä vahvat tunteeni tuonut hänelle tiedettäväksi (ja voi, ei sekään helppoa ollut). Silti halusi ja otti toisen. Ja taas toisen. Jos hänen kanssaan joskus saisin asioita selvitettyä, hän on silti vienyt minulta niin paljon ja etenkin yksi asia, jota en voi saada ja joka oli se merkityksellisin. Ja onhan minulla yhä tunteita. Mutta mitä jos haluaisinkin hänen kanssaan vielä joitain kauniita asioita? Nuo suuremmat aiheuttavat kuitenkin minussa niin suuren surun, ettei muut asiat sitä minulta poista tai korvaa. Entä jos haluaisin naimisiin hänen kanssaan? Niin, senkin voisin haluta. Mutta veihän hän minulta siitäkin merkityksen, ottamalla mieluimmin ne toiset kuin minun. Ilmeisesti minun olisi sitten parempi vain olla hänen ”huoransa” vaikka olisinkin hänen kanssaan parisuhteessa. Miten voisin mennä naimisiin hänen kanssaan, kun hän halvensi jo sen kaiken, toki sai omat rakkaustarinansa muiden kanssa ja oli niistä onnellinen (hyvä, että ainakin itse sai mitä toiselta otti pois). Niin, minun osani hänen elämässään olisi siis huora, ei vihitty vaimo, joka taas halventaisi minulle sen suhteemme perimmäisen merkityksen . . .
Hänelle ei ehkä ole millään näillä asioilla väliä, mutta minullepa on. Koska en vain voi sille mitään, että olen tällainen.
Ja kyllä, rakkaus merkitsee minulle paljon.
Nostetaan
Ei hän ollut Jumalan sinulle tarkoittama, jos ette päätyneet yhteen. Parempaa on tulossa.
Haluaisin kyllä ajatella noin. Valitettavasti minä olin se osapuoli johon koko juttu kaatui. Katumus on todellista.
Onko Jumala määrännyt kaikki ihmiselämän tapahtumat täysin yksinkohtaisesti?
Uskoin vuosia näin ja hänkin sanoi musta niin, uskon johdatukseen. Sitten teki asioita joiden takia vaikuttaa etten merkinnyt yhtään mitään, enkä enää tiedä onko mua tarkoitettu yhtikäs kenenkään miksikään..
Aloitukseen vielä, kadutko vain omaa rakkauden menetystäsi, vai sitä, mitä hänelle samalla teit?
Oletko miettinyt, miksi teit, kuten teit?
Ja oliko mahdollisuuden menettäminen, sen rakkauden hylkääminen, kaiken sen arvoista, miten häntä todennäköisesti satutit?
Taidat vain surra omaa menetystäsi 😢
Sekä että. Kärsin aikoinaan estyneisyydestä.
Jumalalta saatu ainutlaatuinen tilaisuus, jonka hylkäämiseen syynä oli... estyneisyys? Ei kuulosta uskottavalta.
Kuulostaako tämä kenenkään muun mielestä mitenkään epätasapainoiselta?
Voisi kuvitella, ettei kyseinen tilaisuus ollut sinulle ensimmäinen ohittamasi. Eikä varmasti viimeinenkään.
Nostetaan.
Mä en kestä näitä 😭 Minul mahis oli muta se men sen siliän tiän mist tuuliki, 💔
Tuttua kyllä. Once in a lifetime-kohtaaminen kaupassa. Tuli niin yllättäen, että menin ihan kipsiin enkä saanut mitään sanottua.
Jotain siinä oli, kun edelleen mietin sitä kohtaamista vuosienkin jälkeen.
Joskus yritin etsiäkin häntä, tuloksetta. Nyt olen hyväksynyt, etten ehkä koskaan tapaa häntä uudelleen.
Pilasit minunkin elämän siinä samalla.
Minua on neuvottu, ettei pitäisi kritisoida vaan antaa neuvoja. En osaa.
Siis aloittaja pilasi sinun elämäsi?