sellaista, että jos mie olisin pyytänyt sua kahville niin olisitkohan lähtenyt. Ottaen huomioon tietysti sen, että olit silloin varattu. Juu tiedän ei pitäisi menneitä miettiä, mutta tästä ajatuksesta en pääse yli enkä ympäri! Mieheltä naiselle menee tämä.
Olen miettinyt lähemmäs neljä vuotta jo
Anonyymi
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei varmaan mulle, mutta olisin kysynyt, mitä asiaa.. En mä tietenkään koskaan suhun sillä tavalla enää voi tokikaan syvemmästi tutustua. Normi ystävänä tai hiljaisena kaverina toki. En yleensä ole se, joka laittaa kaverin pois.
Ei me kavereita olla koskaan oltu. Käytännössä työkavereita kyllä, mutta ei kuitenkaan. Mielestäni kaveruus ei vaan toimi, jos toinen on ihastunut ja kokemuksesta puhun.
Ei mies/ nainen voi olla pelkästää frendei....
Voi olla.
Ei mielestäni silloin jos toisella vain on syvempiä tunteita.
No tossa tapauksessa ei kannata ees ystävyyttä yrittää
Hei, ei kannata kiusata itteään tälläsillä... meni jo... mä tiiän sen kun jää jumiin menneesseen ja alkaa jossittelemaan olisko sittenkin, pitiköhän se musta, miksi se sanoi silleen ja katsoi silleen... ne on vaa niit oman mielen tuotoksii ku oot ihastunut..
Tiedän. Näin hänestä unta tai aika usein näen niin tuli vaan mieleen tällainen. Enhän tiedä tunnistaisinko edes enää vaikka vastaan kävelisi.
Missä päin suomea?
Jääköön se mysteeriksi!
Eipä tiedä kun et koskaan kysynyt.
Olen AP miettinyt paljon samaa teemaa parin viime vuoden aikana: kun tunteet on vahvat, kun toinen tuntuu kuin olisi löytänyt kotiin, kun aaltopituus osuus ja tunneyhteys/läsnäolo tuntuu huimalta, kun huomaa ettei tunne poistu eikä häviä vaikkei nähdä.. Silloin ollaan isojen asioiden äärellä! Silloin tunteet ei häviä päättämällä tai ottamalla joku muu.
Ihminen ei kovin montaa kertaa rakastu vahvasti, ihastumiset ja seksin myötä alkavat rakastumiset on eri asia. Sanoisin, että kun kohtaa sen oikean, on tilanne ihanne ihan eri kuin pikku-ihastusten kanssa myös moraalisten pohdintojen suhteen. Ei se toki tee väärää oikeaksi tai toisinpäin, mutta omiin valintoihin se saa vaikuttaa ja minusta esim. Oikean kohdatessa saa kertoa tunteensa tai saa keskustella tunteista myös varattuna. Pettämistä se oikeuta, mutta vanhaa suhteeseen jääminen on myös oma valinta.
Jos kävisi niin, että kaksi oikeaa on löytäneet toisensa, ei tunne ole kuukausista tai edes vuosista kiinni. Vanhan suhteen ehtii lopettaa, jos se ei toimi ja sydän on muualla. Suuret rakkaudet jaksaa odottaa (kunhan on toivoa).
Olen tullut itse johtopäätökseen, että aloite (selkeä tai tunnusteleva) kannattaa tehdä, ettei tarvitse neljän tai kymmenen vuoden jälkeen katua elämätöntä elämää tai menetettyä rakkautta. Sitten on ainakin edes yrittänyt. AP, jos asia vaivaa, ei 4 vuotta ole vielä niin pitkä aika ettei voisi kysyä mitä sulle kuuluu. Voit vaikka laittaa viestiä ja kysyä kuulumisia ja sanoa, että toinen teki silloin 4 v sitten suuren vaikutuksen ja mietit vieläkin mitä hänelle kuuluu. Tuollainen on aika neutraalia ja on helppo kysyä sen perään haluaisiko toinen käydä kahvilla tai kävelyllä (tarjoa myös vaihtoehtoa, jossa ei ole koronariskiä).
Olisin lähtenyt, kutsua en saanut vaikka niin juteltiin. Syömässä käytiin, uutta kutsua en saanut. Johtuiko siitä, että kiinnostus katosi hieman vakavan keskustelun jälkeen.
Olen ollut hyvin vastaavassa tilanteessa kuin ap paitsi että onnistuin joten kuten kuitenkin pyytämään ulos. Nainen sanoi, että hänellä on jo mies, eli ei tällä kertaa. No tietysti kunnioitin ja jätin rauhaan välittömästi mutta tuntui kuin leikki olisi silti kuulunut jatkua samaan malliin. Eipä siinä kai enää oikein mitään voi tehdä, jos tilanne ei luonnollisesti eskaloidu niin selkeäksi, että lähtisi alulle. Voin sanoa, että sen verran kuisallinen tilanne aikoinaan oli, että vaihtaisin mielelläni osia AP:n kanssa.
Koettu on.. moni nainen hakee vaa huomioo ilman mitää kiinnostumist...
Jospa nainen olisi halunnut lähteä kahville, mutta uutta tilaisuutta ei tullut olosuhteista tai välimatkasta johtuen. Ehkä nainen pelkäsi omia tunteitaan, jotka saattoivat herätä uudelleen, kun tapaa henkilön, johon on ollut esim. vuosia tai vuosikymmeniä sitten kiintynyt. Kohtalo tai sattuma voi johdattaa heidät uudelleen kasvokkain, ellei jompi kumpi tee itse jotain asian eteen.
Tai ehkä halusi lähteä, mutta ei voi koska on varattu. Jos tilanne tulee yllättäen minäkin vastaisin varattuna ei, vaikka haluaisin sisimmässä lähteä ja vaikka suhde olisi huono. Vasta tilanteessa,, että ero olisi jo pitkälle sovittu lähtisin spontaanisti.
Luultavasti kyllä laittaisin viestiä jälkikäteen ja selittäisin omaa tilannetta. Jos taas kysymys tulisi niin, että olisi mahdollisuus esim. nukkua yön yli ennen vastaamista ja jos tunnistaisin suuren rakkauden ja tietäisin entisen suhteen olevan korjauskelvoton, saattaisi lähteä kahville/syömään ja jutella avoimesti tunteista ja suhteen tilasta. Tässäkin vaihtoehdossa etenemistä normaali vauhdilla pitäisi himmata. t. Nykyään sinkku
Tätä palstaa ei tosissaan pitäisi seurata pätkän vertaa, kun aina löytyy ne sopivimmat mielikuvituskaverit. Jännityksien kanssa pääse kohta työpaikalle asti edes takaovesta, jossa oikeasti ole meneillään sitten yhtään mitään. Netti otettava kokonaan pois tai sitten on nuorena lähtö sairaseläkkeelle.
Jos varattuna lähtisin kahville miehen kanssa, ja tämä ei ole esimerkiksi työkaveri, katsoisin kyllä mieleni harhailevan nyt hieman yli sallitun rajan, varsinkin jos asiaan liittyvien tunteet olisivat tiedossa. Ystäväpohjalta kahvittelun ja jonkin muun eron kyllä tunnistaa jännitteestä. Ja sitten tietenkin päiväkahvit vielä erikseen.
Varattuna siis voi lähteä miehen kanssa kahville, jos sattuu olemaan työkaveri? Entä muuten, flirttailetko avoimesti suhteessa ja kun joku sinusta kiinnostuu, niin se on sinulle ns. päivän piriste tai sulka hattuun?