Oon surulllinen tänään. Mieli maassa. Rakkaus sattuu. En koskaan häntä saa. Pitää vain unohtaa. Ottaa niin päähän että kun kerran ihastun kunnolla niin hän on varattu. En ole ikinä kokenut sellaista tunnetta.
Koitan unohtaa. Vaikeeta on.
Naiselta miehelle
Koitan unohtaa. Vaikeeta on.
Naiselta miehelle
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sellaista se elämä joskus on, aika monellakin ehkä. Mutta pitää ymmärtää että sekin kuuluu elämään ja joskus unohdat ja menet eteenpäin. Oman elämäni onnellisuus ei ole riippuvainen ihmissuhteesta. Jos on vakituinen työ silloin tuntee olonsa turvalliseksi. Jos joskus löydän sopivan ihmisen elämääni, se on hyvä lisä muun lisäksi.
Kiitos 💕 Lohduttavia sanoja kyllä
Minullakin on surullinen olo ollu tänään ja mieli hieman maassa. Mutta olen myös kaivannut.
Ehkä olen surullinen siitä, että asiat menivät kuten menivät. Kyllä, rakkaus sattuu.
Itse taas ajattelen niin, että toivoa on aina.
Et voi ajatella niin, ettet häntä saa. Toki sinulla on oikeus unohtaa ja luovuttaa.
Pelkän ihastuksen vuoksi ei kyllä kannata mennä kenenkään väliin, jos nyt niin voidaan edes sanoa. Ei kenenkään väliin väkisin pääse. Mutta silloin kun kyse on rakkaudesta, asiat ovat jo eri tavalla. Kun on siis kyse suuremmasta rakkaudesta, joka ei mene ohi. Minusta silloin kuuluu saada olla sen rakkaan kanssa.
Ja aloituksen otsikkoon vielä. Kukaan ei voi estää ja kieltää sinua rakastamansa. Ja silloin kun rakkaus on syvää, sen kuuluisi kertoa sille toiselle.
Ei aina voi tunteistaan kertoa. Monesti on parasta vain jatkaa elämää ja olla hiljaa.
Ei pidä paikkaansa. Aina voi kertoa. Valehtelu ja totuuden salaaminen ei ole ikinä oikea tie, ei ikinä.
Toki voi jatkaa elämäänsä, jos niin itse haluaa.
Se ehkä minullakin on suurin suru, että en saa rakastaa häntä, naista. Hänkin varattu. Minulla olisi hyvin paljon rakkautta, paljon annettavaa. Se riipii sydäntä todella.
Kerro varatulle ja anna hänen päättää.
Oletko kertonut sen hänelle, mitä tunnet?
Et saa rakastaa. Aina saa rakastaa ja kertoa. Ja pitäisi kertoa. Ja voitte päättää, mitä teette, mitä haluatte. Vaihtoehtoja kun on, paljonkin, etsitte vaihtoehdoista sopivimman. Ja kaikki vaihtoehdot ovat parempia kuin asian salaaminen tai molemminpuolisessa rakkaudessa toisen hylkääminen ja jättäminen yksin. Se on todella julmaa.
En ole. Paha kyllä.
Kannattaisi kyllä kertoa. Ehkä hän ei tiedä tunteistasi ja luulee, ettet välitä.
Niin voi. En sitä tiedä. Pitäisi kertoa enemmän.
Ota rohkeasti häneen yhteyttä ja kerro, siitä se lähtee. Et muuten saa ikinä tietää, miten käy.
Hiljaisuus vaan pahentaa tuon voi ajatella että olet välinpitämätön ja itsekäs
Tämä on totta ota rohkeasti yhteyttä häneen ja sovi näkeminen ja kerro se leikkisästi ja tapaamisen jälkeen laita viestiä, että olipa hauskaa kiitos, jos sait hänet nauramaan! Siinä et jättäisi epäselväksi..
Tämä ratkaisu jossain vaiheessa. Selkeää mutkat matkalla.
Älä jätä kovin pitkälle kertomista.. Saattaa tilaisuus mennä ohi.
Minulla sama tilanne toisinpäin, olen siis nainen ja ikävöin miestä. Molemmat varattuja, mutta sydän täynnä rakkautta häntä kohtaan.
Miten te jotkut ehditte liitoissanne rakastua toiseen? Petätte ja odotatte voitteko heti vaihtaa toiseen?
Olisitte edes reiluja puolisoillenne ja lähtisitte liitosta. Voiko pahemmin tehdä puolisolle selän takana.
Omassa tapauksessani ei ole noin käynyt, enkä ole ketään pettänyt. Muuta ei minun tarvitse täällä selittää.
Aikuisuuteen kuuluu että kaikkien mielitekojen perään ei kinuta kuin lapset karkkihyllyllä. Etsitään sovelias saatavilla oleva ja sen jälkeen aletaan miettiin, josko sekään tarpeellista loppujen lopuksi.
Neuvosto siis on elää totuuden vastaisesti ? Eikö rakkaus ole sinulle tuon tärkeämpää ja arvokkaampaa?
Ja syvä rakkaus ei vain mene ohi. Miten on, kun neuvosto mukaan ottaa sovelias saatavilla oleva, vaikka tunteet ovatkin oikein? Kenelle tämä on oikein? Ei kenellekään! Sillä mitä, jos se rakkaus ei vain unohdu? Eihän sinulla ole sille soveliaalle antaa aitoa rakkautta, jota hän haluaa. Ei elämä voi perustua teeskentelyä. Tietenkin tuotakin tapahtuu, mutta silloin kyse on ollut väärästä valinnasta, eikä tuo johda hyvään.
Sanoit, ettei aikuisuuteen kuulu kinua kaikkien mielitekojen perään kuin lapset karkkihyllyllä. Syvä rakkaus ei ole ensinkään verrattavissa niin kevyeen asiaan kun tuo, mitä kuvasit. Ja aikuinen nimenomaan ottaa vastuun tunteistaan, uskaltaa haasteista huolimatta käsitellä asiaa sen toisen osapuolen kanssa ja kertoa tunteistaan hänelle. Ja silloin vasta voi miettiä ratkaisuvaihtoehtoja. Aikuisuuteen juuri kuuluu asioiden kohtaaminen rehellisesti. Ja ymmärtää, ettei tunteita päätetä itse. Ja laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin, maailma ei kaadu tunteiden kertomiseen, eikä sitä kertomista saisi tehdä itselle niin vaikeaksi. Elämässä ja maailmassa on vakavampiakin ongelmia.
* Neuvosi
Ajattelen ihan samoin, kuin sinäkin. Suuri tunne ei kysy lupaa tullessaan, eikä sitä voi unohtaa ja "ottaa" jotain toista. Se olisi tosiaan väärin kaikkia kohtaan.
Itse kärvistelen rakkauden kourissa, ja olen ollut tässä tilanteessa jo niin kauan, että tiedän, ettei aito tunne unohdu.
Uskon, että tällainen on aika hsrvinaista, siksi sitä ei ymmärretä.
nimim. vain minä
Oli tyhmää että lähdettiin, varrelle virran...
Kaikkeen tottuu, kun useasti sattuu.
- kokemusasiantuntija
Mut eteenpäi kuin mummo lumes