Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Laulu merenneidosta

    Se ehkä kaikkein surullisin satu,
    ehkä kaikkein itkettävin saduista.
    Sun ihanat tummat kiharat hiuksesi,
    nekin leikkautit rakkautesi tähden.

    Mykkä, hiljainen rakkaansa tähden.
    Kuitenkin lupaus ja rakkaus,
    kaikki suopeudet, mitä saada voi.
    Ne kaikki rakas toi.

    Kärsivällinen ja hiljainen odotus.
    Se palkitaan. Niin merenneito luulee.
    Kuulee toisen jo rakkaansa rinnalla.
    Siltikö jaksaa?

    Mutta viimein hääyö rakkaan
    turmionko tuo?
    Sydäntä särkevä murheko iskee?
    Julman koston tähden,
    vieläkö rakkaan takaisin saat?

    Hetken miettii.
    Ei kahta. Ei valitse kostoa,
    ei surmaa. Hänenkö sydämen suru
    kuitenkin murhaa?

    Hyvyys ja lempeys.
    Ne asuvat tuossa hiljaisessa
    kiharapäässä. Kärsii yksin,
    minkä kärsii ja lentää pois.

    Aallokko ja meri.
    Ja kaikki.
    Valittaa vaikeroiden
    vielä viimeinen viulu.

    Höyhenen kevyt lempeä tuuli.
    Se sivelee murheisten poskea.
    Itkee meri. Itkee aallot.
    Lentää läpi hiljainen tuuli.
    252
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Itku tuli tekstistäsi.
    Tunteikas ja kaunis kirjoitus. ❤️

    Äänestä

    Taisi alkuperäisessä sadussa olla kuitenkin siskot, jotka hiuksensa leikkasi.. Pikku muistiviba. Toisen miellyttämistä kuitenkin on olemassa.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi kirjoitti:

    Se ehkä kaikkein surullisin satu,
    ehkä kaikkein itkettävin saduista.
    Sun ihanat tummat kiharat hiuksesi,
    nekin leikkautit rakkautesi tähden.

    Mykkä, hiljainen rakkaansa tähden.
    Kuitenkin lupaus ja rakkaus,
    kaikki suopeudet, mitä saada voi.
    Ne kaikki rakas toi.

    Kärsivällinen ja hiljainen odotus.
    Se palkitaan. Niin merenneito luulee.
    Kuulee toisen jo rakkaansa rinnalla.
    Siltikö jaksaa?

    Mutta viimein hääyö rakkaan
    turmionko tuo?
    Sydäntä särkevä murheko iskee?
    Julman koston tähden,
    vieläkö rakkaan takaisin saat?

    Hetken miettii.
    Ei kahta. Ei valitse kostoa,
    ei surmaa. Hänenkö sydämen suru
    kuitenkin murhaa?

    Hyvyys ja lempeys.
    Ne asuvat tuossa hiljaisessa
    kiharapäässä. Kärsii yksin,
    minkä kärsii ja lentää pois.

    Aallokko ja meri.
    Ja kaikki.
    Valittaa vaikeroiden
    vielä viimeinen viulu.

    Höyhenen kevyt lempeä tuuli.
    Se sivelee murheisten poskea.
    Itkee meri. Itkee aallot.
    Lentää läpi hiljainen tuuli.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu