Haluaisin tiedustella, moniko teistä on naimisissa tai aiotteko mennä ennen lapsen syntymää?
Itse elän avoliitossa ja häistä ei ainakaan toistaiseksi tietoakaan.
Itse elän avoliitossa ja häistä ei ainakaan toistaiseksi tietoakaan.
avioliitto vs. avioliitto?
odottaja83
292009
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Avoliitossa eletään ja todennäköisesti ei mennä naimisiin ennen lapsen syntymää.
mentiin viime kesänä naimisiin ja odotamme tänävuonna jouluvauvaa syntyväksi. :)
Avoliitossa elellään. Naimisiin ei olla menossa vielä moneen vuoteen. Sitä paitsi, haluan että lapsemme osaa kävellä sitten kun oltaisiin naimisiin menossa :)
Suosittelen avioliittoa, minä ainakin arvostan sellaisia jotka menevät naimisiin, nykyään kaikki asuvat avoliitossa, jotenkin se tuntuu niin sekavalta. Itse menin ensin naimisiin ja sitten vasta lapsi, on jotenkin paljon yhtenäisempi olo kaikilla!
..mutta Äiti-86: miten avioliitto tekee sen yhtenäisemmän olon kaikille kuin avoliitto? Meillä ainakaan ei mikään muuttunut, samat asiat jaetaan ja yhtä paljon rakastetaan:)
Menimme naimisiin viimevuoden huhtikuussa. Vauvelin la toukokuun alussa.
asustelen vielä toistasex yksin lasten kanssa joita mulla ennestään 4. Tuleva isukki asustelee naapurissa vielä jonkin aikaa. Sitten kun aika on kypsä on tarkotus mennä naimisiin asti.
Avioliitossa ollaan oltu jo jonkin aikaa, neljävuotishääpäivä ehtii olla ennen laskettua aikaa.
Me elellään onnellisesti avoliitossa. Kyllä se naimiisin menon aikakin joskus sitten aikanaan tulee, mutta en koskaan menis namisiin lapsen tulon takia. Kyllä mä haluan itekkin päästä nauttimaan häistäni, enkä lyllertämään siellä maha pystyssä =).
En muutenkaan ymmärrä miksi lapsen tulo vaatisi naimisiin menoa. Kai se on sellasta vanhanajan ajattelua, ettei susiparina voi elää. Ite olen kuitenkin avoliittoon niin tottunut, kun omat vanhemmat ei ole koskaan naimisiin mennyt, vaikka enemmän taikka vähemmän onnelisina ovat yhdessää olleet pian 30 vuotta =)!
mentiin elokuussa naimisiin ja viikkoa ennen häitä vauveli ilmoitti tulostaan :)
Meillä on avioliitto. Käytönnön syistä on tullut perehdyttyä näihin lakiasioihin. Avioliitossa vaimon asema on huomattavasti parempi kuin avoliitossa, ihan siltä varalta että jotain sattuu. Samalla turvaa lasten oikeudet esim. molempien perintöön, varsinkin jos siipalla on aikaisempia lapsia avioliitosta (tällöin tietysti suljettava aviopuolison aikaisemmat lapset oman perintöosuuden ulkopuolelle).Sama tilanne esim. osakkeen kanssa, ei lähde kämppä alta. Vuokra-asunnolla ei tietysti niin väliä, mutta jos omaisuutta on, niin olen niin itsekäs, että haluan omien lapsieni hyötyvän.
Mitenniin tietenkin avioliitto? Millälailla avioliitto eroaa avoliitosta mielestänne siis näin yleensä muutenkin kuin noiden lakiasioiden osalta? voihan olla, että alttarille menemme ennen tenavaa, mutta en pidä sitä minään pakottavana syynä sillä hyvä näin avoliitossakin. =)
Me kun asutaan vielä erillään, pakon sanelimista syistä. Niin jääkö laps puille paljaille , jos esim.isukille sattuu jotain ikävää ja pitäiskö isukin tehdä muka jokin testamentti jo syntymättömälle lapselle turvatakseen et se saa oman osan perinnöstään? ha.
Tiedän kyllä et, jos tosiaan sattuis jotain joskus ni mä en saa mistään mitään, kun ei yhdessä asuta, mut eikös laps kuitenki saa oman osan perinnöstään yms....?
olla kovin perehtynyt näihin lakiasioihin. Avioliitto suojaa nimenomaan leskeä. Eli vain avioliitossa olleella leskellä on oikeus muun muassa pitää perheen asunto jakamattomana hallinnassaan ja saada perhe-eläkettä, jos toinen puolisoista kuolee. Avioliitto on nimenomaan TALOUDELLINEN SITOUMUS, jolla ei ol tunteiden kanssa mitään tekemistä. Taloudellisen turvallisuuden voi taata sekä itsensä että puolisonsa puolesta myös muuten, kuin naimisiin menemällä. Muun muassa henki- ja muilla vakuutuksilla sekä huolehtimalla siitä, että molemmat ovat myös kauppakirjoissa yhteisen asunnon omistajia.
Kyllä oma lapsesi perii sinut samalla lailla olitte sitten avio- tai avoliitossa. Puolisosi perintö puolestaan jaetaan tasan teidän yhteisten ja hänen aikaisemmista liitoista olevien lasten kesken, eikä teidän avo- tai avioliittonne siihen vaikuta mitenkään. Avio- tai avopuolisosi aikaisemmat lapset eivät sinua peri muuta kuin siinä tapauksessa, että olet adoptoinut heidät. He perivät aikanaan oman isänsä/äitinsä.
Lapsesi ei sais mitää koska miehes isyyttä ei ole vahvistettu. Jos ootte naimisis, niin silloin miehes olis automaattisesti lapsesi isä. Että silleen. Jos lapsi olis syntynyt jo ja isyys vahvistettu, niin silloin se sais perintönsä.
Hei! Täytyykö isyys siis vielä jotenkin vahvistaa lapsen syntymän jälkeen kun asuu avoliitossa???
Isyyden vahvistus on käytännössä allekirjoitus paperiin kun lapsi syntyy. Samalla voi tehdä yhteishuoltajuus sopimuksen jos haluaa.
Naimisiin menossa on tietysti se etu että lapsi on automaattisesti molempien ja myös vanhempien ja lapsen etuudet on turvattu jos jommalle kummalle vanhemmalle jotain sattuisi.
Esimerkkinä:
Mies ja nainen asuivat avoliitossa takana jo monia yhteisiä vuosia. Lapsi syntyi yritysten jälkeen. Lapsi oli 3kk kun äiti teki itsemurhan. =( Mies jäi ns. puille paljaille lapsensa kanssa. Lapsi peri kaiken, myös tajuttoman pienen asunnon. Mies ei voinut edes myydä asuntoa ja ostaa isompaa kun se oli tietysti lapsen omistuksessa. =(
Surullista mutta totta. =(
Nimenomaan perinnöstähän on kysymys.Kirjoitin "jos jotain sattuu", en suinkaan halua sanoa kun. Tottakai lapset hyötyvät myös avioliitosta. Kun leski perii miehen/vaimon, lapsien osuuskin on turvattu. Tai ainakin minä katson niin. Onhan niitä iloisia leskiäkin.
Tottakai kysymys on taloudellisesta sopimuksesta, elämmehän reaalimaaimaa. Salatuista elämistä voi saada ehkä muun käsityksen.
Ikävämpää lapsille on, jos avoliitossa olevien lasten isä kuolee ennen isyyden tunnustusta. Monikaan ei tiedä, että lapset eivät silloin ole virallisesti hänen. Tai vielä jos isällä on aiemmasta suhteesta tunnustettuja lapsia. Lapsihan perii joka tapauksessa tunnustetusta isästä osansa. Ja edelleen avoliitossa olevalla ei ole oikeutta määrätä edes siippansa hautapaikkaa, sen voi tehdä muu suku. Siinä syitä avioliiton suosimiselleni.
Heissan,
Me astutaan avioliiton auvoiseen satamaan heinäkuussa :) (toisen lapsen laskettu aika on toukokuun lopulla) Vaikka onhan tässä avoliitossakin hyvä olla.
Vuoden ollut elokuussa naimisissa ja syyskuun lopussa on esikoisen määrä syntyä. Avoliitto on kyllä yhtä hyvä ratkaisu.
Ensin mentiin kihloihin, vuoden seurustelun jälkeen, sitten saatiin kaksi lasta, vasta kuuden yhteisen vuoden jälkeen vietettiin häät. Nyt 8 vuoden jälkeen tulossa kolmas napero vielä, loppusuoralla odotellaan. Näin meillä!
Hei!Me ollaan oltu pari vuotta naimisissa kun esikoinen syntyy.Jotenkin avioliito oli meille selviö ennen lastenhankintaa, ollaan kai jollain tavalla vähän vanhanaikaisia.En silti tuomitse niitä jotka ovat avoliitossa, itsekin olimme vuosikaudet ennen avioliittoa, mutta jotenkin tämä luonnoliinen tie ainakin meille.
Meillä ensimmäisen lapsen LA lokakuun lopussa ja joulukuun alussa tulee 4 vuotta häistä :))
Elikkäs avioliitossa ollaan. Odotin kuopusta kun mentiin naimisiin eli esikoisen syntyessä oltiin avoliitossa.
Samahan tuo on, ei se naimisiin meno ole pakollista vaikka lapsia saakin... =)
Ehdottomasti naimisissa. Miksi ei voisi osoittaa toiselle haluavansa olla loppuelämä yhdessä? Jos toista täysillä rakastaa eikä epäröi suhteenkestoa niin mikä estää naimisiin menon?!?
Me sanottiin toisillemme tahdon vuosi ennen lapsen yrittämistä. Nyt meillä ihanat kaksospojat =))
"Jos toista täysillä rakastaa eikä epäröi suhteenkestoa niin mikä estää naimisiin menon?!?" Mun mielestä toista voi rakastaa täysillä ja uskoa suhteen kestoon, vaikkei naimisiin menisikään. Itse olen avoliitossa, la toukokuun lopussa. Naimisiin ei aiota mennä ennen vauvan syntymää, mutta ehkä muutaman vuoden kuluessa...
Hei,
Me mentiin naimisiin elokuussa ja nyt odotellaan sitä huomenlahjaa. Eli hääyönä tärppäsi ja siis toukokuussa pitäisi syntyä esikoisemme.
Asuimme vähän aikaa avoliitossa ja jo silloikin lapsi olisi ollut toki tervetullut, mutta minusta on aivan upeaa, että olemme vihitty pari nyt kun lapsi syntyy. Jotenkin vaan on sellaista oikean perheen tuntua.
Jokainen eläköön, miten itselleen sopii, mutta kyllä häät juhlana ovat aivan ihanat. Toivoisin kaikkien tyttöjen/naisien saada kokea tuon päivän.
Me olemme nyt neljättä vuotta yhdessä, kun tämä pieni iloinen vahinko pääsi käymään ja suhteemme tottakai vain lujittui raskauden myötä. Olemme kuitenkin törmänneet ihmeen vanhanaikaisiin näkemyksiin, meitä jopa painostetaan ostamaan EDES sormukset..Naimisiinmenosta ollaan puhuttu,että "sitten joskus" sillä molemmilla on lähipiirissään ainoastaan eronneita.Emme siis ole kihlojakaan vaihtaneet,emmekä edes koko asiaa ajatelleet,ennenkuin kasvavan vatsan myötä on uteluita ja kauhisteluita alkanut tulla.Miten nämä saisi vaiennettua? Haluamme edetä omaan tahtiimme,tehdä sormusten vaihdosta aikanaan jotain spesiaalia jne, joten jos nyt paukkaisimme kultasepänliikkeeseen,hommasta jäisi paha maku.Miten tämän selittää sukulaisille ja tuntemattomille jotka merkitsevästi vilkaisevat vasenta nimettömääni?Yhdessä olemme asuneet jo kaksi vuotta,joten lain silmissä olemme avoliitossa,mitä se kultainen rinkula asiaa muuttaa?
Olemme onnellisia näin.
Ihan sama homma, mutta jokainen tallaa tyylillään. Itse en naimisiin menisi uskonnolisista syistä lainkaan, taloudellisista syistä tuskin ja tunnepuolella on näin avoliitossakin hyvä. Yhdessä omistamme asunnon ja muuta omaisuutta ja kaikki on molempien nimissä.