Työttömyyden loputon piina

Olen kouluttautunut ja pätevä . Ikää on 56v. Jäin 3v sitten työttömäksi, sen jälkeen olen hakenut yli 150 työpaikkaa tuloksetta. Usko alkaa loppua. Arkipäivät menee stressatessa minne laittaa taas
uutta hakemusta. Jokainen ei vastaus laskee itsetuntoa entisestään. Kaikki taidot valuu hukkaan...

Usko alkaa hiipua tulevaisuudesta työllisenä. Eläkkeellekin on vielä pitkä aika. Työ on tärkeä asia toimeentulon ja itsensä toteuttamisen kannalta.

Kun ei ole työtä se valtaa koko mielen ja synkistää ajatukset. En jaksa oikein harrastaa ja huolehtia itsestäni. Välttelen ystävien tapaamisia, ettei tarvi selitellä pitkittynyttä työttömyyttä.

On varmaan monia muitakin samassa tilanteessa. Työttömyyttä ei voi oikein ymmärtää, jos ei sitä omalla alalla ole ja ennen kuin se tulee omalle kohdalle. Yrittäjyys ei sovi kaikille...

Kannattaako 56- vuotiaan enään kouluttautuakaan uudelleen kun se kestää 3,5 vuotta? Mistä silloin rahat elämiseen, jos ei löydy edes osa-aikatyötä? Entä jos ei saa töitä toisellakaan alalla...

Miten sietää tylötömyyttä paremmin?
175
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Älä nyt ihmeessä elämääsi pilaa stressaamalla moisesta , kyllä ne töihin hakee vaikka kotoa kun todellinen tarve tekijälle tulee , luulisi jo tuossa iässä oppineen , en juoksisi enään missään hömpötyksissä vaan nauti nyt vapaudesta ja tee asioita joista tykkäät , elämä on yllättävän lyhyt moiseen ajan tuhlaamiseen . Ei ihmistä työn perusteella arvostella nykyisin , se on vaan tietyn tahon aivopesua , vapaa-aikaa nykyisin arvostetaan ylitse muiden , rikkaita ne joilla sitä on , siksi kateelliset koittavat arvostella kuten aina rikkaampiaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Olen kouluttautunut ja pätevä . Ikää on 56v. Jäin 3v sitten työttömäksi, sen jälkeen olen hakenut yli 150 työpaikkaa tuloksetta. Usko alkaa loppua. Arkipäivät menee stressatessa minne laittaa taas
uutta hakemusta. Jokainen ei vastaus laskee itsetuntoa entisestään. Kaikki taidot valuu hukkaan...

Usko alkaa hiipua tulevaisuudesta työllisenä. Eläkkeellekin on vielä pitkä aika. Työ on tärkeä asia toimeentulon ja itsensä toteuttamisen kannalta.

Kun ei ole työtä se valtaa koko mielen ja synkistää ajatukset. En jaksa oikein harrastaa ja huolehtia itsestäni. Välttelen ystävien tapaamisia, ettei tarvi selitellä pitkittynyttä työttömyyttä.

On varmaan monia muitakin samassa tilanteessa. Työttömyyttä ei voi oikein ymmärtää, jos ei sitä omalla alalla ole ja ennen kuin se tulee omalle kohdalle. Yrittäjyys ei sovi kaikille...

Kannattaako 56- vuotiaan enään kouluttautuakaan uudelleen kun se kestää 3,5 vuotta? Mistä silloin rahat elämiseen, jos ei löydy edes osa-aikatyötä? Entä jos ei saa töitä toisellakaan alalla...

Miten sietää tylötömyyttä paremmin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu