Olen hyvin kouluttautunut . Ikää on 56v. Jäin 3v sitten työttömäksi, sen jälkeen olen hakenut yli 150 työpaikkaa tuloksetta. Usko alkaa loppua. Arkipäivät menee stressatessa minne laittaa taas
uutta hakemusta. Jokainen ei vastaus laskee itsetuntoa entisestään. Kaikki taidot valuu hukkaan...
Usko alkaa hiipua tulevaisuudesta työllisenä. Eläkkeellekin on vielä pitkä aika. Työ on tärkeä asia toimeentulon ja itsensä toteuttamisen kannalta.
Kun ei ole työtä se valtaa koko mielen ja synkistää ajatukset. En jaksa oikein harrastaa ja huolehtia itsestäni. Välttelen ystävien tapaamisia, ettei tarvi selitellä pitkittynyttä työttömyyttä.
On varmaan monia muitakin samassa tilanteessa. Työttömyyttä ei voi oikein ymmärtää, jos ei sitä omalla alalla ole ja ennen kuin se tulee omalle kohdalle. Yrittäjyys ei sovi kaikille...
Kannattaako 56- vuotiaan enään kouluttautuakaan uudelleen kun se kestää 3,5 vuotta? Mistä silloin rahat elämiseen, jos ei löydy edes osa-aikatyötä? Entä jos ei saa töitä toisellakaan alalla...
Onko ideoita miten sietää työttömyyttä paremmin?
uutta hakemusta. Jokainen ei vastaus laskee itsetuntoa entisestään. Kaikki taidot valuu hukkaan...
Usko alkaa hiipua tulevaisuudesta työllisenä. Eläkkeellekin on vielä pitkä aika. Työ on tärkeä asia toimeentulon ja itsensä toteuttamisen kannalta.
Kun ei ole työtä se valtaa koko mielen ja synkistää ajatukset. En jaksa oikein harrastaa ja huolehtia itsestäni. Välttelen ystävien tapaamisia, ettei tarvi selitellä pitkittynyttä työttömyyttä.
On varmaan monia muitakin samassa tilanteessa. Työttömyyttä ei voi oikein ymmärtää, jos ei sitä omalla alalla ole ja ennen kuin se tulee omalle kohdalle. Yrittäjyys ei sovi kaikille...
Kannattaako 56- vuotiaan enään kouluttautuakaan uudelleen kun se kestää 3,5 vuotta? Mistä silloin rahat elämiseen, jos ei löydy edes osa-aikatyötä? Entä jos ei saa töitä toisellakaan alalla...
Onko ideoita miten sietää työttömyyttä paremmin?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.